Artikkeli - 09.11.2017 klo 09.52
Tuottavuus

Luova tuho ohjaa työntekijöitä uusiin työpaikkoihin, mutta tuo myös palkanmaksuvaraa

Luova tuho ohjaa työntekijöitä uusiin työpaikkoihin, mutta tuo myös palkanmaksuvaraa

Taloustieteilijä Mika Maliranta vetää Jyväskylän yliopistossa johtamiseen liittyvää tutkimushanketta. Kuva: Susanna Kekkonen

Kun työntekijöitä siirtyy huonoista yrityksistä paremmin toimiviin, syntyy palkanmaksuvaraa, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Työntekijä saa näppylöitä, kun aina ennen palkkaneuvotteluja puhutaan tuottavuuden kasvusta. Yhä vain enemmänkö pitäisi ahertaa tuntia kohden? Hiostustahan se on!
Tutkimusjohtaja ja professori Mika Maliranta istuu työhuoneessaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa Etlassa Helsingissä ja väittää vastaan.
”Tuottavuuden kasvu on lähes sataprosenttisesti muuta kuin hiostamista.”
Hän ryhtyy listaamaan: ensinnäkin uudet koneet ja laitteet ovat keskeisiä tuottavuuden kasvussa. Toisekseen työntekijöiden on osattava hommansa. Kolmantena kasvuun vaikuttavat johtamiskäytännöt ja työn organisointi.
”Jos johtaminen on hyvää, on työ tehokasta, eikä siinä kaikki – myös työhyvinvointi on silloin hyvällä tolalla.”

Tottuneena luennoitsijana Maliranta jatkaa, että tuottavuudella ja palkanmaksuvaralla on oltava kansantalouden tasolla ja pitkällä aikavälillä raudanluja yhteys. Muuten kilpailukyky kärsii.
”Mutta yksittäisen toimialan tuottavuuskasvulla ja toimialan palkkojen kehityksellä ei tarvitse olla samanlaista kiinteää yhteyttä”, hän oikoo yleistä väärinkäsitystä.
Esimerkiksi tästä käy palvelualan ja teollisuuden palkkakehityksen vertaaminen. Palvelualalla tuottavuuden kasvu ei ole ollut erityisen nopeaa, koska koneita on toistaiseksi käytetty vähän. Asiakkaat ovat kuitenkin arvostaneet palveluja ja ostaneet niitä kohoavasta hintatasosta huolimatta. Tämä on merkinnyt lisääntyvää palkanmaksuvaraa palvelualalle.
Teollisuudessa taas tuottavuuden kasvu on ollut viime vuosikymmenet todella ripeää, ja tuotteiden hinnat ovat nousseet paljon palkkoja hitaammin. Ja vaikkapa television hankinnan eteen joutuu tekemään vähemmän työtunteja, oli ostaja sitten palvelualoilla tai teollisuudessa.

Aina tekijä löytyy, jos maksetaan riittävästi palkkaa.

