Artikkeli - 09.01.2018 klo 16.10
Palkka

Jessen ja Saritan arki pyörii yötyön tahdissa - puolet äidin palkasta hupenee vuokraan

Jessen ja Saritan arki pyörii yötyön tahdissa - puolet äidin palkasta hupenee vuokraan

Sarita Kortelaisen ja Jessen yhteinen aika osuu yleensä iltapäiville. Kun äidillä on yövuoro, Jesse menee yöksi tarhaan. Kuvat: Eeva Anundi

Sarita Kortelainen rakastaa baarityötä, mutta lastaan vielä enemmän. Hän kaipaa muutosta, mutta nyt yö- ja viikonloppulisät ovat välttämättömiä, jotta vuokra tulee maksettua.

Kolme vuotta sitten Sarita Kortelainen istui pankissa tyrmistyneenä. Hän oli juuri eronnut lapsensa isästä ja suunnitteli ostavansa asunnon. Mutta pankkivirkailijan viesti oli selvä: Tulot ovat liian pienet.

"Olin pitkään todella pettynyt, masentunut ja maassa. Tuntui kuin kaikelta olisi pudonnut pohja."

Aiemmin Kortelainen oli asunut kumppanin kanssa puoliksi omistamassaan asunnossa.

"Pankissa jouduin kohtaamaan tosiasiat. Sitä ennen minulle ei ollut tullut mieleen, etteivät varat ja tulot riittäisi oman kodin hankintaan. Myin asunto-osuuteni eksälleni, ja siitä jäi pesämunaa, mutta ei tarpeeksi. Pankit vaativat, että omaa rahaa pitäisi löytyä kymmenen prosenttia lainasummasta."

Jesse pääsee usein iltapäivisin käymään äidin työpaikalla. Rutiineihin kuuluu hetki muun muassa hetki pelikoneella ja soodavesi.

Baarimikkona työskentelevälle Kortelaiselle olisi myönnetty enintään 110 000 euron laina.

"Se ei olisi riittänyt järkevän kokoiseen ja kuntoiseen asuntoon, joka olisi sijainnut sopivan matkan päässä työpaikastani. Eron jälkeen Jesse oli vuoroviikoin minun ja isänsä luona, ja koska teen yötyötä, minun viikoilleni hän tarvitsi vuoropäiväkodin. Halusin myös, että Jessen toinen koti olisi lähellä, jotta arjen pyöritys olisi helpompaa.”

Aloin oikeasti pelätä, että olen viemässä poikani köyhyyteen.

Hetken Kortelainen harkitsi muuttamista toiselle paikkakunnalle, jossa olisi saanut ostettua sadalla tuhannella jopa omakotitalon.

"En kuitenkaan tuolloin omistanut autoa, eikä julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen kauemmaksi olisi onnistunut yöaikaan. Toisella suunnalla Vantaata – Koivukylässä tai Hakunilassa – olisin saanut 1970-luvun kolmion. Mutta minun ja poikani Jessen elämä on Vantaan Tikkurilassa, jossa ei osta sadalla tuhannella edes kelvollista kaksiota.”

Eron jälkeiset ajat olivat Kortelaiselle vaikeita.

"Aloin oikeasti pelätä, että olen viemässä poikani köyhyyteen. Mietin, voiko käydä niin, että kohta meillä ei ole rahaa ruokaan. Voidaanko Jesse viedä minulta? Ne olivat kamalia ajatuksia."

Kaupassa Jesse osaa ulkoa hedelmien vaakanumeroita. 

Lopulta Kortelainen päätti muuttaa vuokralle. Tikkurilan kupeesta hän löysi 64 neliön kerrostalokolmion, jonka edustalla on oma aidattu piha. Asumiskustannukset ovat autopaikkoineen ja vesimaksuineen 951 euroa kuussa.
Pankissa hänelle oli sanottu, etteivät asumiskulut saisi hänen tulotasollaan ylittää 750:tä euroa. Nykyinen vuokra on siis pari sataa enemmän kuin pankin määrittelemä kustannuskatto.

Kortelainen rakastaa kotiaan. Se on hänestä täydellisen mallinen ja kokoinen ja sijainniltaan loistava.

"Leikkipuisto on vieressä, sinne näkee suoraan ikkunasta. Lähellä on myös mielettömät ulkoilumahdollisuudet. Kesällä Jessen kanssa luonnossa kävellessä poimimme joka kerta kukkakimput."

Toisaalta Kortelaista turhauttaa.

"Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vuokrata tämä asunto. Nyt maksan rahaa toiselle hyötymättä siitä pidemmän päälle itse."

