Paikallinen sopiminen

Kilpailukykysopimuksessa on sovittu, että paikallista sopimista ei lisätä erillisellä lainsäädännöllä. Sen sijaan ammatti- ja työnantajaliitot neuvottelevat, miten paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan lisätä työehtosopimuksissa.

Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksissa tulee edistää paikallista sopimista ja parantaa siinä yhteydessä henkilöstön edustajien toimintaedellytyksiä. Keskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että työehtosopimusosapuolet neuvottelevat, miten paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan lisätä, ja ottavat työehtosopimuksiinsa määräykset seuraavista paikalliseen sopimiseen liittyvistä asioista:

  • Selviytymislauseke työnantajan toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi työehtojen sopeuttamisen avulla, kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, jotka johtaisivat työvoiman käytön vähentämiseen.
  • Luottamusmiesten toimintaedellytysten kehittäminen vastaavasti, kun paikallisen sopimisen mahdollisuuksia lisätään
  • Paikallisen sopimuksen voimaantulo ilman liittotason hyväksyntää
  • Mahdollisuus ottaa käyttöön työaikapankkijärjestelmä.

Paikallista sopimista koskevat lainsäädäntömuutokset

Keskusjärjestöt esittävät, että toteutetaan ainoastaan seuraavat paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset:

  • Kolmikantaisesti valmistellaan lakimuutokset, joilla poistetaan järjestäytymättömiä yrityksiä koskeva kielto tehdä paikallisia sopimuksia ja saatetaan järjestäytymättömät yritykset paikallisen sopimisen menettelytapojen ja osapuolten suhteen samaan asemaan kuin järjestäytyneet yritykset.
  • Kolmikantaisesti valmistellaan tarvittavat lainsäädäntömuutokset, jotta yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuvien paikallisten sopimusten pätevyyttä, voimassaoloa, sisältöä, laajuutta, tulkintaa sekä niihin liittyviä suorituskanteita koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa.
  • Työttömyys- ja palkkaturvan osalta tehdään tarvittavat lakimuutokset, jotta työntekijän työttömyysturvan ja palkkaturvan taso määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän tason mukaan.
  • Laajennetaan YT-lain soveltamisalaa koskemaan myös sivuliikkeitä.

PAMin edellytykset neuvotteluille

Selviytymislauseke ei saa tarkoittaa työehtojen ja palkkojen polkemista ja kilpailun vääristämistä. Selviytymislauseke on kilpailukykysopimuksessa osa paikallisen sopimisen kehittämistä, ja sitä voidaan käyttää, jos työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, jotka johtaisivat työpaikkojen vähenemiseen, ja niitä turvataan työehtoja sopeuttamalla. Lausekkeen käytön ehdoista ja sen sisällöstä sovitaan tes-neuvotteluissa.

PAM edellyttää, että luottamusmiesten oikeuksista sovitaan siten, että heillä on todelliset mahdollisuudet olla tasavertainen neuvottelukumppani yritysjohdon kanssa. Neuvotteleminen ei saa tarkoittaa työnantajien yksipuolista sanelua.

Juttuja aiheesta

Selin KSML:ssa: Pentikäisen esitys harkitsematon
Pam-lehti 10.5.2016

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin tyrmää sanomalehti Keskisuomalaisessa Suomen Yrittäjien uuden toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen esityksen luottamusmiesjärjestelmän korvaamisesta lakisääteisellä henkilöstöedustajalla. Selinin luonnehtii esityksen sotivan kaikkea järjestäytynyttä työmarkkinakulttuuria vastaan.

Paikallinen sopiminen on tuttu juttu
Pam-lehti 26.4.2016
Pamilaisten alojen kymmenissä työehtosopimuksissa on jo nyt yhteensä satoja kohtia, joista voidaan sopia paikallisesti joko luottamusmiehen tai yksittäisen työntekijän kanssa. Aiheita riittää työvuorojärjestelyistä taukoihin, palkanmaksuaikoihin tai parturin saksien maksamiseen. – Jos on hyvä idea, harvoin se törmää rakenteisiin. Voidaan vaikka tarvittaessa tehdä kokeiluja tai poikkeuksia, PAMin työaika- ja palkkausjärjestelmien asiantuntija Sirpa Leppäkangas sanoo.