Globalisaatio ja teknologinen murros ovat tuoneet eri toimialoille erilaisia tarpeita. Malirannan mukaan yhä useammin syntyy tilanteita, joissa työpaikan säilymiseksi työn hinnan, eli palkan, pitäisi joustaa alaspäin. Toisaalta jatkuvasti syntyy myös uusia työpaikkoja.
”Kun uusia työpaikkoja luovat yritykset eivät saa riittävän nopeasti uutta väkeä, ne voivat nostaa palkkoja enemmän kuin sopimukset määräävät. Tämä vauhdittaa työntekijöiden siirtymistä tuhoutuvista työpaikoista uusiin.”
Mutta mitä pitäisi tehdä vaikkapa matkailu- ja ravintola-alalla, jossa on sekä työvoimapulaa, kannattavuusongelmia että jälkeenjääneitä palkkoja? Maliranta varoittelee, että käsitettä työvoimapula heitellään usein perusteettomasti.
”Aina tekijä löytyy, jos maksetaan riittävästi palkkaa.”
Ravintola-alaa tarkemmin tuntematta hän ei ryhdy neuvomaan, miten siellä pitäisi toimia, mutta viittaa yrittämisen haasteeseen valmistaa tuotteita siten, että asiakkaat ovat valmiita ostamaan niitä. Yksittäisellä toimialalla on hänen mukaansa hyvä seurata tuottavuuden ohessa kannattavuutta.
”Voimakkaat irtisanomisaallot eivät ole sitä luovaa tuhoa, mikä on talouskasvulle hyväksi.”
Maliranta on usein puhunut niin sanotusta luovasta tuhosta, joka jyllää työmarkkinoilla. Luova tuho voi hävittää kokonaisia toimialoja. Malirannan äidille, ompelijalle, tekstiiliteollisuuden alasajo oli aikanaan paha paikka. Yksittäisen toimialan sisällä luova tuho tarkoittaa, että heikosti toimivat yritykset katoavat markkinoilta ja antavat siten tilaa hyvin toimiville yrityksille.
”Kun huonosti toimiva yritys tuhoutuu, työntekijät siirtyvät laajeneviin ja menestyviin yrityksiin. Tällöin palkanmaksuvara kasvaa.”
Tämä voi monen korvaan kuulostaa kovalta, mutta Malirannan mielestä yrityksillä ei ole tunteita ja siksi niiden perään ei kannata itkeä.
”Yritysten suojelu on turhaa, ihmisten suojelu on tärkeää.”

PAMILAINEN KOMMENTOI

Sami Kymäläinen, 
Avarn Securityn valtakunnallinen pääluottamusmies:

”Tehostetaanko työtä vai työntekijää?”

Työnantajia on kahdessa ääripäässä. Toisessa laidassa ajatellaan, että työntekijästä pitää saada puristettua kaikki mahdollinen hyöty. Toisessa päässä, että kaikki mahdollinen hyöty pitää saada työn tekemisestä. Ne ovat kaksi radikaalisti erilaista asiaa.
Tietenkin ääripäiden väliin mahtuu kaikenlaisia työnantajia ja kaikenlaisia tuottavuuden lisäämisen muotoja.
Kun tuottavuuden parantaminen keskittyy työn tekemiseen ja se toteutetaan hyvän yritysjohdon alaisuudessa, se ei ole työntekijöille kielteinen asia. Hyvässä yrityskulttuurissa ei haeta sitä, että työntekijät juoksisivat enemmän tai että heidän selkänahastaan revittäisiin enemmän.
Sen sijaan tarkastellaan työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Pohditaan esimerkiksi, mihin kellonaikaan ja millä välineillä työtä tehdään tai missä järjestyksessä työtehtäviä olisi optimaalista tehdä. Joskus työtehtävien järjestyksen muuttaminen voi tuoda kymmenen prosenttia lisää tuottavuutta, mutta olla samalla myös työntekijän kannalta järkevää.

EKONOMISTI KOMMENTOI

Antti Koskela, PAMin ekonomisti:


”Liian ruusuista tuottavuudesta ja työhyvinvoinnista”

Professori Maliranta käsittelee tuottavuuden ja palkanmaksuvaran yhteyttä tieteellisen neutraalisti. Työn tuottavuuden parantaminen voi näyttäytyä palvelualoilla hiostamisena, mutta toisaalta mahdollistaa palkanmaksuvaran. Edellyttäen toki, että ammattiliiton kyynärpäät ovat tarpeeksi terävät.
Sen sijaan tuottavuuden parantumisen ja työhyvinvoinnin yhteydestä Maliranta puhuu mielestäni liian ruusuisesti. Kun työtehtäviä siirretään automaatiolla hoidettavaksi, työtehtävät kyllä muuttuvat tuottavammiksi ja vähemmän kuormittaviksi, mutta samalla monet menettävät työnsä.
On pidettävä huolta siitä, että luovan tuhon myötä työpaikkansa menettäviä ei jätetä heitteille. Kaskenpolton loppuminen kesti sata vuotta. Ojankaivuun loppuminenkin kymmeniä vuosia. Nykyään luova tuho on nopeampi.

Kirjoittanut: Marja Ikkala

Uusimmat

Suosituimmat