Artikkeli - 15.08.2014 klo 14.09

Komento janojonoon

Nina Hartikainen (toinen vasemmalta) päivittää toisen festivaalipäivän tilannetta. Kuva: Juha Sinisalo

Nina Hartikainen (toinen vasemmalta) päivittää toisen festivaalipäivän tilannetta. Kuva: Juha Sinisalo

Lämpöä 30 astetta varjossa.Yli 20 000 kuivakurkkuista asiakasta. Millaista on tarjoilu Pori Jazzissa, kun omien juomien tuominen on kielletty ja anniskelusta vastaa uusi yrittäjä?

Äänessä on vaalea nainen. Olemisen tapa on sellainen, että häntä on varmasti joskus sanottu hyväksi jätkäksi. Naisen katse kiertää hänen ympärilleen katoksen varjoon kokoontuneiden nuorten naisten ja yhden miehen jalkoja. Katse pysähtyy ohutpohjaisista nahkaremmisandaaleista pilkistäviin varpaisiin.

"Nuo eivät ole työkengät."

Porin Kirjurinluodon vehreänä kumpuileva puisto muistuttaa normaalisti teletappimaata. Nyt, heinäkuun toisella viikolla, nurmille on rakennettu lavat, vessat, vesipisteet, aidat sekä ruoka- ja juomahuolto. Festareiden portit aukeavat tunnin päästä.

Luodolla on anniskelupaikkoja 15 000. Niitä sekä paria jazz-kadun ravintolaa hoitaa Helsinki Rock and Roll Oy/Tavastia Klubi. Se voitti vuoden alussa Pori Jazz ry:n kilpailutuksen ja valmistautuu nyt vuoden suurimpaan ponnistukseen.

Seurueen keskellä seisova Helsinki Rock and Rollin ravintolatoimenjohtaja Nina Hartikainen vastaa koko paletista. Työ vaatii tukevan tuntuman maastoon, jossa liikutaan. Hartikainen on varustautunut nilkan yli nyöritetyillä ruskeilla maihareilla.

Samat säännöt

Kirjurinluodon portit aukeavat ja juhlakansa alkaa vaeltaa paikalle. Hetki on tavallista haastavampi, sillä jazz-kansa on tottunut siihen, että luodolle on saanut tuoda omat viinit. Alkoholilainsäädäntöä valvova Valvira torppasi käytännön. Saman kohtalon koki Järvenpään Puistoblues. Pori Jazz ilmoitti aluksi, ettei alueelle saa tuoda pillimehujakaan ja pisti syyn viranomaisten niskaan. Valvira täsmensi, että heitä kiinnostaa vain alkoholi, ja koko aluetta koskeva kielto peruttiin. Media kuohahti.

Nyt yleisön odotetaan seuraavan kriittisenä kaikkia järjestelyjä.

Anniskelua johdetaan mäen päälle rakennetulta huoltoalueelta, jossa on kahdessa rivissä telttakatoksia ja kuorma-auton kontteja. Väliin jätetyllä tiellä suhaa ihmisiä, kärryjä ja joku pakettiautokin. Joillain on käsissään radiopuhelin.

Anniskelun säännöt ovat samat kuin missä tahansa anniskelupaikassa, mutta olosuhteet eivät.

Hartikaisen briifattavana ovat myyjät, jotka kiertävät anniskelualuetta juomakärryjen kanssa. Hän lähtee liikkeelle päivän hengestä.

"Tulette moneen kertaan kuulemaan puhetta alkoholilainsäädännöstä. Me emme säädä lakia, me noudatamme sitä."

Hartikainen ohjeistaa: ”Tulostakaa mukaanne kuitteja, kun lähdette kiertämään. Antakaa kuitti asiakkaalle, vaikkei hän sitä haluaisikaan.” ”Jokainen juoma on avattava, kun se myydään – paitsi vesi. Vesipullosta ei myöskään peritä panttia.” ”Älkää myykö humalaisille tai ala-ikäisille. Jotakuta voitte imarrella kysymällä paperit.” Ja koska ollaan anniskelualueella, Hartikainen neuvoo kutsumaan vartijat tarkastamaan myös nukkujat, sillä he saattavat olla sammuneita.