Lähtökohtana sopimisvapaus
PamPlus 8.4.2016
PAMin juristi Karoliinan Huovilan artikkeli siitä, mitä paikallinen sopiminen oikein on.

PAM aloittaa neuvottelut tiukoilla vaatimuksilla (tiedote 17.3.)

Motivoitunut myyjä myy paremmin
4.2.2016
”Ruotsissa on kollektiivisen osallistamisen kulttuuri. Siksi Ruotsilla menee niin paljon meitä paremmin. Pehmeillä asioilla tehdään kovia taloudellisia tuloksia.”

Tuottavuusloikka Prismassa
Pam-lehti 25.9.2015
”He alkoivat kehittää mallia, joka antaisi ihmisille koulutuksen kautta taitoa tehdä erilaisia töitä sen mukaan mitä työnantaja tarvitsee ja päästä siten paremmille ansioille. Työnantaja saisi vastineeksi motivoituneita ja tiukemmin taloon sitoutuneita työntekijöitä.”

Ellei toisin sovita
Pam-lehti 16.10.2015
”Lopputulos herättää kysymyksiä. Palveleeko joustava työaika vain työnantajan tarpeita? Paikallista sopimista perustellaan usein kilpailukykymme parantamisella, mutta onko tämä silti vain kiinteistönhoitajan työn tehostamista entisestään? Eiväthän kiinalaiset kilpaile Suomen katujen hiekoituksessa ja lumen luonnissa.”

Kahden kauppa
PamPlus helmikuu/2014
”Koska työntekijät olivat valmiita joustamaan saldojen maksamisessa, Åman ehdotti työnantajalle, että työntekijöille tulisi määräysvalta heille jäävistä saldotunneista.”

Tutkimuksia ja selvityksiä aiheesta

SAK: Paikallinen sopiminen
” Paikallinen työpaikkakohtainen työehdoista sopiminen edellyttää toimivia pelisääntöjä sopijaosapuolten kesken. Lainsäädäntöä on siltä osin uudistettava. Työntekijäpuolen oikeuksia täytyy lisätä, jotta voidaan taata tasavertaisen asema osapuolten välillä. Paikallista sopimista eli työpaikoilla tapahtuvaa työehdoista sopimista tulee kehittää yhteistyössä työnantajapuolen kanssa työehtosopimuksissa sovituissa puitteissa. Jotta asioista voidaan sopia paikallisesti, luottamusmiesjärjestelmän toimivuus tulee taata kaikilla työpaikoilla.”

Vartiainen & Borg: Strategia suomelle (2015)
” Monet kyselytutkimukset osoittavat kuitenkin myös, että suomalaiset yritykset näkevät nykyisen palkkajärjestelmän ongelmana yritysten kehitykselle. Tuore kasvuyritysten näkemyksiä kartoittava kysely osoittaa, että jähmeää palkkausjärjestelmää pidetään suurimpana yritysten laajentumisen esteenä.33 Tällaisille tuloksille ei tulisi kevytmielisesti viitata kintaalla. Jos palkansaajapuolella sitä vastoin on perusteltuja epäilyksiä siitä, voiko paikallinen palkkaneuvottelu olla aitoa ja tasavertaista vuoropuhelua, tällaiset huolet tulee myös ottaa vakavasti työnantajapuolella.
[…] Suomen työnantajat ovat sitä mieltä, että palkkaneuvottelut tulisi hajauttaa yritystasolle. Perusteluna näyttää olevan, että hajautetumpi palkkaneuvottelu osaltaan johtaisi siihen, että palkanmuodostus näin tukisi tuottavuuskasvua ja sallisi paikallista joustavuutta yrityksen kannattavuuden ollessa uhattuna. Tutkimuskirjallisuuden valossa suhtaudumme epäillen näihin johtopäätöksiin. Mikään vankka tutkimustieto ei tue olettamaa, jonka mukaan tuottavuuden kasvu olisi vahvempaa sellaisissa maissa, joissa palkoista neuvotellaan paikallisesti. Pohjoismaissa, joissa palkanmuodostus on ollut kaikkein keskitetyintä, on myös ollut viime vuosikymmeninä paras tuottavuuskasvu ainakin OECD-maiden vertailussa, ja tämä ei viittaa siihen, että hajauttamisesta olisi apua.”

