Artikkeli - 10.04.2018 klo 09.12
Työelämä

Kokenut siivooja Hannakaisa Numminen: Palkka ja lisät kertoisivat työn arvostuksesta

Kello 7.11, Hatanpää: “Jos siivousalalle saataisiin enemmän miehiä, alan arvostus ehkä nousisi”, Hannakaisa Numminen sanoo. Kuvat: Annina Mannila

Kello 7.11, Hatanpää: “Jos siivousalalle saataisiin enemmän miehiä, alan arvostus ehkä nousisi”, Hannakaisa Numminen sanoo. Kuvat: Annina Mannila

Ylityöt ja sopimalla myös oksennukset lihavoittavat jatkossa herkemmin siivoojan tilipussia. Alan ­konkari ­Hannakaisa Numminen uskoo, että siivoustyön arvostus toisi lopulta myös tuntuvammat palkankorotukset. Hän tietää, miten hyvä siivous esimerkiksi ehkäisee remonttitarpeita.

04.30

Toisen torkun jälkeen Hanna­kaisa Numminen läväyttää herätyksen pois päältä.

Hän kampeaa itsensä hitaasti sängystä ylös. Mies jää nukkumaan.

Tämä aamu vaatii kolme kahvikupillista. Aamutoimien jälkeen Numminen käy hellästi ravistelemassa hereille 12-vuotias­ta Katria ja 13-vuotiasta Ottoa. Sitten hän vetää päälleen sinimustan työtakkinsa ja lähtee paljain päin hämärään pakkas­aamuun.

06.00

Autokorjaamon siivouskomerossa Numminen kostuttaa mopit ja valmistaa öljynpoistoliuoksen. Hän on jo näpäyttänyt itsensä sisään puhelimen työaikaseurannan sovelluksessa. Tästä eteenpäin sovellus valvoo, missä Numminen liikkuu ja kuinka kauan.

”Aiheuttihan se aluksi vastarintaa. Minäkin ajattelin, että kyse on vain kyttäyksestä. Toisaalta se luo turvaa, kun voi todistaa olleensa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Luottoa on oltava puolin ja toisin”, Numminen sanoo.

Numminen tuli HH-kiinteistöpalveluihin kesätöihin vuonna 1994. Sittemmin hän on ehtinyt siivota kaikkea toimistoista työmaaparakkeihin, toimia ohjaustehtävissä sekä opiskella pari tutkintoa.

”Mää oon tällainen iki-HH. Työnantaja on luotettava, edut hyvät ja työkaverit kivoja, mitä sitä työpaikkaa vaihtamaan. Olen härkä, eli arvostan vakautta ja luotettavuutta”, Numminen sanoo.

Autokorjaamo on kuitenkin uusi aluevaltaus. Vaikka se ei ole mikään huippuhygieniaa vaativa leikkaussali, hiekoitushiekka pitää mopata huolellisesti pois yhdistelmäkoneen alta. Muuten kivet sinkoilevat autojen kylkiin. Numminen kerää vielä roskat maalaamon ja peltikorjaamon puolelta ja hyppää sitten Jopon selkään.

09.15

Taloissa ja asukkaissa on eroja. Valtaosa ihmisistä pitää kerrostalorappunsa siistinä, pyyhkii kenkänsä kuramattoon ja kerää tiputtamansa roskat mukaansa.

“Mutta sitten on niitä taloja, joissa on jauhesammuttimet ja muut aina aivan levällään”, Numminen sanoo ja kilauttaa pari kiveä rikkalapioon.

“Koskaan ei voi ­tietää, onko veressä vaikkapa HI-­virusta.”

Joskus rappukäytävistä löytyy ikäviä yllätyksiä, kuten veriroiskeita, ulostettakin. Eritteistä ilmoitetaan työnantajalle, joka lähettää laskun taloyhtiölle. Numminen ei ole nähnyt näistä rahoista senttiäkään sen jälkeen, kun niin kutsuttu eritelisä poistui alan työehtosopimuksesta palkkoja muuten nostaneen ansiokehitysohjelman yhteydessä. Tänä keväänä tessiin kirjattiin, että lisästä voi sopia paikallisesti.

