Artikkeli - 11.10.2017 klo 07.00
Osa-aikatyö

Vastaanottovirkailija ja PAMin aktiivi osa-aikatyöstä: "Työnantajat pelaavat epävarmuudella, ja pompottelu voi jatkua vuosikausia."

Vastaanottovirkailija ja PAMin aktiivi osa-aikatyöstä:

Mats Eriksson sanoo kuulevansa osa-aikaisten ongelmista samoja tarinoita kerta toisensa jälkeen: "Tunnen monia, jotka tekevät myös vuokrafirmojen kautta isommissa paikoissa hulluja määriä tunteja sen lisäksi, että työskentelevät pienissä yrityksissä." Kuva: Eeva Anundi

MaRan työmarkkinajohtajakin myöntää, että osa-aikatyön palkalla "ei järin hyvin tule toimeen".

Osa-aikaisia työntekijöitä on Suomessa jo yli 300 000, mutta kaikki eivät tee muita vähempiä tunteja suinkaan omasta halustaan.

”Suurin murhe osa-aikatyötä tekevillä on epävarmuus”, sanoo Mats Eriksson, PAMin majoitus- ja ravitsemisalan sopimusalatoimikunnan puheenjohtaja. Eriksson työskentelee vastaanottovirkailijana Restelin Cumulus Resort Tropiclandiassa Vaasassa. Hän on myös työpaikkansa työntekijöiden luottamusmies ja Restelin Länsi-Suomen alueen varaluottamusmies.

”Vaikka osa-aikainen haluaisi pidempiä vuoroja, työtä saattaa olla vain 4–5 tuntia viitenä kuutena päivänä viikossa. Pidennykseksi tarjotaan ehkä hyppyvuoroa illalle tai yölle, ja epäsäännöllinen rytmi on todella haasteellinen esimerkiksi lapsiperheellisille.”

Matkailu- ja Ravintolapalveluiden (MaRa) työmarkkinajohtaja Eero Lindström sanoo, että iso osa tekee osa-aikatyötä myös omasta halustaan. ”Esimerkiksi pikaruokapuolella on paljon opiskelijoita töissä.”

Myös Eriksson toteaa, että etenkin nuoret muuta alaa opiskelevat haluavat osa-aikaisia pestejä. Monen muun osalta kyse ei ole omasta valinnasta eikä tahdosta. Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportista käy ilmi, että majoitus- ja ravitsemisalalla lähes 70 prosenttia tekee osa-aikatyötä sen takia, ettei kokoaikatyötä yksinkertaisesti ole tarjolla.

”Monet suorastaan taistelevat päivittäin saadakseen lisätunteja ja työvuoroja venytettyä. Tunnen monia, jotka tekevät myös vuokrafirmojen kautta isommissa paikoissa hulluja määriä tunteja sen lisäksi, että työskentelevät pienissä yrityksissä. Jotkut hakeutuvat välillä toiselle paikkakunnalle sesonkitöihin”, Eriksson kertoo.

Hänen mukaansa nykytilanne synnyttää tahtomattakin epätervettä kilpailua työntekijöiden välille.

”Työn tekeminen omalla ajalla on yleistynyt, eikä kyse ole mistään vartista. Lopputulos voi olla, että tehdään kuuden tunnin työ neljän tunnin palkalla, ja työnantaja katsoo, että onpa siinä tehokas työntekijä. Yleistä on, että esimerkiksi hotellin aamiaishoitaja menee töihin tuntia enne tuövuoron alkua."

Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportti vahvistaa, että osa-aikatyön teettämisessä korostuvat tätä nykyä enemmän työnantajien intressit kuin työntekijöiden toiveet. Yritykset perustelevat sitä kannattavuussyillä ja työvoiman tarpeen kausittaisella ja jopa yksittäisen vuorokauden tuntien vaihtelulla.

