TULEVAISUUS - 29.05.2021 klo 09.00

Ravintolatyön estämisestä näyttää tulleen uusi normaali

Harmittaa, turhauttaa, huolestuttaa, surettaa ja lamaannuttaa. Siinä joukko mieleen nousevia verbejä, kun mietin koronarajoituksia ja matkailu- ja ravintola-alan työntekijöitä.

Ravintoloiden toimintaan liittyvät rajoitukset ovat varmasti olleet koronan torjunnassa tarpeen, mutta tilanne on jossain vaiheessa kääntynyt päälaelleen.

Rajoitusten sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset pahenevat nyt päivä päivältä, ja siksi rajoitusten voimassa pitämisen tulisi olla entistä korkeamman kynnyksen takana. Hyötyjä ja haittoja tulisi punnita tarkasti ja mahdollisimman laajasti. Näin ei tunnu kuitenkaan olevan. Sen sijaan on alkanut näyttää siltä kuin elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja työnteon estäminen olisivat normaalikäytäntö ja rajoitusten lieventäminen olisi poikkeus, johon päätyminen pitää erikseen perustella ja todistaa vaarattomaksi.

Kuitenkin eri vaiheissa rajoituksia säädettäessä on todettu, että rajoituksia tulee lieventää tai poistaa heti, kun se on mahdollista. Harmittaa, että tuolloin kukaan ei tajunnut vaatia selviä päivämääriä ja täsmällisiä kriteereitä siihen, miten rajoitusten voimassaoloa ja erityisesti niiden välttämättömyyttä tilanteen pitkittyessä arvioidaan. Nyt venyy arviointikin - sitä hallitus on lykännyt vaihtelevilla perusteilla viikosta toiseen.

Näyttää siltä kuin elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja työnteon estäminen olisivat normaalikäytäntö

Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että kyse on kymmenien tuhansien ihmisten ja tuhansien yritysten työstä ja toimeentulosta. Ei myöskään sillä, että rokotteen on saanut jo yli puolet suomalaisista aikuisista. Sairaalahoidossa ihmisiä on tällä hetkellä osapuilleen sama määrä kuin vuosi sitten. Silloin ravintolat aukesivat kesäkuun alussa huomattavasti kevyemmin rajoituksin kuin mitä nyt on tiedossa leviämisvaiheen maakuntien osalta. Kun rokotekattavuus kasvaa, olisi tarkastelu siirrettävä erityisesti sairaalahoidon kapasiteettiin.

Ravintoloista lähteneet tartunnat eivät missään vaiheessa ole olleet kovin merkittävä tartuntojen lähde eikä ruokaravintoloiden osuutta ole pyynnöistä huolimatta saatu tietoon. Tartuntoja tuli paljon esimerkiksi rakennustyömailta ja telakoilta, mutta näiden elinkeinojen toiminnan yleistä rajoittamista en kuitenkaan huomannut kenenkään ehdottavan. Ravintoloiden keväistä sulkua perusteltiinkin paljon liikkumisen ja kohtaamisen vähentämisellä. Siihen ravintolat olivat helppo keino, koska alaa koskevaa sääntelyä on jo olemassa. Näkemykseni on, että ravintolasulkua käytettiin saamaan aikaan psykologinen pelotevaikutus: ”ravintolat ovat kiinni, nyt on tosi kyseessä”.

Vastakkainasettelu ei ole kenenkään tapahtuma-alalla tai ravintoloissa työskentelevän etu.

Kun tartuntamäärät ravintolasulun aikaan lähtivät laskuun, moni totesi sen todistavan sulun vaikutusta ja siksi rajoituksista ei voida luopua. Nyt kun tartuntamäärien lasku on hidastunut, todetaan, että rajoituksia ei voida purkaa, koska tartuntamäärät ovat edelleen liian korkealla tasolla. Mieleen väkisinkin nousee ajatus, että ravintola-alan toimilla halutaan osoittaa, että jotakin tehdään riippumatta siitä, onko rajoituksilla itse tautitilanteeseen mitään vaikutusta. Tämä on epäoikeudenmukaista.

Epäoikeudenmukaista on myös vastakkainasettelu ravintola-alan ja muiden alojen välillä. Ravintola-ala on asetettu vastakkain lasten ja nuorten harrastustoiminnan kanssa. Nyt vastakkain on tapahtumia eli yleisötilaisuuksia koskeva sääntely. Vastakkainasettelu ei ole kuitenkaan kenenkään tapahtuma-alalla tai ravintoloissa työskentelevän etu. Näyttää siltä, että työntekijät ja yritykset ovat vain poliittisen pelin ja median klikkiotsikoiden välineitä ja uhreja.

Kun kesä tulee, on turha kuvitella, että ihmiset pysyisivät kotona. Jos ravintolatoiminnan älyttömät rajoitukset jatkuvat edelleen, juhlia järjestetään kodeissa ja puistoissa. Silloin työntekijät jäävät ilman työtä ja valtio ilman verotuloja. Jos ja kun kansalaiset alkavat pitää monia rajoituksia järjettöminä ja yleinen hyväksyttävyys rajoituksilta katoaa, on vaarana, että myös tärkeiden ohjeiden ja rajoitusten noudattamisen moraali rapistuu.

Annika Rönni-Sällinen

PAMin puheenjohtaja. Oikeudenmukaisuuden edistäjä, heikompien puolustaja.

Samalta kirjoittajalta

Tilaa PAMin blogit

Tilaamalla PAMin blogit saat sähköpostiisi kunkin blogikirjoituksen aina tuoreeltaan!