“Oikeastaanhan voitaisiin puhua likaisen työn lisästä tai jopa vaarallisen työn lisästä. Koskaan ei voi tietää, onko veressä vaikkapa HI-virusta”, Numminen huomauttaa.

Kello 9.52, Härmälä: Ensimmäiseksi rappu skannataan
siivoojan katseella: mitä on välttämätöntä tehdä tänään
ja minkä voi jättää huomiselle.

Hän pohtii, pelkäävätkö työnantajat, että siivoojat syyllistyisivät väärinkäytöksiin ja ilmoittaisivat olemattomista eritteistä. Sitä mahdollisuutta ei pitäisi nykyteknologian aikana olla: löydöksistä voisi ottaa työpuhelimella kuvan, joka lähetettäisiin palvelusihteerille käsiteltäväksi. Näin vikailmoituksetkin tehdään.

“Ei yksikään siivooja pääsisi lisällä rikastumaan, mutta sen maksaminen olisi arvostuksen osoitus.”

11.10

Sosiaalitiloissa tuoksuu tukevasti kahvilta. Seinillä on öljyvärimaalauksia ja asukkaiden palautelappuja. Yhteen on taiteiltu haparoivilla, oransseilla tikkukirjaimilla: Voisimmeko saada pihoihin keinut. Toisessa musta, kulmikas käsiala raivoaa: Kiitti vaan saatanan paskat.

Yleensä Numminen poikkeaa lounastauollaan kotona, sillä se on reitin varrella. Tänään toimittajan ja kuvaajan kanssa pistäydytään kuitenkin firman taukotilassa.

“Säästän siirtymäajoissa, kun käyn syömässä kotona”, hän sanoo ja kumartuu täyttämään paperista tuntilomaketta.

7,5-tuntisen työpäivän jokainen minuutti on tärkeä. Nummisen mukaan HH-kiinteistöpalveluilla siivoustyö on mitoitettu reilummin kuin monessa muussa alan yrityksessä, mutta toki työajoista on vuosien mittaan nipistetty.

Hän ei vieritä vastuuta kilpailutuksen lieveilmiöistä työnantajansa harteille. Oikeastaan Nummisella riittää paljon ymmärrystä alan yrityksiä kohtaan.

Hän on siivonnut kahta vierekkäistä taloa. Ensimmäisessä lattiamateriaalit halkeilevat. Toinen on yhä kuin uusi.

“Tätä tämä kilpailutus on. Odotetaan, milloin tulee katto vastaan. Palkat ovat alhaiset, työajat ovat kiristyneet ja siivouskerrat rapuissa ovat vähentyneet. Asenteet ja alan arvostus pitäisi saada kääntymään.”

Nummisen mielestä muutos syntyisi, kun taloyhtiöt näkisivät, mihin siivouskustannuksista säästäminen johtaa. Hän on siivonnut kahta vierekkäistä taloa niiden rakentamisesta asti – yhtä kerran viikossa, toista useasti. Ensimmäisessä lattiamateriaalit halkeilevat. Toinen on yhä kuin uusi.

13.25

Pieni, vaaleakarvainen terrieri palaa lenkiltä omistajansa kanssa. Numminen pyyhkii kuonon jäljet hissin kiiltävästä rosteripinnasta ja tarttuu sitten sulavasti mopin varteen pitkä, vaalea poninhäntä heilahtaen.

“Raput ovat peruskauraa. Niiden siivous onnistuisi unissaankin”, hän sanoo.

Juuri peruskauraksi ne lasketaan myös siivoustyön pisteytyksessä, eli järjestelmässä, joka määrittelee työntekijän palkkaryhmän asteikolla 1–10. Käytännössä suuri osa työnantajista on yksipuolisesti sopinut, että siivoustyö kuuluu palkkaluokka kakkoseen.