Palkansaajien tutkimuslaitos: Ammattiyhdistysliikkeellä on yhä voimaa (2015)
” 1970-luvun jälkeen globalisaatio on edennyt myös vapaissa pääomaliikkeissä ja verokilpailussa. Julkisen talouden säästöt ja sen koon rajoittaminen tapahtuvat usein myös puhtaasti ideologisista lähtökohdista. Nämäkin ilmiöt ovat nakertaneet ay-liikkeen vaikutusvaltaa. Tällaisessa maailmassa omistajille ja työnantajille syntyy helposti houkutus pyrkiä siirtämään liiketoiminnan riskejä palkansaajien kannettaviksi. Usein tällaista riskien siirtoa markkinoidaan positiivisella retoriikalla puhumalla ”joustojen” lisäämisestä. Esimerkiksi paikallisen sopimisen lisääminen voidaan esittää palkansaajille edullisena muutoksena, joka säilyttää tai jopa luo työpaikkoja. Vaietaan siitä, että yrityskohtaiset joustot työvoimakustannuksissa voivat myös merkitä tekohengitystä tehottomille yksiköille, mikä hidastaa talouden tarpeellista rakennemuutosta (”luovaa tuhoa”) ja elintason nousua. Paikallisessa sopimisessa – ainakin ilman selviä sääntöjä ja perälautoja – on myös se työnantajille mieluinen puoli, että palkansaajat jäävät siinä helpommin alakynteen kuin jos ay-liike osallistuu sopimiseen keskusjärjestö- tai liittotasolla. Juuri siksihän nämä järjestöt on alun perin perustettukin – palkansaajien neuvotteluvoiman lisäämiseksi.”

Suomen Yrittäjät: Työehtosopimusten paikallinen sopiminen (selvitys)
” Suurelle osalle suomalaisia yrityksiä sopimismahdollisuuksia on työehtosopimuksissa vain niukasti. Keskimäärin yli satasivuisessa TES-kirjassa on 10–20 paikallisen sopimisen mahdollistavaa määräystä. Työehtosopimukset ovat myös sisällöltään mutkikkaita. Sen tulkitseminen, milloin työehtosopimuksen määräyksestä poikkeaminen on yrityksessä mahdollista huomioon ottaen lisäksi yrityksen järjestäytymisratkaisu, edellyttää sellaista juridista asiantuntemusta, jota ei työpaikan osapuolilta voida kohtuudella vaatia. Yrityskohtaiset poikkeamismahdollisuudet ovat merkitykseltään vähäisiä, kun ajatellaan yrityksen kilpailuaseman parantamista. Sopimisen kohteita ovat tyypillisesti säännöllisen työajan määrittely, päivittäisen ruokatunnin kesto, palkanmaksupäivän määrittely, lomarahan muuttaminen vapaaksi tai työvuoroluettelon pitäminen. Sen sijaan vähimmäispalkoista ei saa missään tilanteessa poiketa ja myös lomaltapaluurahat ja pekkasvapaat ovat koskemattomia.
[…] Vuoden 2013 Työllisyys- ja kasvusopimuksessa alakohtaisia liittoja suositeltiin hakemaan työehtosopimuskeinoja työpaikkojen ja yritysten toiminnan turvaamiseksi, kun yritys joutuu poikkeuksellisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Tarkastelluissa työehtosopimuksissa ei ole toivotun kaltaisia kriisilausekkeita.
Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on suhteessa muihin tarkasteltuihin työehtosopimuksiin enemmän paikallisen sopimisen piirissä olevia asioita. Osassa niistä annetaan työpaikan osapuolille mahdollisuuksia joihinkin vaikuttavampiinkin poikkeamisiin. Esimerkiksi palkankorotukset voidaan teknologia-alalla toteuttaa TES:n mukaista pienempinä ja ylityökorvauksista voidaan tietyissä rajoissa sopia työehtosopimuksesta poiketen. Ylityökorvauksia ei kuitenkaan voida kokonaan poistaa yrityksen kriisitilanteissakaan. Vastaavasti, kuten muissakin työehtosopimuksissa, lomaltapaluurahat ja pekkasvapaat ovat koskemattomia.”

