Artikkeli - 03.04.2016 klo 15.40

Tänään kotona

Myö poutaset. Minea (vas.), Mira, Joonas ja Veeti ovat maksimoineet yhteisen ajan. Kuva: Mikko Makkonen

Myö poutaset. Minea (vas.), Mira, Joonas ja Veeti ovat maksimoineet yhteisen ajan. Kuva: Mikko Makkonen

Veetin iltavuoro yksin kotona kestää 8 tuntia. Minea lähtee päiväkodin aamuvuoroon kuudelta. Vuorotyöperhe ei harrasta, mutta saunoo yhdessä joka lauantai.

Minea Poutanen, 3, juoksee ympäri asuntoa ja heittäytyy kaaressa sohvalle. Kuvaajan läsnäolo aiheuttaa kauhun ja ihastuksen sekaista hysteriaa. Kello lähenee kuutta torstai-iltapäivällä, ja tyttö kaapataan hetkeksi vanhempien sängylle ryhmäkuvaan. Koko Poutasten nelihenkinen perhe on koolla, koska meneillään on aamuvuoroviikko.

Ollaan tultu viitisentoista kilometriä Joensuun torilta ja saavuttu Liperin kuntaan, mutta vastassa onkin Ylämyllyn keskusta: Shell, liikenneympyrä, pari kauppaa ja posti.

– Nukkumalähiö. Melkein samankokoinen ku ite Liperi ja kaikki käy muualla töissä, paikallinen taksikuski luonnehtii, kun hän ohjailee autoaan kohti Jyrinkylän omakotitaloaluetta, jossa ennen oli varuskunta. Kersantintiellä kököttää siistejä, vaaleita pikkutaloja vieri vieressä.

Rekkaa Veljekset Piipposella ajava Joonas Poutanen on aloittanut työt kolmen maissa yöllä, äiti Mira Poutanen on vienyt Minean vuorotyötä tekevien lapsille tarkoitettuun vuoropäiväkotiin puoli seitsemäksi, Veeti Poutanen, 9, on jäänyt uinumaan ja suoriutunut yksin kouluun. Miran päivä K-Citymarket Pilkon kodinosastolla on päättynyt yhdeltä, hän on ehtinyt päiväkodille puolessa tunnissa ja sitten ajellut Minean kanssa kotiin. Joonas on nukkunut päiväunet ja Veetikin palailee koulusta.

Mira on onnistunut järjestämään aamuvuoronsa Joonaksen töiden mukaan. Vanhemmat tekevät yhtä aikaa aamu- tai iltavuoroja, jotta perheellä olisi mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Joonaksen viikonloput ovat vapaat, mutta 33 viikkotyötunnin sopimuksella työskentelevällä Miralla on töitä joka toinen lauantai. Sunnuntaivuoroja on vähän harvemmin. Perhe elää aamu- ja iltarytmissä vuoroviikoin.

Veeti ja oudot varjot

Iltavuoroviikolla Veeti on koulun jälkeen 8 tuntia yksin kotona. Miran mukaan Veeti on onneksi ollut pienestä pitäen ”hirveen omatoiminen”.

– Kuka on syöny kaikki meetwurstit?!

– Minä.

Veeti kääntää hitaasti julmistuneen katseensa jääkaapin uumenista kohti isää. Mutta toipuu nopeasti.

– No, mie syön sitte juustoa.

Isoveli veistelee juustot myös Minean leivälle, ja tyttö jää mutustellen tuijottamaan tabletilta piirrettyä. Veeti kurvaa huoneeseensa ja alkaa esitellä konsolipelejään.

– Lempipeli? Tää tekkee kyllä vähän tiukkaa..., nuori mies pohtii otsa kurtussa.

Hän latoo ison kasan koteloita sängylle ja selostaa pelien ominaisuuksia, plussia ja miinuksia. Yhden ikäraja on reippaasti yli Veetin ja se luokitellaan osastoon ”äitin luvalla pelattava”. Lupaa tarvitaan tosin koko pelaamiseen.

