Anu Suoranta ja Pekka Haavisto. Kuva: Veera Korhonen/Vidastudio
Epätyypilliset työt ja kehitysmaat nousivat kärkiaiheiksi PAMin ja Ulkoministeriön kehitysviestinnän ”Työ vuonna 2020 – kuka, mitä, missä ja millä ehdoilla?” –keskustelutilaisuudessa.
Millaisessa maailmassa teemme työtä vuonna 2020? Minne syntyvät tulevaisuuden innovaatiokeskukset? Millaista on ”säällinen” työ kymmenen vuoden kuluttua? Kyseisiin pähkinöihin pureuduttiin PAMin ja Ulkoministeriön kehitysviestinnän keskustelussa SuomiAreenalla tiistaina. Teemaa pohtimassa olivat kansanedustaja Pekka Haavisto, Suomen Ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen ohjelmapäällikkö Janne Ronkainen, Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Kent Wilska ja SAK:n hankekoordinaattori Anu Suoranta. Juontajana kysymyksiä esitti toimittaja Päivi Storgård. Keskustelu polveili kansallisella ja globaalilla tasolla. Epätyypillisiä töitä esiintyy sekä Suomessa että kehitysmaissa. Yhä useampi ympäri maailmaa joutuu työllistämään itse itsenä olematta kuitenkaan varsinaisesti yrittäjä. Suomessa epätyypilliset työt liitetään lähinnä nuoriin. Missä yleensä kannattaa tehdä työtä kymmenen vuoden kuluttua? - Luultavasti parhaat työelämän edellytykset löytyvät edelleen vanhoista teollisuusmaista. Afrikassa työntekijöiden määrä puolitoistakertaistuu vuosikymmenessä. Ja kun työstä on kilpailua, ei se yleensä paranna työntekijöiden asemaa, Ronkainen arveli. Itsensä työllistäminen kasvaa Kent Wilska ennusti itsensä ihmisten työllistävien määrän kehitysmaissa kasvavan. Pienyrittäjyydessä hän ei sinänsä nähnyt vikaa, kunhan sitä ei nähdä liian kapeasti. - Siinä pitää olla laaja-alaista työn ja talouden huomioon ottamista. Useissa kehitysmaissa yksityinen sektori nähdään liian kapeasti, ja maiden johtajat enemmän haittaavat kuin edistävät toimillaan ihmisten mahdollisuuksia hankkia toimeentuloa. Anu Suoranta puhui aiheesta kotimaan tasolla. Hän muistutti, että epätyypilliset työsuhteet eivät Suomessakaan koske enää vain ja ainoastaan nuoria. Rakenteet eivät ole otollisia muillekaan ihmisryhmille. - Epätyypilliset työt ovat yhä useammin naisten ongelma, hän totesi. Suorannan mielestä ay-liikkeen pitäisi pohtia enemmän sitä, miten työtä tänä päivänä oikein teetätetään. Hän piti kuitenkin suomalaista ay-liikettä melko hyvänä ”vientituotteena”. Työ siirtyvät – yhteistyötä tarvitaan Globaalisti työn painopisteet ovat siirtymässä pois Euroopasta. Wilska ennusti kansainvälisen kilpailun johtavan siihen, että työehtojen heikentäminen esimerkiksi Suomessa voi nousta tulevaisuudessa vielä ajankohtaisemmaksi. Pekka Haavisto toivoi globaalien ammattiyhdistys-, ympäristö- ja kuluttajaliikkeiden vaikuttavan yhdessä siten, että huonontuvien työehtojen suuntaan ei mentäisi. Myös Euroopan omalla takapihalla on hänen mielestään korjattavaa. - Euroopassa huonoimmassa asemassa ovat laittomat siirtolaiset. He poimivat Euroopan tomaatit ja pesevät astiat. Monessa kehittyvässä maassa paikallinen ay-liike on osoittanut kykyään vaikuttaa. Rikkaiden länsimaiden neuvoja ei enää automaattisesti tarvita. - Esimerkiksi Chilessä on osattu vastata koviin haasteisiin. He toimivat siellä itse. Joskus tuntuu, että suomalainen ay-liike voisi mennä sinne ottamaan mallia, Ronkanen kertoi. Kaikki keskustelijat olivat sulassa sovussa siitä, että kaikkialla on oltava mahdollisuus toimia ammattiyhdistysliikkeessä ja pyrkiä oman asemansa parantamiseen vapaasti. Mikko Laakkonen --------------------- PAMin tilaisuudet Porissa SuomiAreenalla jatkuvat huomenna keskiviikkona klo 12. Silloin Suomalaisen klubin terassilla pidettävässä keskustelussa ”Työelämä silppuuntuu – mitä tekee ay-liike?” ovat mukana PAMin puheenjohtaja Ann Selin, JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly. Tilaisuus on kaikille avoin.
|
Nettikauppa