Akateeminen talousblogi (Pertti Haaparanta): Rakenneuudistuksilla Suomi kasvuun?
” […] Näillä oletuksilla rakenneuudistusten myötä kasvuvauhdin tulisi nousta 3,75 prosenttiin 3,11 prosentista. Kasvuvauhti nousisi siis 0,64 prosenttiyksiköllä. Minun näkemykseni mukaan tämä on huomattavan pieni kasvuvauhdin nousu suhteessa tehtyyn oletukseen rakenneuudistusten tasovaikutuksista. Lisäksi on muistettava, että tämä on suurin lisäys, heti seuraavina vuosina kasvuvaikutus tulee pienenemään. Ja kuten sanottu, olen olettanut hallituksen kaavailemien toimien vaikutuksen epärealistisen suureksi enkä ole ottanut huomioon hallituksen menoleikkausten vaikutuksia.

Miksi kasvuvaikutukset ovat pienet? Vollrathin selitys kelpaa tähän hyvin: Useimpien rakenneuudistusten vaikutukset ovat pienet, koska ne puuttuvat marginaalisiin asioihin. Kuvitteleeko joku vakavissaan, että kauppojen aukiolojen täydellisellä vapauttamisella olisi muita kuin täysin marginaalisia vaikutuksia? Tai työmarkkinauudistuksilla maassa, jossa määräaikaisten työsuhteiden käyttö on helppoa, nollasopimukset ovat mahdollisia ja käytettyjä ja jo nyt paikallisesti voidaan sopia ja sovitaan hyvin monista asioista (jos oletetaan, että näiden toimien vaikutukset edes ovat positiiviset)?”

Roger Wessman: Keskitetty, hajautettu vai liittokohtainen?
” Jos neuvotteluja sen sijaan käydään liittotasolla, kenelläkään ei ole suurta intressiä huolehtia kilpailukyvystä. Yhden yksittäisen ammattiryhmän (esimerkiksi satamatyöläisten) palkkojen vaikutus somalaisen tuotannon kilpailukykyyn on varsin pieni. Vaikka satamatoiminnan kustannukset merkittävästikin nousevat, se on tuotteiden hinnoissa verrattain pieni osa. Se tuskin siten kovinkaan dramaattisesti vähentää ulkomaankauppa ja työpaikkoja satamissa. Siten satamatyöläisiä edustavalla liitolla ei ole vahvaa syytä pitää vaatimuksensa maltillisena.

Jos kaikki liitot ajattelevat samalla tavalla, ja ajavat korkeita palkkoja omille jäsenilleen, lopputulemana on, että suomalaisen tuotannon kilpailukyky nakertuu ja työllisyys heikkenee. Koko suomalaisen tuotannon kustannuksesta yli 60 prosenttia on työvoimakustannuksina. Yksittäisen liiton ei kannata kuitenkaan tätä huomioida. Jos muut nakertavat kilpailukykyä kovilla vaatimuksilla, yksi liitto ei palkkamaltilla kovin monta työpaikkaa voi pelastaa. Jos muut liitot taas huolehtivat kilpailukyvystä, yksi liitto voi kohtuullisen surutta kiristää jäsenilleen korkeampia palkkoja.

Täysin hajautetussa, yrityskohtaisessa, mallissa yrityksen kilpailukyvyn ja siten työpaikkojen säilyttäminen on jälleen vahvasti työntekijöidenkin intressissä. Jos yhdessä satamassa kustannukset nousevat, kuljetukset herkästi siirtyvät toiseen satamaan ja työpaikat häviävät.

Yllä kuvattu oppikirjamalli on tietysti räikeä yksinkertaistus monimutkaisesta todellisuudesta. Suomenkin kokemukset liittokohtaisista neuvottelukierroksista kuitenkin vahvistavat, että tässä on jotain perää.”

