OSAAMISTA KAIKILLE

Suomen menestys on kiinni osaamisesta. Sen kehittämisestä on pidettävä huolta, jotta pärjäämme globaalissa maailmassamme. Vastuu tästä kuuluu niin yhteiskunnalle, työnantajalle kuin työntekijöillekin, Talouden dynamiikassa on kysymys myös yritysten kyvystä reagoida ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Muutoskyvyn olennainen perusta on henkilöstön osaaminen ja osaamisen jatkuva päivittäminen. Kun työelämän vaatimukset muuttuvat, systemaattisella osaamisen kehittämisellä vähennetään myös työvoiman kohtaanto-ongelmia ja parannetaan yksittäisten työntekijöiden mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.

Toinen talouden dynaamisuuden tekijä on mahdollisuus sopeuttaa työvoiman määrää ja laatua. OECD:n laskeman työsuhdeturvan kireysindeksin perusteella kollektiiviperusteinen irtisanominen onkin Suomessa helppoa keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna, ja takaisinottovelvoitteen lyhentäminen heikensi irtisanomissuojaa entisestään. Esimerkiksi ikääntyneet työntekijät irtisanotaan taloudellisilla perusteilla Suomessa selvästi herkemmin kuin Ruotsissa, jossa laissa säädetty irtisanomisjärjestys suojaa pisimpään yrityksessä työskennelleitä työntekijöitä.

Usein muutoksen yhteydessä puhutaan erityisesti kasvavasta yleisten valmiuksien, kuten sosiaalisten taitojen sekä viestintä- ja ongelmanratkaisutaitojen merkityksestä. Tosiasia on kuitenkin, että myös aivan perustaidoissa on puutteita, jotka vaikeuttavat menestymistä työelämässä. Kansainvälisen aikuiskoulutustutkimus PIAAC:n (2013) mukaan noin 600 000 suomalaista aikuista kärsii perustaitojen, myös digitaitojen, puutteista. Työelämän digitalisaation myötä ongelma alkaa olla kouriintuntuva.

TYÖNANTAJALLE VASTUUTA OSAAMISEN KEHITTÄMISESTÄ

Koulutusmahdollisuudet ovat PAMin aloilla työskenteleville tärkeitä, koska alojen työntekijöistä keskimääräistä useampi on vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Kaikista palkansaajista tämä luku on 10%, mutta esimerkiksi kiinteistö- ja maisemanhoitoalalla 23%, vartiointialalla 16% ja majoitus- ja ravitsemusalalla 15%. (Tilastokeskus).

Työnantajat kuitenkin kouluttavat enemmän toimihenkilöitä kuin työntekijöitä, enemmän vakituisessa kokoaikaisessa työsuhteessa olevia kuin määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa olevia. Toisaalta perustaitojen oppimisessa myös yhteiskunnalla on oltava oma roolinsa.

PAMin mielestä työnantajia pitää velvoittaa huolehtimaan paremmin ja tasapuolisemmin henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä. Paremmin osaava työvoima olisi työnantajalle tuottavampaa ja innovatiivisempaa, työntekijöiden työmarkkinakelpoisuus pysyisi parempana ja yhteiskunta säästyisi uudelleenkoulutusinvestoinneilta, jos osaamisesta pidettäisiin koko ajan huolta.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Työnantajalla olisi nykyistä laajempi koulutusvelvollisuus, kun tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanomisuhan alla olevalle työntekijälle etsitään uusia tehtäviä.
  • Koulutusvelvollisuus koskisi myös takaisinottovelvoitteen kattamaa aikaa.
  • Näyttötaakka koulutusvelvollisuuden täyttämisestä siirretään työnantajalle.
  • Säädetään irtisanomisjärjestyksestä, joka motivoisi työnantajan pitämään huolta ikääntyvien työntekijöiden osaamisesta.