Kolmessa vuodessa Kortelainen on huomannut pärjäävänsä. Isän puoliso myi hänelle tonnilla vanhan Renaultin, jolla työ- ja tarhamatkat sujuvat joustavasti. Kun auto hajoilee, isä hoitaa korjaukset. Rahat tarvittaviin autonosiin Kortelainen hankkii käyttämällä luottotiliä tai karsimalla päivittäisistä menoista.

Jessen suosikkiruokaa on maksalaatikko - ketsupilla.

Isä myös vei Saritan ja Jessen syyskuussa Kreetalle pojan ensimmäiselle etelänlomalle.

"Hyviä vaatteita löytyy kirpputorilta, ja kampaajaystäväni leikkaa hiukset kaverihintaan. Itse en tällä hetkellä pysty auttamaan ystäviäni kuin antamalla Jessen pieneksi jääneitä vaatteita ja tarjoamalla autottomille kavereille kyydin esimerkiksi kauppaan."

Onneksi minulla on järjettömän hyvä tukiverkosto.

Isovanhemmat ja kummit ottavat Jessen yökylään viikonloppuisin, jotta pojalle ei tule liian pitkää tarhaputkea.

"Onneksi minulla on järjettömän hyvä tukiverkosto.”

Kortelainen on baarimikkona viitenä yönä viikossa vantaalaisen hotellin karaokebaarissa. Viime kesänä hän sai vakituisen työsuhteen ja pääsi tuntikorvauksesta kuukausipalkalle. Se lisäsi turvallisuuden tunnetta ja vähän palkkaakin. Nyt bruttotulo on 3000 euroa kuussa, ja siitä ilta-, yö- ja varavastaavan lisien osuus on lähes 600 euroa ja sunnuntaitöistä tuleva korvaus noin 200 euroa.

"Jos tekisin työtä maanantaista lauantaihin aamu- ja iltakuuden välillä, brutto olisi noin 1800 euroa. Eli esimerkiksi sunnuntaiden tuplapalkka on merkittävä osa tulojani."

Vaikka arki on välillä hektistä, kotona on aikaa rauhassa rakennella legoja.

Nyt käteen jää keskimäärin 1900 euroa kuussa. Koska asunnon vuokra nielee siitä peräti puolet, täytyy ruokakaupassa miettiä valintoja. Jauhelihan, maidon, kinkun, jukurtin ja leivän lisäksi Kortelainen kuitenkin ostaa myös hedelmiä ja vihanneksia.

"Jesse muistaa ulkoa banaanin ja kurkun vaakanumerot, koska niitä me ostamme aina. Jos hintoja ei tarvitsisi tutkia, valitsisin kärryyn myös meidän molempien herkkua, lohta. Nyt se saa jäädä hyllyyn. Tarkkana täytyy olla, että saan rahat riittämään.”

Kortelaisen työpaikka on auki vuoden jokaisena päivänä. Viikonloppuisin baaritiskin eteen muodostuu kolmessa rivissä juomatilauksiaan odottava ihmismassa.

Uima-allasbaari kirkkaanvärisine pulloriveineen ja jonglööraavine baarimikkoineen oli minusta hienointa mitä olin koskaan nähnyt.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa yksikään asiakas ei kysy, mitä hän tekee oikeasti.

"Kun kerron tekeväni täällä pubissa juomia viitenä yönä viikossa, kysyjät yleensä hämmentyvät – voiko tämä olla jonkun vakityö.”

Kyllä se voi olla. Kortelaisella on kokemusta alasta jo yli kymmenen vuoden ajalta. Hänestä on tullut yksi työpaikan konkareista sekä uusien työntekijöiden ja harjoittelijoiden kouluttajista. Tänäkin iltana juoma-annostelujen välissä hän neuvoo ensikertalaista ekstraajaa kassakoneen käytössä.
Osa kollegoista on ajautunut ravintola-alalle sattumalta, mutta Kortelainen valitsi ammattinsa jo 14-vuotiaana, Madeiralla.

"Uima-allasbaari kirkkaanvärisine pulloriveineen ja jonglööraavine baarimikkoineen oli minusta hienointa mitä olin koskaan nähnyt. Baarin työntekijät saivat palvelullaan asiakkaat iloisiksi ja hyvälle tuulelle, mikä herätti minussa halun lähteä alalle: tehdä samanlaisia juomia ja palvella ihmisiä yhtä hyvin."

Saritan talous vaatii tarkkuutta, jotta laskut tulevat maksettua.

Nuorena Kortelainen ihmetteli, kuinka moisesta hauskanpidosta maksetaan palkkaakin. Tätä nykyä häntä harmittaa, että ravintola- ja majoitusala on jäänyt jälkeen monien muiden ammattien palkkakehityksestä.

