PAMin tavoitteet eduskuntavaaleihin 2019

VASTUU IHMISESTÄ

Työelämä muuttuu, mutta ihmisten tarve turvaan muutoksessa tai reiluun tekemisen meininkiin ei katoa. Me PAMissa haluamme uskoa, että työtä tehdään Suomessa jatkossakin reiluilla pelisäännöillä ja yhdessä tehden.

Tulevalla vaalikaudella päätetään uusi suunta. Me haluamme olla mukana tekemässä tätä oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa, yhteistä Suomea.

Tuottavuus ja kilpailukyky syntyvät luottamuksesta. Siitä, että jokainen tietää olevansa samassa veneessä ja että kaveria ei jätetä. Siitä, että työn murroksessa tavoite on sama – luoda talouskasvua ja samalla hyvinvointia kaikille.

Me PAMissa haluamme sopia asioista. Vaikuttaa yhdessä. Luoda pelisääntöjä ja lainsäädäntöä, jotka edistävät kaikkien menestymistä. Kannatamme hyvää ja tarkoituksenmukaista työelämän sääntelyä. Haluamme työntekijöille vakaat ja turvalliset työolot, työnantajille selkeät ja ennakoitavat pelisäännöt ja palvelualalle menestyksen edellytykset ja mahdollisuudet jatkossakin olla työllistävin sektori Suomessa.

Haluamme, että työn tekeminen on turvallista ja tuloksellista ja ihmisten osaaminen tulee täysimääräisesti hyödylliseen ja mielekkääseen käyttöön. Haluamme, että epäreilua kilpailuetua ei voi saada työehtoja polkemalla tai veroja välttelemällä. Selkeät pelisäännöt ovat reilun työnantajan ja yrittäjän etu.

Kyseessä ei ole nollasummapeli, vaan Suomen tulevaisuus.

I. VASTUU TYÖSTÄ JA TURVASTA

Kokonaisia työsuhteita ja turvaa työttömyyden varalle

Palvelualat ovat ratkaisevassa asemassa Suomen työllisyyden kannalta. Palvelualojen ja niiden osaajien tärkeys ei kuitenkaan aina näy toimeentulossa tai työehdoissa. Erityisesti kaupan sekä matkailu- ja ravintola-alalla, osa-aikaisen työvoiman osuus on suuri. Tämä johtaa liian usein työssäkäyvien pienituloisuuteen. Heikossa asemassa olevien työntekijöiden kohtaamat muutokset työtilanteessa vaikeuttavat toimeentuloa merkittävästi ja erityisesti osa-aikaisten tukimekanismit eivät ole riittäviä.

PAM:laisilla pienituloisuutta aiheuttaa usein osa-aikaiset työsuhteet. Vuonna 2016 kaikista työsuhteista oli osa-aikaisia 15,8%. Kaikilla yksityisillä palvelualoilla tilanne on suurin piirtein sama, mutta useimmilla PAM:n aloilla osa-aikaisten työsuhteiden osuus on huomattavasti korkeampi, esimerkiksi vähittäiskaupassa 38,9% ja majoitus- ja ravitsemusalalla 38,1%. (Tilastokeskus)

On tärkeää varmistaa, että halukkailla työntekijöillä on mahdollisuus täysipäiväiseen työhön, josta voi saada kohtuullisen toimeentulon. Tämä on tärkeä työmarkkinoiden oikeudenmukaisuuskysymys. Samalla osa-aikaiseen työn tekemiseen perustuvilla työmarkkinoilla myös sosiaaliturvaa tulee kehittää vastaamaan osa-aikaisten työntekijöiden kohtaamaa todellisuutta.

Tämän vuoksi PAM esittää, että:

1. Osa-aikaisten työsuhteiden sääntelyä on selkeytettävä ja vähennettävä vastoin työntekijän tahtoa tehtävää osa-aikatyötä

  • Osa-aikatyön lisääntyessä erityisesti matalapalkka-aloilla on olennaista, että sen sääntelyä parannetaan ja taataan niin haluaville mahdollisimman täysipäiväiset työsuhteet. Tämän vuoksi osa-aikaiselle työsuhteelle pitää olla peruste, lisätunteja on tarjottava ensimmäisenä pisimpään yrityksessä työsuhteessa olleille osa-aikaisille ja pitkäkestoisesti yli työsopimuksen mukaisen työajan tehtävien lisätuntien tulee vakiintua uudeksi työajaksi työsopimukseen. Lisäksi lisätuntien tekemisen pitäisi perustua vastaavanlaiseen tapauskohtaiseen työntekijän suostumukseen kuin ylityötä tehtäessä.

2. Sovitellun työttömyyspäivärahan vapaan tulon määrää korotetaan

  • Nykyisin työtön saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa hänen työttömyyspäivärahansa suuruuteen. Tämän rajan korottaminen helpottaisi erityisesti osa-aikaista työtä tekevien pienituloisten tilannetta, mahdollistaisi paremmat tulot vähäisenkin lisätyön vastaanottamisesta ja kannustaisi näin työn vastaanottamiseen.

3. Karenssiaikoja työttömyysturvassa kohtuullistetaan

  • Suomessa työtön voi menettää etuutensa 15-90 päiväksi, jos hänelle asetetaan ns. karenssi. Karensseja asetetaan Suomessa mm. siitä, että henkilö ei ole saapunut laatimaan työllistymissuunnitelmaa sovitusti tai jos hän ei ole hakenut hänelle TE-toimiston lähettämää työtarjousta. Jos kaksi edellä mainittua virhettä tapahtuu puolen vuoden aikana, etuus katkeaa kunnes henkilö on ollut esimerkiksi työssä tai työvoimakoulutuksessa vähintään 12 kalenteriviikkoa. Erityisesti tahattomissa unohduksissa tämä aiheuttaa kohtuuttomia katkoja toimeentulossa ja rasittaa myös toimeentulotukijärjestelmää.