– On sovittu, että pelata saa pari tuntia päivässä, mutta milläs sitä vahit sillä viikolla, kun Veeti on täällä illalla yksin, Mira huikkaa ovelta.

Kesäisin tokaluokkalainen pelaa koulun jälkeen kavereiden kanssa sählyä ja jalkapalloa läheisellä kentällä tai juoksentelee ulkona naapurin lasten kanssa iltahämäriin asti. Talvisin on toisin. Mitä poika puuhaa kaikki tunnit, ennen kuin äiti ja sisko rantautuvat iltakymmeneltä kotiin töistä ja päiväkodista?

– Istun telkkarilla, katon Fifa-videoita, oon tapletilla...

On myös Kalle Kala, olohuoneen lasimaljassa kaarteleva otus. Aina Veeti ei haluaisi olla yksin. Hän katselee mietteliäänä ulos pimeälle pihalle.

– Joskus nään omia näkyjäni. Kummituksia, outoja varjoja jossain. Joskus olohuoneen lampusta paistaa seinään sellasia... Ja se voinkin olla minä ite, jos istun sohvalla sellasessa kohassa, Veeti sanoo.

– Kerran minulla oli vähän pörrönen tukka, ja se näkyi seinällä sellaisena piikikkäänä päänä.

Häntä vähän naurattaa. Mutta jos yksin ollessa alkaa pelottamaan, voi soittaa äidille tai mummille. Molemmat soittelevat iltaisin Veetillekin. Jos sekään ei auta, voi kipaista naapuriin. Siellä saa odotella, kunnes äidin auto kaartaa pihaan. Sitten vielä suihkut, läksyjen tarkistaminen ja iltapala.

– Minea saattaa nukahtaa tuohon pöydän ääreen kesken syömisen, Mira sanoo. Väsynyt lapsi raastaa äitiä eniten, myös aamuisin. Silloin Mira hetkittäin pyörittelee mielessään alanvaihtoa. Selvää on, että jos valita saisi, vuorotyö vaihtuisi säännölliseen päivätyöhön.

Vuorotyöperhe ei harrasta

Joskus on päiviä, ettei Joonas oikeastaan näe lapsia. Hän ei voi vaikuttaa omiin vuoroihinsa. Kun Joonas tekee aamuvuoroa, Mirakin tekee. Hän on järjestänyt vuoronsa niin, että ne noudattelevat Joonaksen rytmiä niin pitkälle kuin mahdollista. Se tarkoittaa, että aamuvuoroviikkoina Joonas menee töihin kolmen maissa yöllä, Mira taas vie Minean päiväkotiin puoli seitsemäksi. Veeti jää nukkumaan. Mira soittaa töistä kun Veetin on aika herätä, ja poika suoriutuu itse kouluun.

Vuorotyöperheessä, jossa vuorot vaihtelevat, ei juuri harrasteta.

– Eihän myö päästäis lapsia säännöllisesti kuljettamaan minnekään. Ja se kahvakuulatuntikin nyt vaan on joka viikko siihen tiettyyn aikaan, jolloin se jäisi joka toinen kerta väliin, Mira toteaa.

– Mutta on meillä lauantaisin sauna, siellä myö yritettään aina yhessä käyä, hän nauraa ja yrittää kiristää ohi pompahtelevan tyttären poninhäntää.

– Mie voin mennä eskaliin ja kouluun! Veeti vie minut! tyttö huutaa.

– Ootko sitte yksin kotonakin? Mira kysyy.

– EN!

Ympäristö joustaa

Aamuvuoroviikkoina Veeti herää äidin soittoon, kun on aika nousta kouluun.

– Oon usein aika uninen. Mutta siitä kun lähtee kouluun marssimaan niin jalat voimistuu ja kaikkea, nuori mies sanoo reippaasti. Hänen päiväkotiuransa alkoi aikoinaan 8 kuukauden iässä. Veeti arvelee, että muistaa vielä asioita siitä, kun oli 3-vuotias.

– Joskus äiti joutui viemään minut ennen kuutta päiväkodille.