Ammattilaisten hommaa

Perinteiset kesäfestivaalit ovat perustuneet ihmisten intoon ja talkootyöhön. Pori Jazzeilla työskentelee edelleen vapaaehtoisia, mutta anniskelusta ja järjestyksenvalvonnasta ovat huolehtineet alan yritykset jo aiemminkin.

"Niiden pyörittäminen on ammattilaisten hommaa, ei se sovi lomalaiselle. Meillä on 15 000 –25 000 ihmistä alueella 12 tuntia", Pori Jazzin tiedottaja Mikko Peltola sanoo.

Työ festivaaliolosuhteissa on vaativaa. On kuuma, tai sataa, ja asiakkaita on koko ajan jonoksi asti. Päivät ovat pitkiä. Jazzit ja samaan aikaan Porissa järjestettävä SuomiAreena-tapahtuma ovat hotellien ja ravintoloiden kuuminta sesonkia. Paikallisten keskuudesta ei löydy vapaita ravintola-alan ammattilaisia.

Hartikainen johtaa Jazzeissa päivittäin 250 työntekijän joukkoa. Jokunen on Tavastian vakituista henkilökuntaa, osa taas festivaalityöntekijöitä, jotka kiertävät yrityksen muitakin festareita. Niiden lisäksi kaksi vuokratyöfirmaa Porista ja Helsingistä on välittänyt työvoimaa. Anniskeluun osallistuu päivittäin myös parisenkymmentä urheiluseura Ässien talkoolaista.

Muutos rassaa

"Antakaa ihmisille työrauha. Me teemme vain, mitä on käsketty, napauttaa anniskelualueen portilla seisova järjestyksenvalvoja", kun kuvaaja pysähtyy kuvaamaan alueelle menevien tarkastusta.

Jotta sääntöjen vaatimukset täyttyvät, kaksi kolmasosaa teletappimaasta on rajattu rauta-aidoin anniskelualueiksi. Jokainen festivaaleille tulija tarkastetaan – kahteen kertaan, mitä moni ei ymmärrä. Ensin tullaan festivaalialueelle, jonne ei saa tuoda alkoholia, ja sitten anniskelualueelle, jonka portin läpäisevät vain tyhjät vesipullot.

Porilainen Petri Linna kavereineen on jäänyt anniskelualueen ulkopuoliselle kummulle tyhjentämään avaamatonta kivennäisvesipulloa, koska sitä ei saa viedä anniskelualueelle. Hän on huvittuneen närkästynyt:

"Festivaalit järjestetään 49. kerran eikä ongelmia ole syntynyt. Yht'äkkiä tästä kivennäisvedestä tuli vaarallinen."

Sama käytäntö on kuitenkin tavallinen muilla festivaaleilla. Alkoholilaki on vuodesta 1932 lähtien kieltänyt omat alkoholit julkisissa tilaisuuksissa ja paikoissa, joissa myydään ruokaa ja virvokkeita. Valvonnan helpottamiseksi kielletään muitakin nesteitä. Porissa ja Järvenpäässä paikallispoliisi on ilmeisesti kokoontumislakia tulkitessaan sallinut festarialueella, anniskelualuetta lukuunottamatta, omat alkoholit. Valviran mukaan laki on velvoittava eikä paikallispoliisi saa tehdä siitä poikkeavia tulkintoja.

Ketjussa edetään

Taukopöydällä huoltoalueen hiekkatien varressa on laatikollinen vihreitä mainosaurinkolaseja. "Saa ottaa. Suttaa ConoSur. P.S. Älä pölli tussia", lukee lapussa laatikon vieressä.

Menossa on jo toinen festivaalipäivä. Ensimmäisenä päivänä juomia on saanut ravintolatiskeiltä kohtuullisella jonotuksella. Illalla on kuulunut, että 20 euron viinipullot ovat loppuneet joistain myyntipisteistä. Piknik-hengessä päivätorkkuja ottaneet juhlijat taas ovat närkästyneet heitä herättelevistä työntekijöistä.
Edellinen päivä oli kova, sanoo taukotupakkaa vetävä nainen, suttaa mainostekstin, sujauttaa lasit päähänsä ja lähtee töihin. Taustalla työntekijät lastaavat kuorma-autoon eilen tyhjentyneitä pulloja ja tölkkejä. Festareilla on ollut 20 000 kävijää.

"Juomat eivät loppuneet missään vaiheessa, mutta logistiikka on haaste", sanoo Hartikainen.

