Uutinen - 09.03.2016 klo 09.25

Kuningasajatus

Kuningasajatus

Susanna Gideonsson piipahti Helsingissä kertomassa Ruotsin tavasta sopia palkankorotuksista. Kuva: Lasse Kaaria

(Pam-lehti 2/2016) Pamilaisten palkoista päätetään ehkä tulevaisuudessa samaan malliin kuin Ruotsissa. Naapurimaan kaupan alan ammattiliiton puheenjohtaja kertoo, mikä säätelee svenssonin palkan.

Susanna Gideonsson on kahdeksatta kertaa Suomessa, mutta seisoo ensimmäistä kertaa Helsingin Aleksanterikadulla, kivijalkakauppojen keskellä. Nytkin hän on täällä Pam-lehden kuvaajan käskystä. Aurinkoisena talvipäivänä uudet tuulet puhaltavat lännestä, kun Ruotsin kaupan työntekijöitä edustava Gideonsson on tullut kertomaan, miten lahden toisella puolen päätetään palkoista.

Muutamaa tuntia aikaisemmin PAMin järjestämä Ruotsin palkkaneuvottelumallia koskeva tiedotustilaisuus on juuri alkamassa hotellin aamiaissalissa. Puheenjohtaja Gideonsson kaataa itselleen kahvia ja vaihtaa pari sanaa PAMin puheenjohtajan Ann Selinin kanssa. Viimeksi eilen Gideonsson istui palkkaneuvotteluissa, koska tänä keväänä Ruotsissa sovitaan 3 miljonaan ruotsalaisen - myös myyjien - palkoista.

Teollisuus vie, kruunu tuo

Ruotsin malli perustuu 2 asiaan. Ensinnäkin teollisuuden työnantaja- ja työntekijäliittojen sopimat palkankorotukset määrittävät muiden alojen korotukset. Toisekseen matalapalkka-aloilla palkat nousevat kruunuissa.

– Uskon, että on hyvä, että teollisuus neuvottelee ensimmäisenä, koska ala on parhaiten järjestäytynyt ja sillä on parhaat edellytykset taisteluun, Gideonsson sanoo.

Ennen neuvottelukierroksen alkamista Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO:n liitot sopivat yhteisistä palkankorotustavoitteista. Ne huomioivat maan kilpailukyvyn, bruttokansantuotteen ja hintakehityksen. Olennaista naapurimaan mallissa on sekin, että palkkaero mies- ja naisvaltaisten alojen välillä tunnustetaan. Siksi korotuksetkin maksetaan kruunuissa.

Viime syksynä SAK ehdotti uutta mallia osana yhteiskuntasopimusta. Idea on pitkälti sama kuin Ruotsissa. Kaikkien alojen palkankorotukset perustuisivat täälläkin vientialoilhin, jotka ovat alttiita kansainväliselle kilpailulle. Ann Selin kuitenkin painottaa, että vientialoilla tarkoitetaan myös palveluiden vientiä.

– Ei siis vain konepajoja tai puuteollisuutta, vaan myös esimerkiksi matkailua.

Svenssonin palkka vedenjakajana

Miten sitten esimerkiksi ruotsalaismyyjän palkka nousee? Gideonsson pääsee vauhtiin ja kaipailee fläppitaulua.

– Tavallisen svenssonin keskipalkka on 25 000 kruunua kuukaudessa. Kun teollisuus on saanut aikaiseksi vaikkapa 3 prosentin korotuksen, keskipalkkaa tai sen yli tienaavat saavat sen saman prosentin. Alle keskipalkkaa ansaitseville korotus taas maksetaan kruunuissa, eli vähintään 750 kruunua. Matalapalkkaisten prosenttikorotus voi siis olla huomattavasti korkeampi.

Juuri Ruotsin Handelsin neuvottelema kruunumääräinen korotus säätelee muiden matalapalkka-alojen korotukset. Yleensä kruunumääräinen korotus on kovan väännön tulos, mutta tähän asti siinä on onnistuttu. Kun Handels on saanut kruunumääräisen korotuksen läpi, muut matalapalkka-alat ravintoloista kiinteistöpalveluun seuraavat yleensä perässä.

– Näin meillä on aina matalapalkka- tai tasa-arvoerä, Gideonsson selittää.

Matalimpia palkkoja saadaan hinattua ylöspäin, ja nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroa kavennettua.
Ruotsin myyjien palkat ovat nousseet 35 prosenttia 10 vuodessa.

Syytä kokeilla Suomessakin

Samankaltainen järjestelmä voisi toimia täälläkin, PAMin Selin pohtii. Naisvaltaiset alat luultavasti hyötyisivät, koska Suomessa palkkaerot ovat jämähtäneet paikoilleen keskitetyissä palkkamalleissa tai tupo-kulttuurissa.

– Keskitetyt ratkaisut ovat parhaimmillaan pitäneet palkkaerot ennallaan, mutta niitä ei ole pystytty kaventamaan, Selin toteaa.