Suomessa tulisi kehittää karenssijärjestelmää Ruotsin mallin mukaiseksi niin, että ensimmäisestä virheestä tulisi vasta varoitus ja tämän jälkeen karenssia korotettaisiin portaittain, jos virheet toistuvat.

Tasa-arvoa ja toimivuutta työelämään perhevapaiden uudistuksella

Palvelualoista erityisesti kaupan ala sekä matkailu- ja ravitsemisala ovat voimakkaasti naisvaltaisia ja ikärakenteeltaan nuorehkoja. Siksi perhepolitiikka on näiden alojen työntekijöiden ja työnantajien kannalta erityisen tärkeä kysymys.

Nykyiset perhevapaat kohdistuvat hyvin epätasaisesti miehille ja naisille. Naiset käyttävät vapaista edelleen suhteettoman suuren osan miehiin verrattuna. Tämä johtaa työelämän epätasa-arvoon naisten ura- ja tulokehityksen hidastuessa sekä perhevapaiden aiheuttaman kuormituksen kohdentumisen naisvaltaisille aloille.

Vähittäiskaupassa naisten osuus palkansaajista on 69% ja matkailu- ja ravitsemisalalla 71%. Samat alat ovat tyypillisesti keski-iältään nuorempia ja työntekijäistä suurempi osuus työntekijäistä on tyypillisessä perheenperustamisiässä. Tämän vuoksi perhevapaiden epätasainen jakautuminen koskee erityisen voimakkaasti palvelualoja. (Tilastokeskus)

Tällä hallituskaudella perhevapaita ei valitettavasti kyetty uudistamaan riittävästi. Tarvitaan perhevapaamalli, joka rohkaisee isiä perhevapaille, huomioi silpputyötä paremmin, lyhentää naisten pitkien työelämän ulkopuolisten jaksojen pituutta ja helpottaa ja joustavoittaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä.

Tasaisemman hoitovastuun jakautumisen lisäksi palvelualojen ja sen työntekijöiden kannalta on olennaista turvata nykyistä toimivammat lastenhoitojärjestelyt. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vanhempien tilanteen mukaan asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rajaa varhaiskasvatuksen piiristä pois lapsia, jotka tarvitsisivat eniten tukea. Lisäksi se nostaa kynnystä ottaa vastaan tilapäistä työtä. Päivähoitojärjestelmä on myös liian jäykkä eikä huomioi myöskään lapsia, joiden vanhempien työaikajärjestelyt ovat tavanomaisesta poikkeavia tai vaihtelevat lyhyellä varoitusajalla.

Näiden tavoitteiden takaamiseksi PAM esittää, että:

1. Tehdään perhevapaauudistus, joka tukee perhevapaiden tasaisempaa jakautumista ja parantaa naisten osallisuutta työmarkkinoilla

  • PAM kannattaa SAK:n esittämää perhevapaauudistusmallia, jossa raskaana oleva vanhempi saa viisi viikkoa raskausrahaa ja 12 kuukautta vanhempainrahaa jaetaan tasan vanhempien kesken niin, että osa näistä päivistä on mahdollista siirtää toiselle vanhemmalle. Lisäksi vanhempainvapaan jälkeen maksettavan hoitorahan suuruutta kasvatetaan ja sen kestoa lyhennetään, jotta pitkät poissaolot evät syrjäyttäisi kotona olevia vanhempia pysyvämmin työmarkkinoilta.

Alustatalouden lainsäädäntö ajan tasalle

Teknologian kehitys ja yhteiskunnallinen muutos muuttavat työtä. Tavanomaisesta työsuhteesta poikkeavat työn tekemisen ja teettämisen tavat ovat jo lisääntyneet ja lisääntyvät jatkossa. Palvelujen digitalisoitumiseen ja työn murrokseen hitaasti reagoiva lainsäädäntö uhkaavat pahimmillaan syrjäyttää osan työntekijöistä mm. kohtuullisten työehtojen ulkopuolelle.

Palvelualoilla tehtävä alustatyö kasvaa nopeasti. Vaikka alustatyö on yrittäjämäistä, työntekijällä ei todellisuudessa ole samanlaisia vapauksia kuin yrittäjällä. Työ on usein keikkaluonteista ja sen luonne sekä hinta ovat määritelty ennalta. Työn mahdolliselle tekijällä jää ainoastaan valinnanvapaus ottaako hän tehtävän vastaan vai ei. Lisäksi alustatyötä tarjoavat toimijat siirtävät työntekijän vastuulle tavallisessa palkkatyössä olevat velvoitteet, kuten eläketurvan, muun työnantajakustanteisen sosiaaliturvan, työturvallisuuden, lomakorvauksen ja työvälineistön.

Pahimmillaan halvat kuluttajahinnat ilman työnantajavelvoitteita vääristävät alan kilpailua merkittävästi. Vaarana on, että toimialalta poistuu maksuvelvoitteensa hoitavia yrityksiä liian vähäisten asiakasmäärien vuoksi ja markkinoille jäljelle jäävien yritysten hinnat laskevat niin alhaisiksi, ettei kukaan toimija saa enää toimeentuloaan alalta. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se selkeyttää työsuhteessa ja sen ulkopuolella tehtävän työn rajan.

Tämän vuoksi PAM esittää, että:

1. Työsopimuslakiin lisätään työnantajaolettama

  • Yhä useammin myös palvelualoilla työtä teetetään ilman työsuhdetta. Tällöin työsuoritukset eivät saa työlainsäädännön suojaa, vähimmäispalkkiota ei ole määritelty ja työn suorittajalle ei tarvitse maksaa sairasajan palkkaa tai lomakorvauksia.

Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että se tunnistaa paremmin työsuhteessa tai sen ulkopuolella tehtävän työn rajan. Työnantajaolettaman mukaan työsuorituksen vastaanottaja olisi aina lähtökohtaisesti työnantaja ja tästä poikkeaminen pitää työnantajan erikseen näyttää. Lisäksi Aluehallintoviranomaiselle annettaisiin oikeus antaa sitovia lausuntoja työnantajuuden syntymisestä.