Mira on saanut neuvoteltua työnantajan kanssa, että voi mennä aamulla töihin vasta seitsemäksi eikä kuudeksi, jolloin vuoro normaalisti alkaisi. Kauppojen aukioloaikojen vapautuminen ei vaikuttanut Pilkon arki-iltojen aukioloihin, mutta lauantaisin market on nyt auki kello 9–21, kun se ennen palveli kello 11–18.

Mira hoitaa useimmiten Minean viemiset ja hakemiset.

– Miun työvuorojen mukkaan menee se Minean elämä, hän sanoo.

Vuoropäiväkodin joustavat systeemit helpottavat. Mira peukuttaa etenkin sille, että hoidosta laskutetaan vain varattujen hoitotuntien mukaan. Joka kuukausi Mira laskee työvuorojen mukaan, että Minean hoitoaika pysyy 100 tunnissa. Joka kunnassa tällainen räätälöinti ei ole mahdollista.

Aamun lapset

Kuudelta maaliskuisena perjantaiaamuna Joonaksen kello on soinut yli 3 tuntia sitten, ja mies ajelee jo malmilasteja Luikonlahdessa. Veeti nukkuu huoneessaan, Mira heiluu takki päällä eteisessä, ja Minea ujuttaa haalaria ylleen.

– Pentu mukaan, lapsi muistuttaa, ja Mira työntää viime hetkellä kassiin pienen lelukoiran.

Nouseva aurinko hehkuu mäntyjen takana ja saa Puolivälin päiväkodin Kurjenmiekkojen ison leikkihuoneen kylpemään punertavassa valossa. Ensimmäinen lapsi, 5-vuotias Minka on saapunut ennen viittä. Tänä aamuna Minka ei edes mennyt pötköttelemään, vaan aloitti leikit saman tien. Minea kuoriutuu naulakoilla haalareistaan vähän ennen puolta seitsemää, jolloin aikaisemmin tulleita lapsia on jo kymmenkunta.

Mineakin on tänään pirteä. Hän hyppii puolapuilta patjalle ja kaatuilee näyttävästi parin uneliaamman näköisen taaperon hoiperrellessa hytkyvällä patjalla.

Minka siirtyy piirtelemään pöydän ääreen.

– Äiti herätti minut omasta sängystä. Sitten minä puin... nämä vaatteet!, tyttö sanoo ja kopsahtaa lattialle pyörähtelemään niin, että vaaleanpunainen hame pääsee oikeuksiinsa.

Minkan vanhemmat ovat töissä postissa, mutta tyttären uravalinta on toinen:

– Musta tullee kokki!

Lapsia saapuu suorittamaan tarhavuoroaan tasaiseen tahtiin. Joku on niin uninen ja kiukkuinen, että ryömii vielä hiljaisen huoneen omaan, kaapista alas laskettavaan kerrossänkyynsä. Nooa, 2, saa äidiltään nopean halauksen ennen kuin tämä lehahtaa ovesta ulos.

– Oo reipas.

Poikien pitkä päivä

Minea hämmentelee Manun kanssa aamupuuroa lautasella melko kiivaaseen tahtiin. Kahdeksalta naulakoilla seisovat 4-vuotias Jonne ja reilun vuoden ikäinen Atte. Tänään molemmat vanhemmat ovat tulleet saattamaan. Äiti, Nina Turunen, on töissä kampaamossa vuokratuoliyrittäjänä ja tekee pitkää päivää. Isä, Mika Vilhunen, työskentelee LVI-alalla, mikä merkitsee epäsäännöllisiä työaikoja ja paljon reissaamista. Pojat ovat päiväkodissa yleensä 10 tuntia 4 päivänä viikossa. Turunen pitää vapaata viikolla, koska tekee lauantaisin töitä.

– Jonne on tähän aika tottunut, mutta Atte... No, en tiedä, onhan sekin ollut tarhassa yhdeksänkuisesta. Iltaisin se voi olla tosi kiukkunen, Turunen sanoo.

Vilhusen mielestä perheen nykytilanne on selvästi parempi kuin ennen, jolloin hänkin työskenteli yrittäjänä.

