Artikkeli - 03.06.2016 klo 09.06

Juha Siltala: Yksin ei voi sopia

Viesti kuuluu, että toinen osapuoli ei saa olla olemassa. Se on huonoin mahdollinen lähtökohta yhteisten etujen tunnistamiselle.

"Olen menettänyt toivoni Suomen suhteen", parahtaa kokoomuslainen kansanedustaja. Työnantajien mielestä vuosityöajan pidennys 24 tunnilla työmarkkinaneuvottelujen kautta ei merkitse mitään. Kilpailukykyloikkaan olisi päästy vain luopumalla näistä neuvotteluista tykkänään. Sopimisen kulttuuri tekee Suomesta mahdottoman hallita.

Juha Sipilän piti lopettaa ammattiyhdistysliikkeen valta lainsäädäntöteitse. Hän tyytyi tulopolitiikkaan ja alentui keskusteluihin ammattiliiton tiloissa. EK:n ja Suomen Yrittäjien välejä hiertää se, että paikalliseenkin sopimiseen tarvitaan toinen osapuoli. Yrittäjille ei kelpaa edes sellainen luottamushenkilö, joka ei toimi liiton nimissä.

Töissä edut ja näkökulmat eroavat oikeasti eikä vain siksi, että joku tuo eroja julki. Työmarkkinaneuvotteluiden idea oli keskustella asiallisesti ristiriidoista, jotka paikallisella tasolla helposti henkilöityisivät vihollisuuksiksi.

Työmarkkinapomojen kaveeraaminen Palacen virkistystiloissa toistui vuosikymmeniä vitsin aiheena. Vaikka hyvien veljien tavat jättivät aihetta kritiikille, heidän onnistui erottaa roolit ja rooleissa toimivat henkilöt toisistaan. Osapuolet tunnustivat toistensa oikeuden olla olemassa ja omaa mieltään.

Talven vyörytyksessä huolestuttavinta ei ole palkan alentaminen tai työajan pidentäminen, vaan sen periaatteen kyseenalaistaminen, että työntekijät saisivat puolustaa etujaan yhdessä. Ay-liike on ymmärtänyt kilpailukyky- ja huoltosuhdeongelmat: se on suostunut nollaratkaisuihin ja joustoihin. Vastapuolelle tärkeää ei ole ollut sisältö vaan muoto: ensin oli tehtävä loppu keskitetyistä palkkaratkaisuista, sitten eliminoitava ammattiliittojen vaikutus ja nyt ilmeisesti myös luottamushenkilö työpaikoilta. Viesti kuuluu, että toinen osapuoli ei saa olla olemassa. Se on huonoin mahdollinen lähtökohta yhteisten etujen tunnistamiselle.

Jos porvarit arvostaisivat porvarillisia arvoja, he hyväksyisivät työntekijöiden pyrkimykset porvarilliseen turvallisuuteen. Mutta markkinaradikaalit eivät olekaan kunnon konservatiiveja.

Kirjoittanut: Juha Siltala, Helsingin yliopiston Suomen historian professori

Suosituimmat