2. Alustataloudessa tehtävälle työlle on luotava selkeät pelisäännöt

  • Alusta- ja jakamistaloudessa tehtävän työn asema on selkeytettävä, siinä tehtävälle työlle on taattava kohtuulliset ehdot sekä keinot niiden varmistamiseksi ja lainsäädäntöä on selkeytettävä esimerkiksi työnantajavelvoitteiden ja niihin liittyvien maksujen osalta. Julkisen hallinnon on mahdollistettava hallinnollisesti kevyt ja helppo tapa verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamiseen.

Lisää työkaluja paikalliselle sopimiselle ja työntekijöiden osallisuudelle työpaikalla

Aidolla paikallisella sopimisella voidaan edistää yritysten tuottavuutta, tarkoituksenmukaisia työjärjestelyjä ja työhyvinvointia. Epäluottamus, puutteelliset tiedot ja osaaminen sekä epätasapaino neuvotteluosapuolten kesken ovat merkittäviä esteitä paikallisen yhteistoiminnan edistämiselle. Tästä syystä esimerkiksi osa työehtosopimusten joustavoittavista sopimismahdollisuuksista jää hyödyntämättä.
Vahventamalla työntekijöiden ja heidän edustajiensa tiedonsaantioikeuksia ja neuvotteluasemaa luodaan tasapuolinen neuvotteluasema ja paremmat edellytykset molempia osapuolia hyödyttävälle sopimiselle. Yhteistoimintalaki luo hyvän kehikon yhteistoiminnalle ja työnantajan ja työntekijöiden vuoropuhelulle. Käytännössä lain keskiöön ovat kuitenkin nousseet työvoiman vähentämistä koskevat neuvottelut. Tämä heikentää lain todellisia tavoitteita, kuten työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.

Tämän vuoksi PAM esittää, että:

1. Työehtosopimuksen nojalla tehtyjen paikallisten sopimusten osalta tulkintaetuoikeus tulee siirtää työntekijäpuolelle

  • Epäluottamus, puutteelliset tiedot ja osaaminen sekä epätasapaino neuvotteluosapuolten kesken ovat merkittäviä esteitä paikallisen yhteistoiminnan edistämiselle. Tästä syystä esimerkiksi osa työehtosopimusten joustavoittavista sopimismahdollisuuksista jää hyödyntämättä. Tämä vahvistaisi paikallisen sopimisen edellytyksiä.

2. Yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävien asioiden joukkoa tulee laajentaa koskemaan mm. palkkauksen ja työajan järjestämisen periaatteita. Lisäksi työntekijöiden myötämääräämisoikeutta tulee vahventaa työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.

  • Vahventamalla työntekijöiden ja heidän edustajiensa tiedonsaantioikeuksia ja neuvotteluasemaa luodaan tasapuolinen neuvotteluasema ja paremmat edellytykset molempia osapuolia hyödyttävälle sopimiselle.

3. Työvoiman vähentämistä koskevat yhteistoimintalain määräykset siirretään kokonaan toiseen lakiin tai omaksi kokonaisuudekseen YT-lain sisällä.

  • Tämä selkiyttää YT-lain todellisia tavoitteita ja mahdollistaa YT-menettelyn parempaa hyödyntämistä suhteessa paikalliseen sopimiseen.

II VASTUU HYVÄSTÄ ARJESTA JA PALVELUISTA

Julkiset palvelut ja investoinnit arkea sujuvoittamaan

Toimivat lastenhoidon järjestelyt ovat perheellisille työntekijöille välttämättömiä ja monella alalla keskeinen työvoiman saatavuuden edellytys. Esimerkiksi kauppojen aukiolojen laajeneminen on lisännyt sitä joukkoa, joka työskentelee iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Työaikojen muuttuminen muuttaa myös perheellisten työntekijöiden palveluiden tarvetta.

Tasaisemman hoitovastuun jakautumisen lisäksi palvelualojen ja sen työntekijöiden kannalta on olennaista turvata nykyistä toimivammat lastenhoitojärjestelyt. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vanhempien tilanteen mukaan asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja rajaa varhaiskasvatuksen piiristä pois lapsia, jotka tarvitsisivat eniten tukea. Lisäksi se nostaa kynnystä ottaa vastaan tilapäistä työtä. Päivähoitojärjestelmä on myös liian jäykkä eikä huomioi myöskään lapsia, joiden vanhempien työaikajärjestelyt ovat tavanomaisesta poikkeavia tai vaihtelevat lyhyellä varoitusajalla.

Tämän vuoksi PAM esittää, että:

1. Subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan ja turvataan lastenhoitopalvelut myös epäsäännöllistä työaikaa tekeville

  • Kunnat ovat elokuun 2016 alusta voineet päättää varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tämä ottaa huonosti huomioon erilaiset työ- ja elämäntilanteet ja tästä rajauksesta on luovuttava. Lisäksi vuorohoitoa kehittämällä on parannettava lastenhoidon palveluita myös niille lapsille, joiden vanhemmat tekevät epäsäännöllistä työtä, jonka työajat vaihtelevat.

Asiakasmaksut eivät saa olla esteenä palveluihin hakeutumisessa

Monet julkisista palveluista perittävät maksut ovat tasasuuruisia ja ovat siksi raskaampia pienituloiselle. Tällaiset kulut saattavat lohkaista palveluja tarvitsevan pienituloisen tukloista huomattavan osan ja pahimmassa tapauksessa ne saattavat jopa estää hakeutumista tarvittavaan palveluun. Tämän vuoksi tieto myös maksujen kohtuullistamisen mahdollisuudesta pitää tiedottaa aktiivisesti. Asiakasmaksujen yleisten tasojen tulee olla kohtuullisia, eivätkä asiakasmaksut saa olla esteenä palveluihin hakeutumiseen. Jokaisella tulee olla oikeus tarvitsemaansa hoitoon kohtuullisilla kuluilla.

