Artikkeli - 24.01.2018 klo 13.15
Työehtosopimus

Ay-liike meets alustatalous – mitä SAK ja PAM voivat tehdä ruokalähettien hyväksi?

SAK:n tutkimusasiantuntija Riitta Juntunen on pohtinut ruokalähettien työehtosopimuskysymystä Mahdollisuuksien aika -hankkeen parissa. Kuva: Pekka Elomaa

SAK:n tutkimusasiantuntija Riitta Juntunen on pohtinut ruokalähettien työehtosopimuskysymystä Mahdollisuuksien aika -hankkeen parissa. Kuva: Pekka Elomaa

Ruokaläheteillä ei ole työehtosopimusta, koska heillä ei ole työnantajaa. Ratkaisu voi SAK:n tutkimusasiantuntijan ja PAMin lakimiehen mielestä löytyä lakimuutoksilla.

”Täähän on niin monimutkainen, monimuotoinen ja monialainen asia…”

SAK:n tutkimusasiantuntija Riitta Juntunen huokaa puhelimeen, samalla kun juoksee Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön käytäviä etsimässä vapaata huonetta, jossa keskustella rauhassa alustataloudesta.

Tai digitalisaatiosta, jakamistaloudesta, uber-ilmiöstä, pilvityöstä. Eli siitä, mitä ajan hermolle haluava ammattiyhdistysliike ajattelee uudesta työn muodosta, jossa työtä tarjoava ei ole työnantaja eikä työtä tekevä työntekijä. Sillä ruokalähettipalvelua tarjoavat firmat, kuten Wolt ja Foodora, määrittelevät itsensä it-alan yrityksiksi mutta ei työnantajiksi. Ne ovat vain digitaalinen alusta, josta pyöräilystä innostunut ulkoilmaihminen voi klikkailla itselleen keikkaa.

Tammikuussa PAMin verkkosivujen ja lehden jutussa esiintynyt Foodoran entinen ruokalähetti Olivier Allain vaati alalle työehtosopimusta. Ranskasta Suomeen muuttanut mies kertoi olleensa asian tiimoilta yhteydessä PAMiin, mutta saaneensa kuulla, että ”prosessi on hidas”.

Niin onkin. PAMissakin alustataloudesta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, ja monimutkaista on edelleen, myös liiton lakimiehen Karoliina Huovilan mielestä. Huovilan mukaan liitossa on halua päästä ilmiöön kiinni ja olla mukana luomassa ja kehittämässä pelisääntöjä uudenlaisille työnteon muodoille.

Ollaanko menossa takaisin jonnekin pestuumarkkinoiden suuntaan?

Alustataloudessa on hänen mielestään riski heilahtaa tulevaisuuden työstä menneisyyden työhön.

”Ollaanko menossa takaisin jonnekin pestuumarkkinoiden suuntaan? Siitähän alustataloudessa usein on kysymys: ihmiset roikkuvat alustoilla vahtimassa töitä.”

Huovila haluaisi myös työnantajaliitoilta kannanoton siihen, millaista työntekoa voi olla.

SAK käynnisti viime vuonna Mahdollisuuksien aika –hankkeen, joka pureutuu muun muassa alustatalouden ilmiöihin.

Riitta Juntusen mukaan teemaa on otettu haltuun muun muassa tutustumalla alustatyöläisten tilanteeseen muissa maissa, kuten saksassa, Ranskassa ja Englannissa. On perehdytty nykyiseen lainsäädäntöön ja ihmisten tarpeisiin haastattelututkimuksen avulla. SAK on antanut lausuntonsa Suomen hallituksen niin sanottuun tulevaisuusselontekoon ja tarrannut siinä juuri kysymykseen: missä asemassa ja millä statuksella esimerkiksi ruoka-annoksia ravintolasta kuluttajille kuljetteleva ruokalähetti työskentelee: työntekijänä vai yrittäjänä?

”Nehän eivät loksahda kumpaankaan”, Juntunen huomauttaa.

Saksassa ja Ranskassa on tehty talokohtaisia työehtosopimuksia pyöräläheteille.

”Yleissitovia ne eivät voi olla, koska ruokalähettifirmat määrittelevät itsensä vain markkinapaikaksi.”

Englannissa Juntunen tapasi riippumattomien työntekijöiden ammattiliittoon kuuluvia ruokalähettejä, jotka olivat perustaneet oman jaostonsa.

”Eivät he kaikki halua välttämättä täyttä työntekijästatusta, mutta palkallisen sairaus- ja vuosiloman kyllä”, Juntunen toteaa.

