Mikä on lakko
Lakossa eli työnseisauksessa työntekijät lopettavat työnteon. Lakolla pyritään painostamaan esimerkiksi työnantajaa tai työnantajaliittoa tai vaikuttamaan yhteiskuntaan. Suomen perustuslaki takaa kansalaisille muun muassa yhdistymis- ja kokoontumisvapauden sekä lakko-oikeuden. Lakot ovat siis lähtökohtaisesti laillisia.
PAMissa hallitus johtaa liiton työehto- ja muuta sopimustoimintaa. Hallitus päättää myös näihin liittyvien työtaistelujen aloittamisesta ja lopettamisesta. Yleensäkin lakko on kollektiivinen toimenpide. Yksittäinen työntekijä ei siis voi yksinään päättää ryhtyä lakkoon.
Kun työehtosopimus päättyy, työntekijäliitto (PAM) ja alan työnantajaliitto aloittavat neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta. Työehtosopimuksen päättyessä päättyy myös niin kutsuttu työrauhavelvoite. Se merkitsee, että työtaistelutoimet, kuten esimerkiksi lakko, ovat sallittuja.
Elleivät osapuolet löydä yhteisymmärrystä neuvotteluissa uudesta sopimuksesta, työntekijäliitto voi antaa lakkovaroituksen. Lakosta on ilmoitettava kahta viikkoa ennen sen toimeenpanoa työnantajaliitolle ja valtakunnansovittelijan toimistoon. Ilmoituksessa ammattiliitto kertoo, miksi lakkoillaan ja mitkä työt, milloin ja missä paikoissa ovat lakon piirissä.
Valtakunnansovittelija aloittaa tällöin sovittelun, jossa hän pyrkii löytämään ratkaisun riitaan. Kun työehdoista on uudessa sopimuksessa sovittu, astuu työrauhavelvoite myös voimaan.
Lakon aikana työnantaja ei tietenkään maksa lakossa olijoille palkkaa, mutta yleensä ammattiliitto maksaa lakossa oleville lakkoavustuksen. Työantajalla ei ole oikeutta syrjiä lakon jälkeen lakkoon osallistuneita työntekijöitään.
Omaan työehtosopimukseen liittyvien lakkojen lisäksi on olemassa esimerkiksi myötätuntolakkoja ja poliittisia lakkoja. Myötätuntolakossa tuetaan jonkin toisen alan työtaistelua. Poliittisella lakolla pyritään puolestaan vaikuttamaan johonkin yhteiskunnalliseen kysymykseen. Myötätuntolakot ja poliittiset lakot ovat laillisia silloinkin, kun alalla on voimassa oleva työehtosopimus.