PAM esittää että:

1. Asiakasmaksuja kohtuullistettava jos asiakkaan tilanne sitä vaatii ja viranomainen velvoitettava tarkistamaan, onko perusteita maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen

  • Käytännöt asiakasmaksujen perimättä jättämisestä ja alentamisesta on oltava selkeät, sitovat ja valtakunnallisesti yhteneväiset. Asiakasmaksuista on luovuttava tai niitä on alennettava, jos ne vaarantavat toimeentulon edellytyksiä Viranomainen tulisi velvoittaa jo ennen perintätoimia tarkistamaan, onko olemassa perusteita maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen.

2. Hallitus asettaa työryhmän selvittämään maksukattoja ja terveyspalveluiden maksukattoa kerryttävien palveluiden kirjoa on laajennettava

  • Vuonna 2018 käytössä on kolme eri maksukattoa: maksukatot palveluille (683 €), lääkkeille (605,13 €) ja matkoille (300 €). Ne ovat yhteensä 1 588,13 euroa. Pienituloisille paljon sairastavalle maksukatot ovat kohtuuttomia. Hallituksen tulee asettaa työryhmä selvittämään maksukattojen tuntuvaa alentamista ja yhdistämistä, joka toteutuessaan saattaisi olla yksi keino helpottaa paljon sairastavien pienituloisten asemaa.

Kohtuuhintainen asuminen on yksilön toimeentulon ja alueiden elinvoiman edellytys

Palvelualojen työpaikat sijaitsevat valtaosin kasvukeskuksissa ja suuremmissa kaupungeissa, joissa asumisen hinta on usein noussut kestämättömän korkeaksi ja matalalla palkalla toimeen tuleminen on jo tämän vuoksi lähes mahdotonta. Pienituloisille suuri osa käytettävissä olevasta tulosta kuluu asumiseen ja se vaikuttaa merkittävästi toimeentulon mahdollisuuksiin ja ajaa työssäkäyviä ihmisiä sosiaaliturvan asiakkaiksi.

Kohtuuhintaisten asuntojen puute heikentää pahimmillaan alueiden elinvoimaisuutta ja vaikeuttaa työntekijöiden liikkuvuutta. Ongelma koskee erityisesti kasvukeskuksia, joissa tarvitaan sekä kuntien että valtion toimia, jotta asuntotuotantoa ja asuntorakentamiseen soveltuvien tarjontaa voidaan lisätä. Tällä voidaan samanaikaisesti huolehtia kohtuullisen toimeentulon sekä työvoiman saatavuuden edellytyksistä.

PAM esittää, että:

1. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa edistetään

  • Valtion keskeinen valtion väline kuntien asuntotuotannon ja maankäytön ohjaamisen ovat suurimpien kaupunkiseutujen kanssa tehtävät maankäytön asumisen ja liikenteen sopimukset (MAL-sopimukset. Näissä on varmistettava jatkossakin varmistettava riittävän suuri asuntorakentamisen taso niin omistus- kuin vuokra-asunnoissa ja edistettävä valtion rahoituksella työpaikkojen saavutettavuutta joukkoliikenneinvestoinneilla. Lisäksi on tutkittava, mitä esteitä maankäyttöä ja rakentamista koskeva lainsäädäntö aiheuttaa riittävälle asuntotuotannolle.

2. Julkisen liikenteen tulee tukea ihmisten liikkumista kodin ja työn välillä

  • Palveluita on yhä enenevässä määrin saatavilla erilaisiin vuorokaudenaikoihin. Samoin työvoiman liikkuvuuteen on kiinnitetty huomiota työllistymisessä. Julkista liikennettä on tuettava ja kehitettävä uusiin tarpeisiin työntekijöiden sujuvaksi siirtymiseksi kodin ja työn välillä.

III VASTUU OSAAMISESTA

Työpaikat oppimisympäristöiksi

Henkilökunnan koulutusmahdollisuudet ovat PAM:lle tärkeitä, koska sen alojen työntekijöistä keskimääräistä useampi on vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Kaikista palkansaajista tämä luku on 10%, mutta esimerkiksi kiinteistö- ja maisemanhoitoalalla 23%, vartiointialalla 16% ja majoitus- ja ravitsemusalalla 15%. (Tilastokeskus)

Työelämän vaatimusten muuttuessa yhä nopeammin on olennaista, että työssäoppiminen on nykyistä systemaattisempaa ja se palvelee muuttuvan työelämän tarpeita myös ennakoivasti. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä työpaikalla tapahtuvan oppimisen määrän on tarkoitus kasvaa. Seuraavan hallituksen täytyy panostaa siihen, että työpaikat toimivat entistä paremmin oppimisympäristöinä ja opiskelijan työpaikalla tapahtuvan oppimisprosessin jokainen askel on selkeä, sujuva ja johtaa luontevasti seuraavaan askeleeseen. Prosessia sujuvoitetaan esim. tarkoituksenmukaisia digitaalisia alustoja kehittämällä.

Tämän saavuttamiseksi PAM esittää, että:

1. Valtio luo digitaalisen alustan työpaikalla opintojen henkilökohtaistamiseen

  • Yhteisellä alustalla, jolla voidaan seurata opiskelijan opintoja, taataan, että seuranta ei riipu koulutuksen järjestäjän resursseista ja vältetään eri toimijoiden päällekkäisiltä hankkeilta vastaavien alustojen laadinnassa.

2. Työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua ja oppimista on tuettava riittävällä ohjauksella ja pedagogisella tuella

  • Työpaikoilla, joilla on opiskelijoita enemmän ja pidemmän aikaa, on tärkeää, että ohjauksen resursseista huolehditaan. Tämän vuoksi tällaisilla työpaikoilla pitää olla riittävän monta työpaikkaohjaajan koulutuksen saanutta henkilöä. Lisäksi opettajien pedagogisen osaamisen ajantasaisuus muuttuvassa työelämässä on varmistettava vuosittaisella riittävällä työelämäkoulutuksella.