Pojat painelevat jo legolaatikoille, joiden ympärille on kokoontunut miesvaltainen porukka.

– Pitäiskö mennä vähä sählyä pellaamaan, Vili, 5, kysyy ja pukkaa valahtaneet silmälasit tukevammin nenälleen. Tätä pohditaan hetki, mutta rakentelu vie voiton.

Lasten päivävuoron rutiinit etenevät niin kuin missä tahansa keskivertopäiväkodissa: ulkoilua, syömistä, leikkiä ja lepohetkiä. Kaatuvia maitolaseja, parkua siitä pettymyksestä, että jälkiruoaksi saa vain yhden puolikkaan banaanin, kantelemisia (”toi sanoi vessasanoja!”), legoukkeleiden anastukseen liittyviä kinaamisia, naurunremakoita pahvilaatikkomajassa ja lohdutteluja tutun hoitajan sylissä.

Kuunteleva päiväkoti

Osa hoitajista on ollut lainassa toisesta ryhmästä, osa on Kurjenmiekkojen vakituisia aikuisia, kuten Eveliina, joka on Minean omahoitaja. Minea on tottunut uusiin ja usein vaihtuviin hoitajiin hitaasti. Siksi Eveliina on tärkeä.

Myös varhaiskasvatuksen vastaava Mervi Räty kiertää ryhmissä pitkin päivää. Hän tarkkailee ryhmien toimintaa ja osallistuu lasten arkeen. Räty puhuu työstään innostuneesti ja on silminnähden ylpeä Puolivälin joustavista periaatteista.

– Me räätälöidään kaikki mahdollisimman pitkälle perheiden toiveiden mukaan, Räty selittää.

– Esimerkiksi yöhoito voidaan järjestää niinkin, että hoitaja menee lapsen kotiin. Yleisesti ajatellaan, että lasta ei saa hakea yöllä kesken unien. Mutta meiltä saa, jos se sopii perheille.

Näin hoitoajatkin pysyvät aisoissa. Kun Puolivälin päiväkoti nelisen vuotta sitten siirtyi täsmällisten hoitotuntien mukaiseen laskutukseen, lasten päivät lyhenivät huomattavasti. Yöhoitoa ei juuri tällä hetkellä tarvitse kukaan. Myöhäisimmät lapset lähtevät puoli yhdeltätoista.

Räty painottaa, että vuorotyö on vanhempien ja lasten arkea eikä ketään voi siitä syyllistää. Puolivälissä on viikonloppuisin 5–6 lasta, sunnuntaisin muutama. Alat, joilla vanhemmat työskentelevät, vaihtelevat laajasti: kaupat, sairaalat ja ravintolat ovat yleisiä työpaikkoja. Kauppojen aukioloaikojen vapautuminen toi havaittavan muutoksen.

– Aamulla puoli kuudelta alkava hoito on lisääntynyt, Räty toteaa.

Tavoitteena työ – ja vapaa

Iltapäivällä Veeti on kävellyt taas koulusta kotiin, varonut herättämästä nukkuvaa Joonasta, ehtinyt syödä ehkä välipalan ja pelata vähän NHL:ää ennen kuin Mira ja Minea tulevat kotiin. Ihana perjantai. Huomenna äitikään ei mene töihin, ja koko perhe kapuaa yhdessä saunan lauteille. Vanhempien työt ovat itsestäänselvyys, ei Veeti niiden hyviä ja huonoja puolia liiemmin mieti. Mutta mitä hän itse haluaa isona tehdä?

– Miettiny oon, että polliisiksi, rekkakuskiksi tai remonttimieheksi. Poika nojaa leukaa nyrkkiinsä ja jatkaa asiallisesti:

– Rakentelu, kuormaaminen ja nää tämmöset kiinnostaa.

Veeti on laatinut suunnitelmia myös vapaa-ajan vietolle sitten aikuisena.

– Lomilla voisin harrastaa ralliautoilua. Niinku miun ukki rupeaa aina lomilla metästämmään hirviä!

 

 

Teksti: Sini Saaritsa

 

Uusimmat

Suosituimmat