REILUMPI TYÖELÄMÄ

ALUSTATALOUDEN TUNNUSTETTAVA TYÖNTEKIJÄNSÄ

Teknologian kehitys ja yhteiskunnallinen muutos muuttavat työtä. Tavanomaisesta työsuhteesta poikkeavat työn tekemisen ja teettämisen tavat ovat jo lisääntyneet ja lisääntyvät kaiken aikaa. Palvelujen digitalisoituminen avaa parhaimmillaan monia mahdollisuuksia uudenlaisille palveluille ja tuo esiin piilossa olevia työtilaisuuksia. Alustatalouden työntekijät uhkaavat kuitenkin syrjäytyä kohtuullisista työnteon ja elämisen ehdoista, jos lainsäädäntö ei kehity samaan aikaan.

Osa alustoista välittää perinteisiä paikkaan sidottuja töitä – esimerkiksi siivousta ja kuljetusta. Alustat määrittelevät työlle standardit ja valikoivat sekä hallinnoivat työvoimaa. Ongelma syntyy erityisesti siitä, että työntekijän ja alustan välinen suhde on kuitenkin epäselvä. Työntekijät eivät useimmiten ole työsuhteessa alustaan ja alustat pyrkivät kiistämään työnantaja-asemansa. Ne puhuvat freelance-siivoojista ja kumppaneista. Näin työntekijän vastuulle siirtyy tavallisessa palkkatyössä olevat velvoitteet, kuten eläketurva, muu työnantajakustanteinen sosiaaliturva, työturvallisuus, lomat ja työvälineistön. Työttömyysturvassa hänet saatetaan tulkita yrittäjäksi ja jättää sen ulkopuolelle. Alustatalouden töissä on paljon nuoria maahanmuuttajia ja ihmisiä, joilla ei ole vakaata asemaa työmarkkinoilla.

Se, että alustatalouden työntekijöitä pidetään freelancereina, merkitsee myös sitä, että heihin ei voida soveltaa mitään työehtosopimusta eivätkä he voi sellaisesta neuvotella. Tilanne on työntekijöiden kannalta kohtuuton.

Samalla aloille uhkaa muodostua tilanne, jossa ilman työnantajavelvoitteita toimivat yritykset (alustat) vääristävät alan kilpailua merkittävästi. Pahimmillaan hinnat voivat laskea niin alhaisiksi, ettei mikään toimija saa enää toimeentuloaan alalta.

Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se selkeyttää työsuhteessa ja sen ulkopuolella tehtävän työn rajan. Samalla on pidettävä kiinni yleissitovuudesta, joka estää työehtojen dumppaamisen.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Työsopimuslakiin lisätään työnantajaolettama. Se merkitsisi, että jos työsuhteen piirteet täyttyvät, alustatalouden työntekijää pidettäisiin työntekijänä. Alustan omistajan pitäisi erikseen näyttää toteen tilanteet, joissa näin ei ole.
  • Aluehallintoviranomaiselle annettaisiin oikeus antaa sitovia lausuntoja työnantajuuden syntymisestä.

ALIPALKKAUS KURIIN

Epäselvyydet palkkauksessa ovat yleisiä. PAMin työsuhdeneuvontapalveluihin tulevista yhteydenotoista noin viidennes, yli 10 000, liittyy palkkaan: työaika- ja muihin lisiin, palkkasaataviin ja muihin palkka-asioihin. PAMin oikeuteen viemistä riita-asioista taas noin puolet koskee palkkasaatavia.

Alipalkkaus merkitsee sitä, että työntekijä saa selvästi pienemmän korvauksen tekemästään työstä kuin muut samoja töitä tekevät. Vastaavasti työnantaja pitää nämä työntekijälle kuuluvat rahat itsellään tai pystyy myymään tämän vuoksi palveluitaan tai tuotteitaan muita yrityksiä halvemmalla.