Digiperustaitojen päivitys kaikille

Työelämän muuttuessa sen vaatimat valmiudet ovat myös kiihtyvässä muutoksessa. Usein muutoksen yhteydessä puhutaan erityisesti kasvavasta yleisten valmiuksien, kuten sosiaalisten taitojen sekä viestintä- ja ongelmanratkaisutaitojen merkityksestä. Tosiasia on kuitenkin, että myös aivan perustaidoissa on puutteita, jotka vaikeuttavat menestymistä työelämässä. Kansainvälisen aikuiskoulutustutkimus PIAAC:n (2013) mukaan noin 600 000 suomalaista aikuista kärsii perustaitojen, myös digitaitojen, puutteista. Työelämän digitalisaation myötä ongelma alkaa olla kouriintuntuva.

Muuan maussa Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE:n Työelämän ICT-taidot kaupan alalla –hankkeen tulokset kertovat, että PAMin jäsenet haluavat kehittää digitaitojaan ja muuttuvat rohkeammiksi ja paremmiksi digiteknologian käyttäjiksi kun heille suodaan mahdollisuus kehittää taitojaan. Tällä hetkellä mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin hajanaisia eikä todellisten osaamistarpeiden tunnistamiseen ole keinoja, jolloin myöskään koulutusta ei voida kohdentaa vaikuttavasti.

Valtiovallan tulee asettaa erityispanoksia työssäkäyvien aikuisten osaamisvajeiden tarkempaan tunnistamiseen. Erityisenä painopisteenä ovat ICT- ja digiosaaminen sekä oppimisen metataidot ja ajatteluvälineet.

Tämän saavuttamiseksi PAM esittää, että:

1. Valtio kehittää digitaalisen alustan osaamistarpeiden mittaamiseen ja koulutuksen kohdentamisen arviointiin

  • Digitaalisella alustalla jokaisella työntekijällä olisi mahdollisuus tehdä kerran vuodessa omia osaamistavoitteitaan kartoittava testi, jonka perusteella pystyttäisiin arvioimaan, millaista koulutusta hän tarvitsee osaamisensa kehittämiseksi ja ohjaamaan hänet tarvittavien palveluiden pariin.

2. Valtio luo perustaitotakuu-ohjelman, jolla paikataan puutteita

  • Edellisessä kohdassa mainittua arviointityökalua käyttäen tunnistetaan henkilöt, joilla on olennaisia puutteita perustaidoissa (luku, kirjoitus, matematiikka, ICT-taidot) ja heille kohdennetaan julkisen sektorin kustantamaa koulutusta näissä taidoissa, jotta heidän ammatillinen kehittyminen myöhemmässä vaiheessa olisi mahdollista.

Työnantajille vastuuta osaamisen päivittämisestä

Mahdollisuus sopeuttaa työvoiman määrää joustavasti nähdään usein tärkeäksi talouden dynaamisuudelle. OECD:n laskeman työsuhdeturvan kireysindeksin perusteella kollektiiviperusteinen irtisanominen on kuitenkin Suomessa helppoa keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna, ja takaisinottovelvoitteen lyhentäminen heikensi irtisanomissuojaa entisestään. Esimerkiksi ikääntyneet työntekijät irtisanotaan taloudellisilla perusteilla Suomessa selvästi herkemmin kuin Ruotsissa, jossa laissa säädetty irtisanomisjärjestys suojaa pisimpään yrityksessä työskennelleitä työntekijöitä.

Talouden dynamiikassa on kysymys myös yritysten kyvystä reagoida ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Muutoskyvyn olennainen perusta on henkilöstön osaaminen ja osaamisen jatkuva päivittäminen. Työelämän vaatimusten muuttuessa systemaattisella osaamisen kehittämisellä vähennetään myös työvoiman kohtaanto-ongelmia ja parannetaan yksittäisten työntekijöiden mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.

PAM esittää, että:

1. Työntekijän suojaa tuotannollisin ja taloudellisin perustein tapahtuvissa irtisanomistilanteissa parannetaan

  • laajentamalla työnantajan koulutusvelvollisuutta muun työn tarjoamistilanteissa ja ulottamalla koulutusvelvollisuus koskemaan myös takaisinottovelvoitteen kattamaa aikaa. Lisäksi näyttötaakka koulutusvelvollisuudesta käännetään työnantajalle
  • säätämällä irtisanomisjärjestyksestä.

Koulutukseen osallistumisessa on suuria eroja sosioekonomisten ryhmien välillä. Miltei
kaksi kolmesta ylemmästä toimihenkilöstä oli työnantajan kustantamassa koulutuksessa
vuonna 2017. Työntekijöillä osuus on miltei puolet pienempi, 37 prosenttia. (TEM:n työolobarometri 2017)

IV VASTUU MENESTYKSESTÄ

Palvelualat työn ja talouden kehityksen kärkeen

Palvelualat ovat pitäneet yllä Suomen työllisyyttä taantuman aikana. Vuodesta 2007 alkaen PAM:n aloilla tehtyjen työtuntien määrä on vaihdellut vain suhteellisen vähän ja vuonna 2016 näiden työtuntien määrä oli tukkukauppaa lukuunottamatta samalla tasolla kuin vuonna 2007. Palvelualoilla palkkasumma on kasvanut sekä teollisuusaloja että koko talouden keskiarvoa nopeammin. Erityisesti vartiointi- ja turvallisuusala ja kiinteistönhoito ja maisema-ala ovat tässä kasvattaneet kokonaispalkkasummaansa. Kaupan palkkasumma puolestaan on kehittynyt 2000-luvulla osapuilleen koko talouden keskiarvon mukaisesti. (Tilastokeskus)

Palvelualoilla on suuri merkitys Suomen työllisyyden kannalta. Palvelualat ovat kannatelleet Suomen työllisyyttä myös viimeisimpien taantumien läpi. Palvelualoilla palkkasumma on kasvanut sekä teollisuusaloja että koko talouden keskiarvoa nopeammin joka korostaa alojen merkitystä myös verokertymän kannalta. Ilman menestyviä palvelualan yrityksiä ja työntekijöitä Suomi pysähtyy.
Palvelualat kuitenkin usein jäävät elinkeinopolitiikkaa kehitettäessä sinänsä tärkeän vientiteollisuuden varjoon. Palveluiden merkitys kasvaa yhteiskunnan suurissa muutoksissa ja kiihtyvä kaupungistuminen tuottaa lisää kysyntää erilaisille palveluille. Siksi on tärkeää, että niihin kiinnitetään koko yhteiskunnan tasolla strategista huomiota, jotta tämä työllisyyden keskeinen tukipilari ei pääse murenemaan.