"Meidän työtämme aliarvostetaan. Hotellissa ja ravintolassa ei ole pakko käydä toisin kuin ruokakaupassa, joten meillä ei ole mitään neuvotteluvalttia. Lakostammekaan ei aiheutuisi yleistä haittaa kuten myyjillä tai vaikkapa lentäjillä, lääkäreillä ja poliiseilla. Niillä aloilla liittojen sopu pitää löytyä todella nopeasti.”

Kevyesti jaksoi, kunhan työkengät kerran vuoron aikana vaihtoi.

Kortelaisen vanhemmat olisivat halunneet tyttären menevän ravintola-alan sijasta lukioon.

"Lopulta äiti antoi periksi sillä ehdolla, että menen alan parhaaseen mahdolliseen kouluun eli Perhoon Helsinkiin.”

Koulussa Kortelainen opetteli mittanauha kädessä asettelemaan aterimia oikeille paikoilleen. Harjoittelemaan hän halusi kuitenkin hotellin baariin Vantaalle.

"Täälläkin esimiehet luulivat, että olin tulossa ruokaravintolaan, mutta halusin nimenomaan rentoon pubiin."

Alussa hän pystyi tekemään monta 12-tuntista yövuoroa peräkkäin.

"Kevyesti jaksoi, kunhan työkengät kerran vuoron aikana vaihtoi.”

Nykyisin palautuminen on aiempaa hitaampaa. Unirytminvaihdokset uuvuttavat, liika nukkuminen väsyttää, ja jos ei nuku, tulee etova olo eikä ruoka maistu.

"Eron jälkeen yritin tehdä Jessen hoitoviikoilla hotellin aamiaisvuoroja, mutta kroppa ei enää kestänyt unirytmin vaihtamista. Ei auttanut kuin siirtyä takaisin pelkkään yöhön."

Kortelainen seuraa tällä hetkellä jännityksellä, miten ravintola-alan työehtosopimusneuvotteluissa käy. Kiivaimmin hän toivoo korotuksia niin tunti- ja kuukausipalkkoihin kuin lisiinkin.

Tarvitsen yö- ja viikonloppulisät tullakseni toimeen.

"En halua aliarvioida esimerkiksi kaupan työtä, mutta en voi ymmärtää, miksi meidän ja heidän ilta-, yö- ja viikonloppulisissä on niin valtava ero. Molemmilla aloilla tehdään töitä samoina aikoina, mutta meille maksetaan paljon huonommin."

Kun Kortelainen saa aamuviideltä työt tehtyä ja baarin lähtökuntoon, hän hurauttaa kotiin nukkumaan. Puhelin piippaa herätyksen puoli yhdeltä iltapäivällä. Kahvikupposen jälkeen on vuorossa Jessen haku päiväkodista.

Oma pieni piha on yksi Saritan nykyisen kodin hyvistä puolista.

Puolentoista vuoden kuluttua poika aloittaa koulun. Siihen mennessä Kortelainen haluaa keksiä uuden ratkaisun työteon ja äitinä olemisen yhteen sovittamiseksi.

"Ravintolatyötä voi vain harvoin tehdä maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään, ja vaikka voisi, alan tämän hetkisellä palkkatasolla ne rahat eivät riittäisi elämiseen. Tarvitsen yö- ja viikonloppulisät tullakseni toimeen.”

Tulevaisuus edellyttää uusia ratkaisuja.

"Totuus on, että rakastan työtäni ja tekisin tätä vaikka elämäni loppuun asti. Mutta lastani rakastan vielä enemmän, joten joidenkin asioiden on muututtava.”

Sarita Kortelaisen kuukauden tulot ja menot

Tulot:

Nettopalkka 1900 euroa
Lapsilisä 140 euroa

Yhteensä 2040 euroa

Menot:

Vuokra 951 euroa
Ruoka ja päivittäistavarat 400 euroa
Vakuutukset (koti, auto ja Jessen vakuutus) 86 euroa
Autovero 24 euroa
Vaatteet ja terveys 60 euroa
Harrastukset (käy työpaikan kuntosalilla ja maksaa kiipeilyn työnantajan antamalla e-passilla) 0 euroa
Puhelin ja netti 90 euroa
Auton polttoaine 160 euroa
Sähkö 30 euroa
Tarhamaksu 66 euroa
Muita menoja (mm. luottokorttilyhennys ja autopaikka töissä) 130 euroa

Yhteensä 1997 euroa


Sarita Kortelainen

Ikä: 29
Asuinpaikka: Vantaa
Koti: 64 neliön kerrostalokolmio ja piha
Työ: baarityöntekijä
Palkka: 3000 euroa bruttona, joista lisiä noin 580 euroa.
Perhe: 6-vuotias Jesse sekä miesystävä.
Harrastukset: työpaikan kuntosali, ulkoilu ja pojan kanssa kiipeily / boulderointi.


Kirjoittanut: Kaisa Viitanen

Uusimmat

Suosituimmat