Sixten Korkman (KL): Tupo-mössö jäykistää Suomea (lokakuu 2015)
”Paikallisen sopimisen kehittäminen on Korkmanin mukaan tärkeä hanke.
”Saksassa paikallisella joustavuudella on ollut isompi merkitys kuin työmarkkinoiden Hartz-uudistuksella”, Korkman vertaa.
”Tosiasia lienee, että olemme muista Pohjoismaista aika paljon jäljessä tässä asiassa.”
Euromaana Suomi tarvitsisi paikallista sopimista enemmän kuin muut Pohjoismaat. Suomi on nyt ainoa Pohjoismaa, jossa valuuttakurssi ei jousta, mutta eivät myöskään palkat.
”Paikallinen sopiminen ei ole mikään ’sesam aukene’, mutta pitemmällä tähtäimellä se voisi parantaa tuottavuutta ja alentaa rakenteellista työttömyyttä. Sen avulla voisi jopa syntyä diskuteeramisen kulttuuria, jota työmarkkinat kaipaavat”, Korkman sanoo.
Korkmanin mielestä on vaikea ymmärtää, miksi järjestäytymättömiä yrityksiä nykyisin sorretaan niin, että ne eivät voi hyödyntää olemassa olevia joustorakenteita.
Hän ymmärtää huolen ehtojen heikentämisestä ja palkkojen dumppaamisesta. Sen vuoksi jonkinlainen perälauta on perusteltu. Se voidaan toteuttaa joko työehtosopimuksen tai lain avulla.
Suurin kysymys on, miten suhtautua liittojen veto-oikeuteen. Tilanne voi tulla eteen, jos työntekijät olisivat paikallisesti valmiita esimerkiksi alentamaan palkkojaan, mutta liitto ei sitä salli.”

Elina Lepomäki: Korkmanin palkkamaltti ei riitä (syyskuu 2015)
”Hajautetusta palkkamallista ja sen tärkeydestä en voi olla kuin samaa mieltä Korkmanin kanssa. Suomen on kiinteän valuuttakurssin oloissa liikuttava kohti paikallista sopimista kaikissa työnantajayrityksissä ja se työmarkkinoiden yleisen joustavoittamisen ohella onkin hallituksen yksi keskeisimpiä tavoitteita. Se on ainoa tapa kunnioittaa länsimaista sopimusvapautta, sopia yksilöllisistä työehdoista yhä moninaisemmassa työelämässä ja siten nostaa työllisyyttä. Selvitysmies Harri Hietalan ehdotus valmistuu lokakuussa.

Sen sijaan pidän perin omituisena sitä, että Korkman epäilee hallituksen kykyä toimeenpanna paikallista sopimista nyt, kun erillinen lista kilpailukykyloikan saavuttamiseksi on julkaistu. Kenen intressissä on maalailla piruja seinille? Kun kerran taloustieteilijät vasemmalta oikealle ja erityisesti demokraattisesti muodostettu enemmistöhallitus ovat pohjoismaisen mallin eli hajautetumman ja yksilöllisemmän palkanmuodostuksen puolella, kannattaa pohtia kenen käsissä tuon toimintamallin edistyminen tai edistymättömyys lopulta ovat. Jos tämä Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisin uudistus ajautuu vastatuuleen, olisi kysyvä katse mielestäni kohdistettava reformin toimeenpanijan sijaan sinne mistä tuo tuuli puhaltaa.”

Ylen politiikkaradio: Paikallinen sopiminen = palkoista sopiminen?
”Paikallinen sopiminen nousee nyt hallituksen kilpailukykypolitiikan keskiöön. Tavoitteleeko hallitus paikallisella sopimisella palkkajoustoja myös palkkojen minimeihin? Tarkoittaako paikallinen sopiminen perälaudasta eli yleissitovuudesta luopumista?
Hallituksen pakkolait saapuvat tällä viikolla lausuntokierrokselta eduskuntaan. Millainen näkymä ensi vuodelle työmarkkinoilla on? Jos liittokierros tulee, onko ensi syksynä luvassa palkkojen ulosmittaustalkoot?
Sakari Sirkkasen studiovieraina ovat Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas, riippumaton ekonomisti Roger Wessman ja Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus.”