PAM esittää, että:

1. Luodaan kansallinen palvelualojen edistämisohjelma

  • Ohjelmalla haetaan yhdessä julkisen sektorin toimijoiden, sekä alaa edustavien palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen kanssa keinoja, joilla voidaan edistää palvelualojen toiminnan edellytyksiä sekä uusien yritysten ja hyvien työpaikkojen syntyä palvelualoille sekä kartoitetaan riskejä ja mahdollisia esteitä alan suotuisalle kehitykselle.

Palvelualoilla palkkasumma on kasvanut sekä teollisuusaloja että koko talouden keskiarvoa nopeammin. Erityisesti vartiointi- ja turvallisuusala ja kiinteistönhoito ja maisema-ala ovat tässä kasvattaneet kokonaispalkkasummaansa. Kaupan palkkasumma puolestaan on kehittynyt 2000-luvulla osapuilleen koko talouden keskiarvon mukaisesti.

Matkailun hiomaton timantti kirkkaaksi

Matkailu on kasvava vientiala ja merkittävä työllistäjä Suomessa. Panostukset siihen ovat kuitenkin jääneet Suomessa vähäiseksi eikä sen merkitystä kansantaloudelle ja työllisyydelle ole riittävästi ymmärretty. Esimerkiksi Islanti on moninkertaistanut turismiin liittyvät työpaikkansa ja tulonsa lyhyessä ajassa. Taustalla on määrätietoinen brändi- ja elinkeinojen kehittämistyö.

Matkailu tuottaa Suomeen merkittäviä vientituloja ja se kasvaa tällä hetkellä 3-4% vuodessa. Ja toisin kuin monet muut elinkeinotoiminnan alat, matkailualan työpaikat eivät siirry maasta. Ala on työvoimavaltainen ja tarjoaa myös mahdollisuuksia erittäin korkean jalostusarvon toimintaan.

Toimiala ei kuitenkaan kasva parasta mahdollista vauhtia ilman kuntien ja valtion toimia. Panostukset maksavat itsensä takaisin matkailutulona ja työllisyytenä.

Tästä syystä PAM esittää, että:

1. Matkailuun kohdistettava valtion yleisavustus tulee nostaa vähintään samalle tasolle muiden pohjoismaiden kanssa sekä löytää parhaat mahdolliset esimerkit maailmalta inspiroimaan matkailualan kehittämistä

  • Suomen panostus vuonna 2017 oli 13,9 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi Norjan vastaava luku oli 30,7 miljoonaa euroa ja Tanskan 26,6 miljoonaa euroa. Suomen on otettava mallia Islannin menestystarinasta ja korostettava erityisesti tunnetuimpien kohteidensa markkinointiin

2. Energiaintensiiviset kansainvälisesti kilpaillut palvelualat siirretään alempaan sähköveroluokkaan

  • Ei ole syytä, miksi energiaintensiivisiä palvelualoja, jotka kilpailevat asiakkaista kansainvälisesti ja tuottavat vientituloja, kohdeltaisiin eri tavoin kuin vastaavin perustein tuettuja teollisuudenaloja. Tämän vuoksi alempaa sähköveroluokkaa tulisi soveltaa myös palvelualoille, esimerkkinä hiihtokeskukset.

3. Elintarvikelainsäädäntöä ja -valvontaa on uudistettava niin, että ne parantavat eri puolilla Suomea toimivien yritysten tasa-arvoa ja toimintaedellytyksiä

  • Ravintoloiden elintarvikevalvonnan siirtäminen valtion tehtäväksi parantaa valvonnan yhtenäisyyttä ja vahvistaa ravintolayrittämisen edellytyksiä. Valvonnan toimivuuden kannalta on tärkeää myös siirtää elintarvikevalvonnan ja terveystarkastajien toiminnan painopistettä neuvontaan ja ennaltaehkäisyyn jälkikäteisen valvonnan sijasta.

4. Kesäsesonkeja tulee tasata kesälomien siirrolla ja jaksottamisella muun Euroopan loma-aikojen mukaisesti heinä-elokuulle

  • työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaisesti tämä lisäisi matkailutuloa sekä työllisyyttä ja toisi kesäkuukausien matkailutuloja noin 219 miljoonaa euroa

V VASTUU SOSIAALISESTA KESTÄVYYDESTÄ

Hyvinvointivaltiot turvataan harmaata taloutta ja veronvälttelyä suitsimalla

Harmaa talous on uhka koko yhteiskunnalle. Se heikentää veropohjaa, työntekijöiden työehtoja ja työolosuhteita sekä rehellisesti toimivien yrittäjien toimintaedellytyksiä. Uudenlaiset työn teettämisen muodot ja työsuhteen rajojen hämärtyminen ovat omiaan lisäämään harmaan työn aluetta ja systemaattista pimeän työvoiman käyttöä, jossa työnantaja kiertää vastuunsa hänelle kuuluvista velvoitteista.

Aggressiivinen verosuunnittelu kaventaa hyvinvointivaltioiden veropohjaa ja altistaa yrityksiä epäterveelle kilpailulle. Veronvälttelyn sosiaalinen hinta on monella tavalla korkea. Kun toiset välttelevät veroja, toiset maksavat niitä enemmän ja tarpeellisten palveluiden rahoitus rappeutuu. Erityisesti tästä kärsivät kehitysmaat, jotka menettävät sen vuoksi tärkeitä tuloja, joilla voitaisiin rahoittaa palveluja niiden kansalaisille, esimerkiksi kouluja, sairaaloita ja teitä.