PERUSTAIDOT KUNTOON KAIKILLE

Tutkimuksen mukaan PAMin jäsenet haluavat kehittää digitaitojaan ja muuttuvat rohkeammiksi ja paremmiksi digiteknologian käyttäjiksi, kunhan heille suodaan mahdollisuus kehittää taitojaan. Tällä hetkellä mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin hajanaisia eikä todellisten osaamistarpeiden tunnistamiseen ole keinoja, jolloin myöskään koulutusta ei voida kohdentaa vaikuttavasti. Valtiovallan pitääkin asettaa erityispanoksia työssäkäyvien aikuisten osaamisvajeiden tarkempaan tunnistamiseen. Erityisenä painopisteenä ovat ICT- ja digiosaaminen sekä oppimisen metataidot ja ajatteluvälineet.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Valtio kehittää digitaalisen alustan osaamistarpeiden mittaamiseen ja koulutuksen kohdentamisen arviointiin. Digitaalisella alustalla jokaisella työntekijällä olisi mahdollisuus tehdä kerran vuodessa omia osaamistavoitteitaan kartoittava testi, jonka perusteella pystyttäisiin arvioimaan, millaista koulutusta hän tarvitsee osaamisensa kehittämiseksi ja ohjaamaan hänet tarvittavien palveluiden pariin.
  • Valtio luo perustaitotakuu-ohjelman. Kohdennetaan julkisen sektorin kustantamana koulutusta henkilöille, joilla on todettu olennaisia puutteita perustaidoissa (lukeminen, kirjoitus, matematiikka, ICT-taidot). Tämä tekee ammatillisen kehittymisen muissa vaiheissa mahdolliseksi.

AMMATILLINEN KOULUTUS KUNTOON

Suomalainen ammatillinen koulutus koki merkittäviä muutoksia vuoden 2018 alussa, kun maan hallituksen ammatillisen koulutuksen reformina tunnettu koulutusuudistus astui voimaan.

Uudistuksessa oli hyviä elementtejä: se lähtee jokaisen oppijan omista tarpeista ottaen huomioon jo hankitun osaamisen, tiivistää pöhöttynyttä tutkintorakennetta ja tekee opintoajoista joustavia. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääntyminen on periaatteessa kannatettava asia.

Käytäntö on kuitenkin nostanut esiin valuvikoja, joista monet juontuvat Sipilän hallituksen toteuttamiin merkittäviin koulutuksen rahoituksen leikkauksiin.

Merkittävin ammatillisen koulutuksen ongelma ovat koulutuksen järjestäjien kapeat resurssit, mikä näkyy mm. liian vähäisinä opettajaresursseina. Oppilaitokset ovat siirtäneet vastuuta opiskelusta oppijalle itselleen itsenäisen ja verkko-opiskelun kautta, mikä on vahingollista erityisesti nuorille oppijoille. Myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääntymisen kuviteltiin virheellisesti tuovan säästöjä.

Opettajan tehtävänä on tuoda pedagoginen osaaminen työpaikalle, mutta se ei ole mahdollista, jos hän ehdi edes työpaikalle. Jokaisella oppimisympäristönä toimivalla työpaikalla tulee olla opettajan tarjoaman pedagogisen tuen lisäksi pätevä työpaikkaohjaaja tukemassa oppijan päivittäistä oppimista.

Ammatillisen koulutuksen tärkein kriteeri on laatu. Nykyinen ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä kannustaa tuottamaan tutkintoja mahdollisimman tehokkaasti. Tämän rinnalle tarvitaan vankkaa laadunhallintaa. Työntekijöillä on osaamista ja halua toimia merkittävämpänä laadunhallinnan elementtinä. Tällä hetkellä esim. OPH:n työelämätoimikuntien työntekijäjäsenet kokevat turhautumista, sillä toimikunnilla ei ole tarpeeksi keinoja valvoa ammatillisen koulutuksen laatua ja puuttua laadullisiin ongelmiin.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitusta kasvatetaan
  • Opettajaresursseja ja kontaktiopetuksen määrää lisätään
  • Työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua ja oppimista tuetaan riittävällä ohjauksella ja pedagogisella tuella. Työpaikoilla pitää olla riittävän monta työpaikkaohjaajan koulutuksen saanutta henkilöä. Lisäksi on turvattava se, että opettajilla riittää resursseja viedä pedagoginen osaaminen työpaikoilla.
  • Valtio luo digitaalisen alustan opintojen henkilökohtaistamiseen työpaikalla. Yhteisellä alustalla, jolla voidaan seurata opiskelijan opintoja, taataan, että seuranta ei riipu koulutuksen järjestäjän resursseista ja vältetään eri toimijoiden päällekkäisiltä hankkeilta vastaavien alustojen laadinnassa.

Tästä eteenpäin PAMin muihin tavoitteisiin
(klikkaa otsikosta eteenpäin)

Reilumpi työelämä
Inhimillisempi arki (osa-aikatyö, sosiaaliturva, sosiaalipalvelut, liikenne)
Kaikkien vahvuudet käyttöön (paikallinen sopiminen, palvelualojen kehittämisohjelma, matkailu)
Osaamista kaikille (henkilöstön koulutus, aikuiskoulutus, ammatillinen koulutus)
Säännöt tehdä niin kuin on oikein (harmaa talous, kilpailutus, yritysvastuu)
Suomi Euroopan ytimeen