Vakavampi alipalkkaus uhkaa erityisesti nuoria työntekijöitä, maahanmuuttajia ja niitä, joiden työmarkkina-asema on yleensä ottaen heikko. Siihen, että työntekijä hyväksyy alipalkkauksen, liittyy usein tietämättömyys vallitsevasta palkkatasosta, työehtosopimusten olemassaolosta tai muista oikeuksistaan työntekijöinä.

Rikosuhripäivystyksen ihmiskauppatapauksista puolet liittyi työperäiseen hyväksikäyttöön. Vain törkeimpiin alipalkkaustapauksiin yltävät rikoslain työsyrjintä ja kiskonnan tapainen syrjintä, jotka ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi tunnusmerkistön tulkinnanvaraisuuden ja näyttökysymysten hankaluuden vuoksi. AVI:n työsuojeluviranomaiset eivät nykyään suorita kattavaa työsuhteisten palkkavalvontaa. Työsuojeluviranomainen voi ilmoittaa poliisille vain niin ilmeisen alipalkkaustilanteen, jossa sen voidaan arvioida olevan rikoslain työsyrjintää tai kiskonnan tapaista työsyrjintää.

Käytännössä siis työehtosopimuksen alittavien palkkojen oikaisu on mahdollista vain yksityisoikeudellisena asiana, jos työehtosopimusta alittavaa palkkaa maksava työnantaja ei itse suostu asiaa oikaisemaan. Oikeuteen lähteminen on aina iso asia yksittäiselle ihmiselle.

Työnantajalle tulee oikeuskäsittelynkin jälkeen maksettavaksi vain mahdollisesti pitkältikin ajalta kertyneet palkkasaatavat, mutta mitään sanktiota ei tästä työnantajalle seuraa. Voi ajatella, että tämä on työnantajalle halpa tapa lainata rahaa tai jopa ottaa omaan käyttöönsä työntekijän rahat, jos työntekijällä ei ole rohkeutta tai mahdollisuuksia viedä asiaa oikeuteen.

Alipalkkaus johtaa yritysten kannalta vääristyneeseen kilpailuun. Verotuksessa alipalkkaus merkitsee yhteiskunnan tuloverokertymän pienentymistä. Samoin sosiaalivakuutusmaksuja jää kertymättä.

Alipalkatun työntekijän ansiot jäävät liian pieneksi ja näin hän joutuu käyttämään erilaisia sosiaaliavustuksia. Niistäkin lasku tulee yhteiskunnalle.

Alipalkkauksenkin ehkäisemiseksi on olennaisen tärkeää, että työehtosopimusten yleissitovuus turvataan. Ne muodostavat työelämän perustavanlaatuisen turvaverkon ja määrittelevät muun muassa alakohtaisesti kaikkia koskevat vähimmäistyöehdot. Alipalkkauksen kriminalisointi olisi selkeä viesti, että yhteiskunta ei tällaista hyväksy.

Tämän vuoksi PAM esittää:

  • Rikoslakiin otetaan uusi alipalkkausrikos. Se koskisi yleissitovan työehtosopimuksen määrittelemän minimitason alittavan palkan maksua. Näin vakavimmat tapaukset tulisivat rikoslain piiriin, mutta yksityiskohtaisempi työehtosopimusten tulkinta esimerkiksi palkkauksen vaativuuden osalta jäisi edelleen yksityisoikeudelliseksi riita-asiaksi.
  • Aluehallintoviranomaiselle annettaisiin laajat valtuudet palkkauksen valvontaan

Tästä eteenpäin PAMin muihin tavoitteisiin
(klikkaa otsikosta eteenpäin)

Inhimillisempi arki (osa-aikatyö, sosiaaliturva, sosiaalipalvelut, liikenne)
Kaikkien vahvuudet käyttöön (paikallinen sopiminen, palvelualojen kehittämisohjelma, matkailu)
Osaamista kaikille (henkilöstön koulutus, aikuiskoulutus, ammatillinen koulutus)
Säännöt tehdä niin kuin on oikein (harmaa talous, kilpailutus, yritysvastuu)
Suomi Euroopan ytimeen