PAM esittää, että:

1. Harmaan talouden torjuntaa on kehitettävä uusilla toimilla.

  • On otettava käyttöön alihankintaan liittyvä ketju- ja palkkavastuu, ja laajentamalla veronumerojärjestelmä työvoimavaltaisille ja runsaasti ulkomaista työvoimaa käyttäville aloille. Lisäksi palvelualoille on otettava käyttöön fiskaaliset kassajärjestelmät, jotka vähentävät mahdollista ohimyyntiä ja veronkiertoa.

2. Jatketaan työtä aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi kansallisesti ja kansainvälisesti

  • Tarvitaan lisää tehokkaita toimia veronvälttelyn kitkemiseksi. Nykyisen verolainsäädännön porsaanreikiä on tukittava ja hillitävä haitallista verokilpailua yhteistyöllä. Yritysverojärjestelmän vaatii kokonaisuudistusta ja EU:ssa on siirryttävä yhteiseen ja yhdistettyyn yhteisöveropohjaan sekä yhteiseen yhteisöveron minimiverokantaan.

Laatu ja vastuullisuus julkisen kilpailutuksen ytimeen

Tällä hetkellä yksi keskeinen ongelma julkisissa hankinnoissa on se, että vaikka kilpailutuksissa tulisi valita kokonaistaloudellisesti kannattavin tarjous, silti hinnan merkitys saa usein liian merkittävän roolin. Tästä syystä tarjouksen voittaa monesti se toimija, jonka hinta on alhaisin.

Etenkin työvoimavaltaisten palveluiden kohdalla hintaan vaikuttavat merkittävästi henkilöstökustannukset, joiden vuoksi monet toimijat pyrkivät alentamaan kustannuksia palkkaamalla mahdollisimman vähän työvoimaa, ketjuttamaan työn teettämistä alihankkijoille tai kiertämään työelämän lainsäädäntöä ja työehtosopimuksen määräyksiä. Tämä puolestaan johtaa usein myöhemmin erilaisiin laatuongelmiin ja mahdolliseen lopullisen hinnan nousuun virheiden korjaamisen seurauksena.

Julkiset hankinnat ovat merkittävä taloudellinen erä ja niitä suuntaamalla voidaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen laajemminkin. Hankintoja koskevaa lainsäädäntöä tuleekin kehittää niin, että hankinnoissa otetaan nykyistä paremmin huomioon sosiaalinen vastuullisuus ja ihmisoikeudet.

PAM esittää, että:

1. Hankintalakia on uudistettava niin, että halvimman hinnan sijasta tarjous tulee valita parhaan hinta-laatu-suhteen perusteella. Lisäksi kaikkien hankintaviranomaisten on otettava hankintasopimuksen erityisehdoksi asianomaisen työehtosopimuksen noudattaminen.

  • Halvimman hinnan sijasta tarjous tulee valita parhaan hinta-laatu-suhteen perusteella. Lisäksi kaikkien hankintaviranomaisten on otettava hankintasopimuksen erityisehdoksi asianomaisen työehtosopimuksen noudattaminen.

2. Hankintalaki on uudistettava niin, että EU:n hankintadirektiiviin (artikla 18:2) sisältyvä sosiaalinen lauseke säädetään pakolliseksi

  • Tämä mahdollistaa sen, että kaikissa hankinnoissa huomioitaisiin tulevaisuudessa myös ihmisoikeudet. Samalla hankkijoiden neuvontaa sosiaalisen vastuun kysymysten huomioimiseksi tulee lisätä.

3.Julkisten hankintojen sosiaalisen vastuullisuuden kohentamiseksi on laadittava kansallinen strategia, indikaattorit ja seuranta

  • Julkiset hankinnat on merkittävä taloudellinen erä ja niitä suuntaamalla voidaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen laajemminkin. Hankintoja koskevaa lainsäädäntöä tuleekin kehittää niin, että hankinnoissa otetaan nykyistä paremmin huomioon sosiaalinen vastuullisuus ja ihmisoikeudet.

Yritysten ihmisoikeusvastuu

Yritystoiminnalla ja kansainvälisellä kaupalla on valtava merkitys ihmisoikeuksien toteutumisessa. Osa yrityksistä noudattaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta vapaaehtoisesti jo nyt. Edelläkävijäyritykset esimerkiksi kartoittavat ihmisoikeusriskejä, auditoivat alihankintaketjujaan, käyttävät vastuullisuussertifioituja raaka-aineita tai tekevät yhteistyötä ammattiliittojen kanssa.

Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan toimi näin, ja vastuuttomat yritykset voivat edelleen saada epäreilua kilpailuetua ihmisoikeuksia polkemalla.

Reilut, kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita noudattavat markkinat olisivat kaikkien etu.

Siksi PAM esittää, että:

1. Säädetään sitova laki yritysten ihmisoikeusvastuusta

  • Laki perustuisi yrityksille säädettävään huolellisuusvelvoitteeseen, joka noudattaa YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia ohjaavia periaatteita. Huolellisuusvelvoite tarkoittaa käytännössä yrityksille oman toimintansa ja arvoketjujensa ihmisoikeusriskien tunnistamista ja velvollisuutta toimia riittävällä huolellisuudella välttääkseen toiminnan aiheuttamasta kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksille.

2. Tullitietojen avoimuutta EU:n tasolla edistetään

  • Lisääntynyt tullitietojen läpinäkyvyys parantaa ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi joutuneiden uhrien asemaa. Läpinäkyvyys tasoittaa pelikenttää myös niiden yritysten välillä, jotka vapaaehtoisesti antavat tietoa arvoketjustaan julkisuuteen sekä niiden välillä, jotka eivät näitä tietoja paljasta. Esimerkiksi USA:ssa ja Intiassa tällainen yrityskohtainen tullitieto on jo nyt julkista.