Kirjallisuutta

Hirsch, Merkl, Mueller, Schnabel (2014): Centralized vs. Decentralized Wage Formation: The Role of Firms’ Production Technology* , IZA Discussion Paper No. 8242
This paper is the first to show theoretically and empirically how firms’ production technology affects the choice of their preferred wage formation regime. Our theoretical framework predicts, first, that the larger the total factor productivity of a firm, the more likely it is to opt for centralized wage formation where it can hide behind less productive firms. Second, the larger a firm’s scale elasticity, the higher its incentive to choose centralized rather than decentralized wage setting due to labor cost and straitjacket effects. As firms in Germany are allowed to choose their wage formation regime, we test these two hypotheses with representative establishment data for West Germany. We find that establishments with centralized bargaining agreements indeed have economically and statistically significantly larger total factor productivities and scale elasticities than comparable establishments outside the centralized bargaining regime.

TEM-analyysi: Paikallisen sopimisen laajuus ja ominaispiirteet eräissä Euroopan maissa (2016)
” Päätulos on se, että useimmissa maissa voidaan kohtuullisen laajasti sopia paikallisesti työehtosopimusjärjestelmän sisällä, jolloin valtuutus tähän muodostuu työehtosopimusjärjestelmässä. Palkoista kuitenkin on yleensä sopimuksissa tai lailla määritelty minimitaso, jota ei voi alittaa. Espanjan järjestelmässä voidaan työehtosopimukset ohittaa.

Itse sopimusjärjestelmät ovat nekin muutoksessa, lähes kaikissa Euroopan maissa ne näyttävät muuttuvan hajautetumpaan suuntaan joko tasaisesti, nopeutetusti tai äkillisesti. Merkkejä keskitetympään järjestelmään siirtymisestä on vain kahdessa maassa.”

TEM: Paikallista sopimista koskeva selvitys
https://www.tem.fi/files/43999/TEMrap_62_2015_web_15102015.indd.pdf
http://www.tem.fi/files/44003/Hietala_15102015.pdf (Powerpoint)
” Selvitysmies ehdottaa, että työnantajaliittoon kuulumattoman eli järjestäytymättömän yrityksen mahdollisuuksia sopia paikallisesti laajennetaan. Tällä hetkellä järjestäytymätön yritys ei voi hyödyntää työehtosopimusten lakia väljempiä määräyksiä, jos ne edellyttävät paikallista sopimista tai koskevat vain järjestäytyneitä yrityksiä.

Selvityksessä esitetään, että työaikaa muutetaan myös lainsäädännöllä joustavammaksi. Työajan liukumaa tulisi korottaa ja työaikapankki tehdä lailla mahdolliseksi. Paikallisesti voitaisiin sopia myös keskimääräisestä työajasta, joka on enintään 10 tuntia vuorokaudessa ja 48 tuntia viikossa.

Henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa esitetään vahvistettavaksi. Henkilöstön edustaja tulisi ottaa mukaan hallintoneuvostoon, hallitukseen tai johtoryhmään, jos yhteisön palveluksessa on vähintään sata työntekijää. Lisäksi henkilöstön edustuksesta sopiminen olisi ehto lakiin perustuvalle paikalliselle sopimiselle aina, kun työnantajan palveluksessa on vähintään 30 työntekijää.

Yhteistoimintalakiin selvitysmies ehdottaa useita muutoksia, jotka edistävät yhteistoimintaa ja paikallista sopimista. Lakimuutokset vahvistavat esimerkiksi viestintää henkilöstölle ja sitovat henkilöstö- ja koulutussuunnitelman osaksi liiketoiminnan suunnittelua.”

The Structure of Wages: An International Comparison, NBER, 2008
Kirjaan koottu tieteellisiä artikkeleita eri maiden palkanmuodostuksesta ja palkkojen variaatiosta yritysten sisällä ja yritysten välillä.