Artikkeli - 09.11.2017 klo 15.27
Häirintä

Kädet irti, kieli kuriin! – Melkein puolet pamilaisista naisista kohtaa työssään seksuaalista häirintää

Kädet irti, kieli kuriin! – Melkein puolet pamilaisista naisista kohtaa työssään seksuaalista häirintää

Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät naiset joutuvat ahdistelluiksi useimmin. He pyytävät harvoin häiriköijää lopettamaan. Taustalla voi olla pelko työuntien menettämistä. Kuvitus: Anja Reponen

Harvassa työpaikassa on ohjeet häirintätilanteen varalle. PAMin työympäristöasiantuntija Seija Virta kannustaa ohjeiden laatimiseen, sillä niiden avulla myönnetään ongelman olemassaolo.

Miltei puolet pamilaisista naisista ja noin joka kuudes mies on kokenut työpaikallaan seksuaalista häirintää asiakkaiden puolelta.

Todennäköisimmin häirinnän kohteeksi joutuu nuori naispuolinen työntekijä ravintolassa, jossa tarjoillaan alkoholia. Myös kerrossiivoojat ja siivoojat, tarjoilijat, vastaanottovirkailijat sekä myyjät kohtaavat häirintää työssään. Tämä selvisi PAMin seksuaalista häirintää koskevasta tutkimusraportista, joka julkaistiin vuonna 2015.

Etenkin matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa eli marava-aloilla saatetaan ajatella, että seksuaalinen häirintä kuuluu alan luonteeseen ja se on vain kestettävä, jos työ muuten kiinnostaa. PAMin työympäristöasiantuntija Seija Virta on täysin eri mieltä.

”Missään ammatissa ei pidä sietää seksuaalista häirintää missään muodossa.”

Virran mielestä ahdistelu mitätöidään ilmiönä Suomessa. Hänestä yksi syy siihen voi olla virheellinen kuvitelma sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta.

”Seksuaalista häirintää väheksytään helposti, jolloin sitä ei uskalleta tuoda esiin. Jos siitä puhuu, voi leimautua tiukkapipoksi tai huumorintajuttomaksi.”

Uhrit usein osa-aikaisia

Osa-aikaiset ja ekstrat kokevat enemmän ahdistelua ja häirintää työssään kuin kokoaikaiset työntekijät, niin asiakkaiden kuin työkavereiden suunnalta. PAMin raportin mukaan asiakkaat häiritsevät noin kolmasosaa kokoaikaisista, ja noin puolta osa-aikaisista työntekijöistä.

”Työsuhteiden epävarmuus näkyy tässäkin. Epätyypillisissä työsuhteissa olevat ovat ikään kuin vapaata riistaa”, Virta toteaa.

Sen lisäksi, että epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät naiset joutuvat useimmin ahdistelluiksi, he myös harvemmin pyytävät häiriköijää lopettamaan. Taustalla voi olla pelko työuntien menettämistä, varsinkin jos häiritsijänä on oma esimies.

PAMin selvityksen mukaan moni juttelee kokemuksistaan työkavereiden kesken, mutta alle puolet ilmoittaa häirinnästä esimiehelleen. Tavallisin syy ilmoittamatta jättämiseen on se, ettei työntekijä ollut kokenut häirintää loukkaavana.

Tämä ihmetyttää Virtaa.

”Ajatellaanko niin, että seksuaalinen häirintä kuuluu palvelualoille ikään kuin luontaisetuna?”

Virta muistuttaa, että seksuaaliseen häirintään liittyy usein häpeää ja syyllisyyttä, vaikka itse olisi häirinnän kohde. Tämä voi olla yksi syy jättää kertomatta kokemuksistaan.

Häirintä voi lisätä poissaoloja

Jos ahdistelija on työkaveri, työnantaja voi antaa hänelle huomautuksen, varoituksen tai viime kädessä irtisanoa hänet. Tilanne on hankalampi, jos kyseessä on asiakas. Esimies voi pyytää asiakasta käyttäytymään asiallisesti tai poistaa hänet paikalta.

Oleellista on kuitenkin, että jos työntekijä kertoo häirinnästä esimiehelleen, tämän on lain mukaan puututtava häirintään. Jos esimies ei näin tee, hänen toimintansa on syrjintää.

Virran mukaan työnantajan ja työntekijöiden yhdessä laatimat, kirjalliset ohjeet häirintätapausten varalle ovat hyvä keino puuttua seksuaaliseen häirintään. Laki ei tällaisia vaadi, mutta työntekijät voivat pyytää ohjeistusta yhdessä luottamushenkilöiden kanssa.

”Niiden avulla myönnetään ongelman olemassaolo.”

Vain noin kolmasosassa yrityksistä on PAMin tutkimuksen mukaan kirjallinen ohjeistus siitä, miten menetellä häirintätapauksissa.

”Tämä on huolestuttavaa. Jos ohjeistus puuttuu, työpaikalla ei ole yhteisesti todettu, että siellä tulee olla nollatoleranssi esimerkiksi kiusaamiseen ja seksuaaliseen häirintään”, Virta sanoo.

Moni hotelli mainostaa ympäristöystävällisyyttään. Virta vinkkaa, että samalla tavalla ravintola, hotelli tai kauppa voisi julistautua kaikenlaisesta häirinnästä vapaaksi alueeksi.

Hän toivoo, että myös työehtosopimuksiin saataisiin pykälä häirinnän torjumiseksi. Kaupan, marava-alan ja kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksissa on jo nyt sitova pykälä väkivallan uhan vähentämisestä ja torjumisesta. Maravan työehtosopimuksessa taas on ohjaava pykälä työhyvinvoinnin edistämisestä.

”Häirinnän vaikutukset voivat johtaa myöhemmin vakaviinkin terveyshaittoihin ja lisätä sairauspoissaoloja.”

Juttu on julkaistu PAMPlus-lehdessä elokuussa 2015.

 

Uusimmat

Suosituimmat