Alipalkkaus kuriin

Alipalkkauksessa on kyse yleissitovan työehtosopimuksen määrittelemän minimitason alittavan palkan maksusta, joka tehdään työnantajan taholta tietoisesti. Alipalkan maksamisessa kyse on siten sopimuksen rikkomisesta ja työntekijälle kuuluvan ansion varastamisesta, joka aiheuttaa alipalkatuille työntekijöille toimeentulo-ongelmia, vähentää verokertymää, antaa epäreilua kilpailuetua sopimuksia rikkoville yrityksille ja johtaa pahimmillaan työntekijöiden alivakuuttamiseen. Työehtosopimukset ovat oikea tapa pitää huolta palkkatasosta ja niiden kattavuudesta on pidettävä huolta jatkossakin.

PAMissa käsittelyssä olevista n. 700 vuosittaisesta oikeustapauksesta puolet on palkkasaataviin liittyviä juttuja. Erityisen haavoittuvia ryhmiä ovat maahanmuuttajat ja nuoret työntekijät, jotka ovat usein tietämättömiä vallitsevasta palkkatasosta, työehtosopimusten olemassaolosta tai muista oikeuksistaan työntekijöinä. Alipalkkaus liittyy myös tyypillisesti työperäiseen ihmiskauppaan ja muuhun työperäiseen hyväksikäyttöön. Alipalkkauksen kriminalisointi olisi keino saattaa tämä ilmiö viranomaisvalvonnan piiriin sekä madaltaa työsyrjintärikosten puuttumiskynnystä.

1. Työehtosopimuksen vähimmäispalkkojen alittavien palkkojen maksaminen kriminalisoidaan.

  • Nykyiset oikeussuojakeinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi kitkemään työehtosopimuksen minimipalkkoja alittavien palkkojen maksamista. Alipalkkauksen kriminalisointi mahdollistaisi sen, että selkeät minimipalkkoja koskevat rikokset tulevat oikeusprossin kohteeksi nopeasti ilman työläitä sopimuskohtaisia palkkamääräysten selvitystoimia. Aluehallintoviranomaiselle on annettava laajat valtuudet palkkauksen valvontaan.

2. Työehtosopimusten yleissitovuus turvataan

  • Työehtosopimukset muodostavat työelämän perustavanlaatuisen turvaverkon ja perälaudan. Niillä voidaan joustavasti reagoida eri alojen tilanteiden muutoksiin yhteistyössä sopien. Siksi niiden asemaa tulee vahvistaa ja korostaa sekä yleissitovuus säilyttää.

Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen asema turvattava

Suomessa on viime vuosina leikattu merkittävästi kansalaisjärjestöjen rahoitusta. Tulevan hallituksen tulee turvata kansalaisyhteiskunnan toiminta. Erityisen tärkeää on varmistaa, että yritysvastuukysymyksiä seuraavien järjestöjen rahoitus nostetaan samalla verrokkimaiden kuten Ruotsin tasolle.

Tällä hetkellä noin 10% rahoituksesta ohjataan järjestöjen kautta kehitysmaihin. Ulkoministeriön tällä hallituskaudella tekemien avun tehokkuutta mittaavien arviointien perusteella kehitysyhteistyörahojen käyttö on sekä tehokkainta että huokeinta järjestöjen kautta. Kuitenkin rahoitusta on leikattu nimenomaan järjestöiltä ja vastaavasti vähemmän monenkeskisestä tai kahdenvälisestä tuesta – vaikka ne todettu vähemmän tehokkaiksi tavoiksi.

PAM esittää, että:

1. Nykyistä suurempi osuus kehitysyhteistyötuesta kanavoidaan järjestöjen kautta

  • Osuus tulisi nostaa esimerkiksi 15-20%.iin nykyisestä noin 10%:sta.

2. Yritysvastuuta edistävien kansalaisjärjestöjen valtion rahoitusta on korotettava

  • On tärkeää, että yritysvastuukysymyksiä seuraavien järjestöjen rahoitus nostetaan samalla verrokkimaiden kuten Ruotsin tasolle. Meillä on varaa kantaa vastuuta.

VI VASTUU RAUHASTA JA KILPAILUKYVYSTÄ

Eurooppalaisesta yhteistyöstä vastaus haasteisiin

Suomen on edistettävä vastuullisuutta sekä maamme rajojen sisällä että ulkopuolella. Puolustamme aktiivisesti ihmisoikeuksia, demokratiaa, sananvapautta sekä toimivia ja tasa-arvoisia työmarkkinoita.

Helpoin ja tehokkain kanava vaikuttaa vastuullisemman maailman puolesta on Euroopan unioni. Tarvitsemme vahvaa EU:ta torjumaan populistisia ääriliikkeitä ja turvaamaan sananvapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota sekä reiluihin pelisääntöihin perustuvaa vapaata kauppaa.

Kannatamme eurooppalaisen yhteistyön tiivistämistä vastauksena kansainvälisiin haasteisiin, joihin Suomi on liian heikko vastaamaan yksin. Eurooppalaisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi tiukempia uusia työlakeja, tarvitaan myös rajoittamaan jäsenmaiden välistä epätervettä kilpailua.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on tärkeä julistus, joka vaatii myös kunnianhimoisen toimeenpanon.

Siksi PAM esittää, että:

1. Seuraava hallitus asemoi Suomen nykyistä selvemmin EU:n ytimeen, vahvan ja vaikutusvaltaisen unionin sekä työelämän kehittäjäksi

  • Suomalaisen työn tulevaisuus ja työelämän oikeudenmukaisuus ratkaistaan Euroopan Unionissa. Suurin osa työlaeistamme säädetään EU:ssa, vaikka niiden vaikutusta ei välttämättä helposti huomaakaan. Varsinkin itäisen Euroopan EU-maissa yhteiset eurooppalaiset säännöt ovat kuitenkin työntekijöille korvaamattoman arvokas selkänoja. Ne ovat heille turva siitä, että heidän työpaikkojaan ei globaalin talouden kilpailussa alisteta oikeudettomiksi hikipajoiksi. Samalla lait turvaavat meille suomalaisille edes hieman tasavertaisemman kilpailun kansainvälisillä markkinoilla: tiedämme, että työn hintaa ei EU:n sisällä voida polkea millä keinolla tahansa.