TALOUS - 12.04.2021 klo 12.19

Leikkausten sijaan katse kohti investointeja

Liikkeellä on äänekäs joukko velkapopulisteja, mutta leikkauslistojen sijaan kehysriihessä pitää keskittyä koronasta toipumiseen ja tuottavuuden nostamiseen.

Suomen hallitus kokoontuu pian vuosittaiseen kehysriiheen, jossa neuvotellaan tulevien vuosien valtiontalouden linjauksista sekä vuosia 2022–2025 koskevasta julkisen talouden suunnitelmasta. Kehyksellä tarkoitetaan valtiontalouden menojen kattoa, eli se rajoittaa valtion talousarvioissa budjetoitavien menojen määrää. Vuosittaisilla päätöksillä tarkastellaan menojen jakoa hallinnonalojen välillä, mutta ei muuteta vaalikauden alussa asetettua sitovaa menolinjaa. 

Kehyksillä haetaan jatkuvuutta ja ennustettavuutta valtion menojen kehitykselle, ja se luo yhteyden vuosittaisen budjettisuunnittelun ja julkisen talouden suunnitelman välille. Julkisen talouden suunnitelma kattaa nimensä mukaisesti koko julkisen talouden ja luo pohjan tulo- ja menopäätöksille sekä rakenteellisille uudistuksille. Hallituksen neuvotteluita edeltävät ministeriöiden ehdotukset oman menokehyksensä osalta sekä valtiovarainministeriön esitys kaikkien hallinnonalojen kehyksiksi.  

Karkeasti neljä viidesosaa valtion budjettimenoista katetaan tyypillisen vaalikauden aikana sitovan valtiontalouden kehyksen sisältä. Nykyisen hallituskauden aikana kehyksen ulkopuolisia menoja on kuitenkin ollut poikkeuksellisen paljon.  

Kehyksen ulkopuolella ovat nimittäin muun muassa talouden automaattiset vakauttajat kuten työttömyysturva-, asumistuki- ja toimeentulotukimenot, jotka ovat kasvaneet merkittävästi koronaepidemian johdosta. Lisäksi koronaan liittyvät välittömät kustannukset kuten testaamiseen, hoitoon ja terveysturvallisuuteen liittyvät menot ovat täysin kehyksen ulkopuolella.  

Väärin ajoitetut leikkaukset johtavat julkisen talouden heikkenemiseen entisestään.

Tämänkeväinen kehysriihi on lisäksi hallituksen puoliväliriihi, jossa tarkastellaan perinteisesti hallituksen suurimpien tavoitteiden toteutumista ja muutetaan tarpeen mukaan kurssia niiden maaliin saattamiseksi. Koronaepidemia on kuitenkin sekoittanut pakan täysin, joten hallitusohjelmassa ”normaalissa kansainvälisen talouden tilanteessa” tavoitteeksi asetettu julkisen talouden tasapaino vuoden 2023 loppuun mennessä voidaan unohtaa – 75 prosentin työllisyysasteesta puhumattakaan.  

Koronaepidemian ja sen aiheuttaman talouskriisin edellyttämät menolisäykset ovat saaneet liikkeelle äänekkään joukon velkapopulisteja, joista innokkaimmat olisivat tuomassa pöytään jo leikkauslistoja, vaikka epidemia ei ole ohi ja sen jälkipyykkiä pestään vielä vuosia. Valtiontalouden vertaaminen kotitalouteen löytää ilmeisesti äänestäjissä yhä vastakaikua eurokriisin aikaisen kiristämispolitiikan opeista huolimatta.   

Tällä kertaa viesti Euroopasta on kuitenkin toisenlainen. Euroopan keskuspankki on sitoutunut ylläpitämään matalaa julkisen velan korkotasoa, jotta valtiot pystyvät tekemään tarvittavat finanssipoliittiset toimet palautumisen ja kasvun takaamiseksi. Väärin ajoitetut leikkaukset johtavat nimittäin julkisen talouden heikkenemiseen entisestään, jos samalla leikataan pysyvästi tulevasta talouskasvusta ja verotuloista.  

Oma lukunsa ovat kylmät vaatimukset työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkaamisesta tilanteessa, jossa kymmenillä tuhansilla palvelualojen työntekijöillä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta tehdä töitä. Julkisen talouden kestävyydestä huolestuneiden onkin syytä kääntää kehysriihessä katsetta leikkausten sijaan toimialojen toipumiseen ja tuottavuutta kehittäviin investointeihin. Talouden tasapainottaminen on tulevina vuosina huomattavasti helpompaa, jos siihen ei tarvitse lähteä syvästä taantumasta.  

Olli Toivanen

PAMin ekonomisti. Tilastojen, talouspolitiikan ja ekonomistien erityisoikeudella kaikkien muidenkin alojen asiantuntija.

Samalta kirjoittajalta

Tilaa PAMin blogit

Tilaamalla PAMin blogit saat sähköpostiisi kunkin blogikirjoituksen aina tuoreeltaan!