– Jos Ruotsin kokemus on, että tällä tavalla pystyttäisiin korjaamaan palkkaeroja, niin oltaisiinhan me ihan hoopoja, jos emme ei selvittäisi kunnolla, olisiko tällainen järjestelmä rakennettavissa Suomessakin, hän jatkaa.

Ruotsin rintama rakoilee

Menestyksestään huolimatta Ruotsin malli on tänä vuonna koetuksella. Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen LO:n ammattiliitot eivät päässeet yhteisymmärrykseen palkankorotustavoitteista, joten kukin asettaa omat tavoitteensa. Se voi heikentää LO:n liittojen neuvotteluasemaa.

– Teollisuus on loistonsa päivät nähnyt, eikä sen takia halunnut asettaa rimaa liian korkealle, Gideonsson sanoo napakasti ja hörppää kahvia.
Osa liitoista on laskenut voivansa ylittää teollisuuden ilmoittaman 2,8 % korotustavoitteen.

LO:n liitoilla ei myöskään ollut yhteistä näkemystä kruunumääräisestä korotuksesta. Teollisuusliitto halusi, että se kohdistuisi vain tiettyihin ammattiryhmiin.

– Emme voi hyväksyä sitä, että teollisuuden miehet päättävät ketkä naisista saavat palkankorotuksen, Gideonsson sanoo.

Selin on samoilla linjoilla. Jos samankaltaiseen järjestelmään päädyttäisiin Suomessa, niin kaikki SAK:n tai uuden keskusjärjestön liitot olisivat mukana päättämässä tavoitteista ja yhteisestä palkkatasosta.

– Pamilaisten ei silloin tarvitsisi pelätä, että antaisimme neuvotteluoikeuden omasta palkkaratkaisustamme toisten käsiin.

Osa palkasta sovitaan paikallisesti

Toisin kun Suomessa, Ruotsissa paikallisesti sopiminen on yleistä. Alakohtaisissa neuvotteluissa voidaan sopia, että luottamusmiehet neuvottelevat 40 % korotuksesta työpaikalla. Jos ei löydy yhteistä säveltä paikallisen erän jakamiseen, se jaetaan tasan kaikkien kesken.

– Työntekijät eivät voi hävitä mitään tällä tavalla, Gideonsson huomauttaa.

Voivatko paikalliset palkkaerät nostaa työntekijöiden tuottavuutta?

– Luulen niin. Mutta se vaatii objektiivisesti mitattavissa olevan, toimivan palkkausjärjestelmän, joka näyttää, mistä asioista maksetaan enemmän, hän sanoo.

Kyse voi olla esimerkiksi koulutuksesta, vastuusta tai yksikön menestymisestä.

H&M:n tai Ikean tapaisissa isoissa ketjuissa ei ole tavatonta, että luottamusmiehet onnistuvat paikallisesti neuvottelemaan jopa korkeammista korotuksista kuin liittotasojen neuvotteluissa. Pienissä kaupoissa se on harvinaisempaa.

Rohkeutta, suomalaisluottarit!

Palkoista sopiminen työpaikoilla ei erityisemmin innosta pamilaisia luottamusmiehiä. Selinin mukaan Suomeen tuskin on suoraan kopioitavissa malli, jossa osa yleiskorotuksesta sovitaan paikallisesti.

– Jos neuvottelukulttuuri Suomessa olisi tasavertaisempi, se voisi olla mahdollista. Luulen kuitenkin, että toimivampi järjestelmä meille olisi kaikille tuleva yleiskorotus, johon ei kuulu paikallista erää. Sen lisäksi yrityksissä voisi olla tulospalkka- tai suoritepalkkajärjestelmä, Selin pohtii.

Jos Suomessakin toimivien ketjujen ruotsalaiset luottamusmiehet onnistuvat neuvottelemaan parempia palkkoja, herää kysymys, pitäisikö paikallista sopimista hyödyntää enemmän Suomessa?

– Kyllä varmaan. Uskon, että pamilaisilla aloilla on sellaisia yrityksiä, joissa se voisi olla mahdollista, Selin toteaa.

PAM on päättänyt panostaa tähän. Nyt selvitetään, mitä koulutusta tai oikeuksia luottamusmiehet tarvitsevat, jotta he uskaltaisivat lähteä neuvotteluihin.
Selin näkee maiden välillä kulttuurieroja.

– Ruotsissa luottamusmiehet kokevat olonsa turvatummiksi ja luottavat siihen, että sopimuksia ei sanella vaan ratkaisu haetaan yhdessä, Selin pohtii.
Gideonssonkaan ei toivo, että palkoista sopiminen siirtyisi kokonaan työpaikoille.

– Silloin työntekijät asetetaan vastakkain, ja vahvin ottaa eniten. Yksilötasolla ei ole mitään takeita korotuksista.

Kirjoittanut: Jonna Söderqvist

Uusimmat

Suosituimmat