INHIMILLISEMPI ARKI

ELÄMISEEN RIITTÄVÄ TYÖAIKA

Palvelualat ovat ratkaisevassa asemassa Suomen työllisyyden kannalta. Palvelualojen asema ei kuitenkaan näy alan osaajien toimeentulossa tai työehdoissa. Palvelualojen työttömyyskassassakin samaan aikaan kun kokonaistyöttömyys on laskenut, soviteltua työttömyyspäivärahaa saavien määrä on kasvanut. Osa-aikatyö on kaupan alalla ja matkailu- ja ravintola-alalla liki kolme kertaa yleisempää kuin työmarkkinoilla keskimäärin. Joissain ammateissa jopa kolmanneksella työntekijöistä viikottainen tuntimäärä on alle 20 tuntia viikossa. Osa-aikainen työ merkitsee osittaista toimeentuloa. Se johtaa liian usein työssäkäyvien pienituloisuuteen.

Jos työssäkäyvä on köyhä, se johtuu ensisijaisesti liian pienistä palkkatuloista, ei sosiaaliturvan ongelmista.

Työmarkkinaosapuolien tehtävä on neuvotella yleissitovat työehtosopimukset ja sopia työsuhteen ehdoista. Lainsäädännöllä voidaan karsia työvoiman käytöllä keinottelua. On yhteiskunnankin etu, että halukkailla työntekijöillä olisi mahdollisuus täysipäiväiseen työhön, josta voi saada kohtuullisen toimeentulon.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Lainsäädäntöön on saatava työajan vakiintumispykälä. Jos työntekijä tekee lisätunteja pitkäkestoisesti yli työsopimuksen mukaisen työajan, näiden tuntien tulee vakiintua uudeksi työajaksi työsopimukseen.
  • Lainsäädäntöön tulee vaatimus, että työsuhteen osa-aikaisuudelle on peruste.
  • Lainsäädäntöön on lisättävä lisätuntien tarjoamisjärjestys, jolloin niitä olisi tarjottava ensimmäisenä pisimpään yrityksessä työsuhteessa olleille osa-aikaisille
  • Lisätuntien tekeminen perustuu vastaavanlaiseen tapauskohtaiseen työntekijän suostumukseen kuin ylityötä tehtäessä

SOSIAALITURVA JA SOSIAALIPALVELUT NOSTAMAAN IHMISTÄ

Sosiaaliturvaa ja palveluita on kehitettävä vastaamaan paremmin osa-aikaisten ja erilaisten keikkatyöntekijöiden tarpeisiin.

PAMin mielestä lähtökohta on, että työssäkäyvän ihmisen pitäisi tulla tuloillaan toimeen. Jos työssäkäyvä on köyhä, se johtuu ensisijaisesti liian pienistä palkkatuloista, ei sosiaaliturvan ongelmista. Tämän vuoksi työnantajia olisi ohjattava vastuullisiin työaika- ja työsuhdekäytäntöihin, joiden myötä työntekijät saisivat elämiseen riittävän määrän työtunteja ja palkkaa. Koska tämä ei aina toteudu, PAM pitää tärkeänä, että sosiaaliturvaa uudistetaan vastaamaan ihmisten tarpeisiin muuttuvassa työelämässä.

Palvelualojen työntekijät pyörittävät palveluita 24/7-yhteiskunnassa. Voidakseen tehdä tämän, he tarvitsevat myös itse palveluja.

  • Perusturvaetuusjärjestelmä on yksinkertainen ja kannustaa työntekoon
  • Perusturva integroidaan tiiviiksi osaksi sote- ja työllisyyspalveluita
  • Etuudet pidetään edelleen syyperusteisina, enimmäkseen yksilökohtaisina sekä ihmisten erilaiset tarpeet huomioivina.
  • Epäoikeudenmukaisesta karenssijärjestelmästä luovutaan
  • Perusturvaa ja työtuloja pystytään sovittamaan yhteen nykyistä paremmin
  • Etuuksien verotusta tulee voida keventää
  • Perusturvaetuuksista osa on veronalaisia ja osa taas ei. Veronalaisia etuuksia verotetaan selvästi kireämmin kuin ansiotuloja, koska näin on ajateltu kannustaa ihmisiä elättämään itseään työllä.
  • Kaikki perusturvaetuudet sidotaan indeksiin ja indeksikorotusten oltava pysyviä

TASA-ARVOA JA TOIMIVUUTTA TYÖELÄMÄÄN PERHEVAPAIDEN UUDISTUKSELLA

Palvelualoista erityisesti kaupan ala sekä matkailu- ja ravintola-ala ovat voimakkaasti naisvaltaisia. Alojen työntekijöistä 70 % on naisia. Palvelualat ovat myös ikärakenteeltaan nuoria. Turvallisuus- ja vartiointialalla, kaupassa ja matkailu- ja ravitsemisalalla yli puolet työntekijöistä on alle 35-vuotiaita. Siksi perhepolitiikka ja palvelut ovat näiden alojen työntekijöiden ja työnantajien kannalta erityisen tärkeitä kysymyksiä. Nykyisin naiset käyttävät perhevapaista edelleen suhteettoman suuren osan. Tämä johtaa työelämän epätasa-arvoon naisten ura- ja tulokehityksen hidastuessa sekä perhevapaiden aiheuttaman kuormituksen kohdentumisen naisvaltaisille aloille.

