Siivousalalle ei löydy työntekijöitä, joten työvoiman saatavuusharkinnasta pitää luopua, jotta Euroopan ulkopuolelta tulevalle työvoimalle voidaan myöntää työluvat. Näin toitottavat työnantajat uutisissa. Mutta liittyisikö työvoimapula siihen, että moni siivooja ei tule palkallaan toimeen?
"Usein jatkolupaa käsitellessä huomataan, että aiemmin luvattu työtuntimäärä ei ole toteutunut, toimeentulo ei ole ollut se, mitä työnantaja on vakuuttanut, eikä aina edes minimitoimeentulo täyty", kertoo Vantaan TE-toimiston työlupayksikön päällikkö Sinikka Hyyppä Pam-lehdelle.
Hyypän mukaan Uudellamaalla viime vuoden tammi-elokuussa jopa 40 prosenttia työntekijän oleskeluluvalle jatkoa hakevista ulkomaalaisista siivoojista sai kielteisen päätöksen, valtaosin siksi että he eivät yltäneet riittävään toimeentuloon. Syynä ovat usein vähäiset työtunnit ja joskus alipalkkaus. Muilla Suomen alueilla osuus oli pienempi, mutta lupiakin käsiteltiin paljon vähemmän.
Työttömyysturvalain työssäoloehdon pohjalta määrittyvä minimipalkan taso oli viime vuonna 1071 euroa kuussa. Sen alle jäävien jatkolupaa TE-toimisto ei puolla, ja poliisi yleensä päättää sen mukaisesti: työntekijän on palattava kotimaahansa, ellei sitten onnistu valitusprosessissa. Työnantaja ei maksa, työntekijä kärsii.
Helmikuussa Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen maahanmuuttoasioiden neuvottelukunta kokoontuu päättämään saatavuusharkinnan linjauksista alueella. Viime vuosina on katsottu, että siivousalalla on työtöntä työvoimaa, eikä EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville siksi myönnetä uusia lupia. Tähän työnantajat vaativat muutosta. Uudellamaalla työttömiä siivousammateissa on ollut viime vuosina noin tuhat, ja luku on hieman noussut taantuman aikana.
Lisää aiheesta Pam-lehdessä 1/2012, joka ilmestyy 20.1.