Ruokalähetit osallistuivat IWBG-liiton mielenosoitukseen Lontoossa viime vuonna. Kuva: Riitta Juntunen

Alustatalous on rantautunut kaikkialle vauhdilla. Ensin Suomessakin puhuttiin lähinnä uber-takseista. Sitten katukuvaan ilmaantuivat pinkkejä laatikkoreppuja selässään kanniskelevat Foodoran pyöräilijät, kunnes kolme vuotta sitten maisema täydentyi Woltin sinitakkisilla ja mustareppuisilla polkijoilla. Kotimainen tulokas vakiinnutti asemansa nopeasti, hurmasi kuluttajat, ravintolat ja ainakin riittävän määrän vapaudestaan nauttivia digiajan työläisiä.

Ay-liike on jännän äärellä, kun se miettii, miten suhtautua työhön, jolle on nykymaailmassa tilausta, mutta joka jättää tekijänsä vaille mitään niitä oikeuksia, joiden puolesta on tässäkin maassa tehty suuri työ.

Meidän on kaikin keinoin pyrittävä vaikuttamaan lainsäädäntöön.

Silmien sulkeminen ei ole hyvä idea Juntusestakaan, vaan silmien avaaminen. Alustatalous on haaste. Nyt kun aiheeseen on perehdytty, on aika ottaa seuraava askel. SAK:n valtuustossa asiaa on käsitelty ja äänestetty. Tulos oli selkeä:

”Meidän on kaikin keinoin pyrittävä vaikuttamaan lainsäädäntöön. Työsopimuslakiin pitää saada tarkempi määritelmä siitä, kuka on työntekijä ja kuka työnantaja."

EU-tasolla mietitään sitäkin, tarvittaisiinko työntekijän ja yrittäjän lisäksi kolmas kategoria, jonkinlainen työnteettäjästä riippuvainen itsensä työllistäjä. Pohjoismaissa ei tästä olla Juntusen mukaan kovin innostuneita, koska meillä työlainsäädäntö perustuu niin vahvasti kahden kategorian varaan.

”Siinä menisi helposti kaikki lainsäädäntö uusiksi.”

Työsopimuslain lisäksi Juntunen nostaa esille myös kilpailulainsäädännön, joka liittyy alustataloudessa työskentelevien järjestäytymismahdollisuuksiin.
”Itsensä työllistäjät eivät voi kollektiivisesti ajaa omaa etuaan ja sanoa, että tarjoamme työtämme vain tällä hinnalla, koska silloin se olisi kartelli.”

Eivätkö ruokalähetit sitten voi liittyä ammattiliittoon?

Ongelmana on, että he jäävät nykytilanteessa helposti vaille täysiä jäsenen oikeuksia. Koko aiheen monimutkaisuus eli vaikeus kulminoituu juuri tähän.

”Heille ei voida neuvotella työehtosopimusta, koska heillä ei ole työnantajaa”, Juntunen sanoo.

Ammattiliiton on vaikeaa edes tavoittaa näitä ihmisiä.

Huovila tietää, että tilanteen hankaluutta lisää se, että alustoilla työskentelevät eivät usein itsekään koe, että tarvitsevat perinteistä työsuhdetta. Työntekoa esimerkiksi ruokalähettinä pidetään kausiluontoisena tai ohimenevänä.

”Ammattiliiton on vaikeaa edes tavoittaa näitä ihmisiä", hän kertoo.

"PAMissa on mietittävä, miten alustataloudessa työskentelevien edunvalvontaa parannetaan. Tässä vaiheessa pitää esimerkiksi lakimuutoksia ajamalla vaikuttaa siihen, että yhteiskunta tunnistaa ja tunnustaa nämä moninaisen työn tekemisen muodot. Mielestäni meidän agendalla pitäisi olla kaikenlaisen työn saaminen jonkun turvan piiriin.”

PAMin lakimies Karoliina Huovila haluaa kehittää ammattiliiton mahdollisuuksia parantaa alustataloudessa työskentelevien asemaa. Kuva: Tero Leponiemi

Sekä Juntunen että Huovila asettavat tahoillaan toivonsa lakien muuttumiseen, pikkuhiljaa.

”Yksittäisten oikeustapausten kautta haetaan tulkintaa”, Juntunen sanoo.

”Meidän intresseissä olisi tietenkin, että jutut menisivät oikeuteen”, toteaa puolestaan Huovila.

Itsensä työllistäjän tai yrittäjän on voitava päättää omasta työntekotavastaan.

Esimerkiksi EU-tuomioistuimeen päätyneessä espanjalaisen uber-kuskin oikeuteen viemässä tapauksessa päädyttiin siihen, että työn teettäjä ei ole it- vaan kuljetusalan yritys. Juntunen pitää tätä edistysaskeleena, vaikka päätös on lähinnä suositus.

”Uber-kuski ei voi itse määritellä hintaa, jolla matkat ajaa, vaan uber määrittelee ne. Mutta itsensä työllistäjän tai yrittäjän on voitava päättää omasta työntekotavastaan. Muuten hän on työntekijä ja se toinen on työnantaja”, Juntunen sanoo.

 

 

Teksti: Sini Saaritsa

 

Uusimmat

Suosituimmat