Erikssonin mukaan varsinkin osa-aikaisille olisi tärkeää, että työvuorot suunniteltaisiin heidän lähtökohdistaan. Hän ehdottaa matkailu- ja ravintola-alallekin esihyväksyttäviä työvuorolistoja, josta työntekijät voisivat ruksia pois päivät, jotka eivät itselle käy ja jossa voisi vaihtaa vuoroja työkavereiden kesken.

”Nykyisellään voi olla kaksi päivää töitä, yksi vapaa ja taas kaksi päivää töitä. Niin ei pääse koskaan kunnolla palautumaan. Tai sitten teetetään juuri kuutena päivänä putkeen vain neljän tunnin vuoroja.”

Eriksson vaatii, että työvuorojärjestelyjen ja niiden pituuksien tarkistaminen pitäisi saada työehtosopimukseen eli pakolliseksi. Siten luottamusmiehellä olisi paremmat mahdollisuudet valvoa ja toimia.

”Hyvä olisi, jos käytössä olisi eri järjestelmä niille, jotka selkeästi haluavat tehdä vain osa-aikaista työtä. Muille tarvitaan sopimus, jolla saadaan tunteja lisättyä – muuten tuo ei ikinä toteudu. Työehtosopimus sanoo, että osa-aikaisten tuntitarkastelu on tehtävä vuoden välein tammikuussa, mutta työnantajat usein vetoavat siihen, ettei sopimuksiin voida lisätä tunteja vastaamaan aidosti tehtyä määrää.”

Eriksson esittää, että tuntitarkastelun yhteyteen asetettaisiin vaikkapa 25 prosentin raja sille, paljonko tunnit voivat poiketa keskimäärin vuoden aikana tehdystä.

”Eli jos työntekijällä on sopimukseen kirjattu 50 tuntia, mutta hän onkin tehnyt vuoden aikana keskimäärin 100 tuntia, hän saisi sopimukseensa kirjattua vähintään 75 tuntia ehkä aiemman 60–65 tunnin sijasta.”

Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportin mukaan osa-aikaisten ansiot ovat majoitus- ja ravitsemisalalla, vähittäiskaupassa ja kiinteisöpalveluissa keskimäärin alle 70 prosenttia kokoaikaisten palkkatasosta eli vähän yli 1000 eurosta vajaaseen 1400 euroon. Näillä aloilla yli puolet osa-aikaisista kokeekin, että kertyvällä palkalla on vaikeaa tai erittäin vaikeaa tulla toimeen.

MaRan Lindströmin mukaan osa-aikatyöstä ei matkailu- ja ravintola-alalla päästä pois, mutta hänkin tunnustaa toimeentulon vaikeudet.

”Pitää paikkansa, ettei osa-aikatyön palkalla järin hyvin tule toimeen etenkään Helsingissä, eikä paljon muuallakaan. Moni saakin esimerkiksi asumistukea tai on sovitellulla päivärahalla.”

Lindström sanoo MaRan tehneen yhteistyötä PAMin kanssa kokoaikatyön mahdollisuuksien kehittämiseksi, jotta työnantajat kuitenkin pohtisivat, onko siihen edellytyksiä.

”Työehtosopimuksessa on tuohon keinoja, esimerkiksi tasoittumisjärjestelmä: sesonkina voidaan tehdä sisään enemmän tunteja, ja poissa ollaan kun on hiljaisempaa.”

Mats Eriksson sanoo kuulevansa osa-aikaisten ongelmista samoja tarinoita kerta toisensa jälkeen.

”Nyt työnantajat pelaavat epävarmuudella, ja pompottelu voi jatkua vuosikausia. Työntekijän ei pitäisi kantaa liiketoiminnan riskejä, mutta nykyään osa-aikaiset joutuvat niin tekemään epäsäännöllisten työaikojen ja liian vähäisten tuntien takia.”

Lähde: Merja Kauhanen: Osa-aikatyö yksityisillä palvelualoilla, Palkansaajien tutkimuslaitos

Lue myös:
Osa-aikatyöntekijä ei elä palkallaan ja vaihtaisi kokoaikatyöhön, jos voisi

Kirjoittanut: Riitta Ryynänen

Uusimmat

Suosituimmat