Konserttien aikana juomat on kuljetettava kumpuja pitkin käsipelillä mäen huoltoalueelta myyntipisteisiin. Toiminta on organisoitu niin, että yksi henkilö ottaa tilauksen asiakkaalta. Hänen takanaan on toinen, joka antaa juomat. Taustalla kolmas pitää huolta, että myytävää riittää. Jokaisella myyntipisteellä taas on vastaavat, joihin Hartikainen pitää yhteyttä.

Koukuttava duuni

Espoolainen Minna Grönthal on festivaaleilla töissä ensimmäistä kertaa. Hän on tehnyt baaritöitä jo 7 vuotta, mutta siirtyi opiskelujen alettua vakitöistä vuokrafirman listalle.

"Tämä on hauskaa ja erilaista. Baarissa on usein yksinäistä, tässä työtä tehdään koko ajan isossa ryhmässä", Grönthal sanoo.

Ryhmä syntyy tarjoilija-juomanlaskija-roudari -ketjulla kuin itsestään. Ketjun toisessa päässä on jo muutaman vuoden roudannut Henrik Campos Vantaan Korsosta.

"Tämä nyt vaan on jotenkin jäänyt päälle."

Samaa sanovat muutkin työntekijät. Edes mahdollisuus nähdä festivaalien tähtiä ei oikein selitä festarityön houkuttelevuutta.

"Niitä pääsee näkemään joskus aidan raosta."

Iskulauseena holhous

Jazzeja edeltävän kohun ollessa kuumimmillaan kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.) ehätti tekemään juomapolitiikasta kirjallisen kysymyksen: ”Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta Järvenpään PuistoBluesissa ja Porin Jazzeilla ja vastaavissa picnic-henkisissä valvotuissa tapahtumissa omien eväiden ja juomien nauttiminen voisi edelleen olla mahdollista?”

Kohua lienee vauhdittanut ajankohta: kesällä kotimaan uutisia on vähän ja alkoholilainsäädännön uudistus oli ollut tekeillä. Alkoholipolitiikasta ja sen perusteista oli puhuttu tavallista enemmän.

"Tämä on tämmöinen holhousyhteiskunta. Seuraavaksi varmaan määrätään, että pitää olla pyöräilykypärä päässä, kun lähtee baariin", reteän oloiset Juha Kähkönen ja Eero Karhunen uumoilevat juomatiskillä.

Kanta tuntuu olevan enemmän periaatteellinen. He ovat kymmenettä kertaa festivaaleilla, omia alkoholeja ei ole ollut kertaakaan mukana eivätkä tarkastukset porteillakaan heitä häirinneet – ”senkun pöyhivät”.

Festivaalit ja niihin kytkeytynyt yritystoiminta elää yleisön varassa. Yleisömäärälle ei Porissa kuitenkaan käynyt kuinkaan. Kirjurinluodolla oli kaikkiaan 60 000 kävijää. Puistobluesin lipunmyynti taas putosi edellisvuodesta puoleen, noin 4 000 lippuun. Festivaalien mukaan syynä oli muuttunut alkoholikäytäntö.

"Meidän yleisölle vuosikymmeniä jatkuneen käytännön muutos oli iso asia", arvioi Järvenpään festivaalijohtaja Miikka Porkka.

Paluu vanhaan edellyttäisi, että alkoholilainsäädäntö sallisi viranomaisille enemmän paikallista harkintavaltaa. Se ulottuisi tietysti muihinkin tilaisuuksiin. Kaikkonen sai vastauksen kysymykseensä viime viikolla peruspalveluministeri Susanna Huoviselta (sd.): Omien alkoholien nauttiminen näissä tilaisuuksissa ei ole mahdollista. Muutosten tekeminen edellyttäisi alkoholilain muuttamista.

Laki taas ei muutu pikaisesti. Hallitus totesi kesäkuun minineuvotteluissaan, ettei alkoholilain kokonaisuudistus valmistu ainakaan tällä hallituskaudella.
Teletappikumpujen laella kolme viikkoa aiemmin toiveensa lausunut Nina Hartikainenkin saa jäädä odottamaan tulevia aikoja.

"Vähemmän jos tarvitsisi pystyttää noita rauta-aitoja."

 

 

Teksti: Auli Kivenmaa

 

Uusimmat

Suosituimmat