Toimivat lastenhoidon järjestelyt ovat perheellisille työntekijöille välttämättömiä ja monella alalla keskeinen työvoiman saatavuuden edellytys. Esimerkiksi kauppojen aukiolojen laajeneminen on lisännyt sitä joukkoa, joka työskentelee iltaisin, öisin ja viikonloppuisin ja joka siksi tarvitsisi lastenhoitopalveluja myös näinä aikoina. Aloille yleiset pätkätyöt, erikseen työhön kutsuttavien työsopimukset ja muu silppuisuus vaatii myös joustavuutta päivähoitojärjestelmältä.

Palvelualojen ja sen työntekijöiden kannalta onkin olennaista turvata nykyistä toimivammat lastenhoitojärjestelyt.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vanhempien tilanteen mukaan asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rajaa varhaiskasvatuksen piiristä pois lapsia, jotka tarvitsisivat eniten tukea. Kunnat ovat elokuun 2016 alusta voineet päättää varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tämä ottaa huonosti huomioon erilaiset työ- ja elämäntilanteet ja tästä rajauksesta on luovuttava. Se nostaa kynnystä ottaa vastaan tilapäistä työtä.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Tulevalla hallituskaudella uudistetaan perhevapaamalli niin, että se rohkaisee isiä perhevapaille, huomioi silpputyötä paremmin, lyhentää naisten pitkien työelämän ulkopuolisten jaksojen pituutta ja helpottaa ja joustavoittaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä.
  • Palautetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus
  • Turvataan lastenhoitopalvelut myös epäsäännöllistä työaikaa tekeville

ASIAKASMAKSUT EIVÄT ESTÄ PALVELUIHIN HAKEUTUMISTA

Monet julkisista palveluista perittävät maksut ovat tasasuuruisia ja saattavat lohkaista palveluja tarvitsevan pienituloisen tuloista huomattavan osan. Pahimmassa tapauksessa maksut saattavat jopa estää tarvittavaan palveluun hakeutumisen.

PAMin mielestä asiakasmaksujen yleisten tasojen tuleekin olla kohtuullisia, eivätkä asiakasmaksut saa olla esteenä palveluihin hakeutumiseen. Jokaisella tulee olla oikeus tarvitsemaansa hoitoon kohtuullisilla kuluilla.

Käytännöt asiakasmaksujen perimättä jättämisestä ja alentamisesta on oltava selkeät, sitovat ja valtakunnallisesti yhteneväiset.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Asiakasmaksut eivät saa estää palveluihin hakeutumista.Asiakasmaksujen tulee olla kohtuullisia, käytännöt asiakasmaksujen perimättä jättämisestä ja alentamisesta oltava selkeät, sitovat ja valtakunnallisesti yhteneväiset.
  • Viranomaisen on tarkistettava ennen perintätoimia, onko olemassa perusteita maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen.

KOHTUUHINTAINEN ASUMINEN JA HYVÄT LIIKENNEYHTEYDET TUKEVAT TOIMEENTULOA

Kasvukeskuksissa ja suuremmissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut kestämättömän korkeaksi ja matalalla palkalla toimeen tuleminen on jo tämän vuoksi lähes mahdotonta. Pienituloisille suuri osa käytettävissä olevasta tulosta kuluu asumiseen ja se vaikuttaa merkittävästi toimeentulon mahdollisuuksiin sekä ajaa työssäkäyviä ihmisiä sosiaaliturvan asiakkaiksi.

Hintaa nostaa yksinkertaisesti se, että asuntoja on kasvukeskuksissa liian vähän. Tämä heikentää työvoiman liikkuvuutta ja aiheuttaa siten työvoimapulaa.

Kasvukeskuksissa tarvitaankin sekä kuntien että valtion toimia, jotta asuntotuotantoa ja asuntorakentamiseen soveltuvien tarjontaa voidaan lisätä. Tällä voidaan samanaikaisesti huolehtia kohtuullisen toimeentulon sekä työvoiman saatavuuden edellytyksistä.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Valtion keskeinen väline kuntien asuntotuotannon ja maankäytön ohjaamisen ovat suurimpien kaupunkiseutujen kanssa tehtävät maankäytön asumisen ja liikenteen sopimukset (MAL-sopimukset). Näissä on jatkossakin varmistettava riittävän suuri asuntorakentamisen taso niin omistus- kuin vuokra-asunnoissa ja edistettävä valtion rahoituksella työpaikkojen saavutettavuutta joukkoliikenneinvestoinneilla. Lisäksi on tutkittava, mitä esteitä maankäyttöä ja rakentamista koskeva lainsäädäntö aiheuttaa riittävälle asuntotuotannolle.
  • Palveluita on yhä enenevässä määrin saatavilla erilaisiin vuorokaudenaikoihin. Samoin työvoiman liikkuvuuteen on kiinnitetty huomiota työllistymisessä.
  • Julkista liikennettä on tuettava nykyistä enemmän ja kehitettävä uusiin tarpeisiin työntekijöiden sujuvaksi siirtymiseksi kodin ja työn välillä

Tästä eteenpäin PAMin muihin tavoitteisiin
(klikkaa otsikosta eteenpäin)

Reilumpi työelämä (alustatalous, työnantajaolettama, alipalkkaus
Inhimillisempi arki (osa-aikatyö, sosiaalit
urva, sosiaalipalvelut, liikenne)
Kaikkien vahvuudet käyttöön (paikallinen sopiminen, palvelualojen kehittämisohjelma, matkailu)
Osaamista kaikille (henkilöstön koulutus, aikuiskoulutus, ammatillinen koulutus)
Säännöt tehdä niin kuin on oikein (harmaa talous, kilpailutus, yritysvastuu)
Suomi Euroopan ytimeen