Tähän saattaa tulla muutos kiinteistöpalvelualan uuden työehtosopimuksen myötä, sillä se mahdollistaa päätöksen riitauttamisen ja viemisen PAMin ja työnantajaliiton käsiteltäväksi.

Numminen pyyhkii kerroksen kerrokselta ja siirtyy rappusia pitkin alaspäin. Hän tilaa ämpärin ja rikkaharjan perässään hissillä. Pisteytys on hänen mielestään vaikea kysymys.

“Sen pitäisi olla reilua kaikille. Kohteissa on paljon eroja: yhdellä on aina ne kaikkein likaisimmat raput, toisella yksi iso ja siisti toimisto.”

"Se on sellaista järkeistämistä, organisointia. Niin kuin koko elämä."

Kaikkiin palkkaluokkiin tuli huhtikuun alussa 1,6 prosentin palkankorotus. Moni on ollut prosenttikorotukseen pettynyt, mutta Numminen suhtautuu siihen tyynesti.

“Onhan se parempi kuin ei mitään. Aina raha-asiat on saatu jollain sumplittua. Se on sellaista järkeistämistä, organisointia. Niin kuin koko elämä.”

14.15

Numminen napauttaa puhelimen sovelluksesta työpäivän päättyneeksi. Kevätaurinko häikäisee, kun hän köpöttää jäistä kävelytietä pitkin lyhyin askelin. HH-Kiinteistöpalveluissa otetaaan lähiaikoina käyttöön reaaliaikainen työaikapankki työajanseurantasovelluksen myötä, mutta toistaiseksi tunnit tasoitetaan käytännössä itse. Jos yhtenä päivänä menee vartti ylimääräistä, toisena yritetään lähteä aikaisemmin kotiin.

“Ei mulla anna luonto periksi, että jättäisin rapun kesken, vaikka työpäivä olisikin päättynyt. Olen liian kiltti siihen”, Numminen toteaa.

Yksi uuden työehtosopimuksen parannuksista on, että tasoittumisjakson ylityöt eivät leikkaannu esimerkiksi vuosiloman tai sairausloman vuoksi. Nummista parannus ei juuri koske. Ylitöitä ei yksinkertaisesti tehdä.

“Paitsi ehkä jos vastaan tulee se erite tai muu erikoistilanne.”

Tänään rapuista ei kuitenkaan löydy mitään hiekoitussepeliä kummempaa. On aika vaihtaa vapaalle. Numminen vie työtakin kotiin ja vetää päälle Tampereen Pallo-Veikkojen mustan verkkaritakin.

19.15

“No niin, mennään!”, Numminen huikkaa.

Porrastreenit alkavat kauppareissun ja TPV Futisklubin johtoryhmän kokouksen jälkeen. Punapaitainen tyttöjoukko töpöttää Pirkkahallin rappusia ylös tiukkaa tahtia askelma kerrallaan: töp, töp, töp. Työpäivä on ohi, mutta Numminen seisoo jälleen yhdessä rappukäytävässä. Siellä haisee viemäriltä.

Kello 19.51, Pirkkahalli: Nummisen mukaan jalkapalloa ja siivoustyötä yhdistää se, että
kummassakin tapaa hyvin erilaisia ihmisiä.

Numminen hieroo silmiään ja yrittää piilottaa haukotuksensa paidan kaulukseen. Päivä on ollut pitkä. Hän kutsuu Pirkkahallia perheensä toiseksi olohuoneeksi. Täällä hän valmentaa jalkapalloa lähes joka ilta.

“En ole jalkapalloilija, mutta nain sellaisen aikoinani. Lapsemmekin pelaavat. Minua pyydettiin joitakin vuosia sitten kehittämään tyttöfutista – minua, joka en ollut koskaan pelannut jalkapalloa!”

Jalkapallo tuo elämään haastetta. Numminen on käynyt valmennuskursseja, pelannut harrastejoukkueessa ja kehittänyt taitojaan.

Kun pelaajat ovat töpöttäneet portaita edestakaisin puolen tunnin ajan, tyttöjen kasvot punottavat ja Numminen on unohtanut väsymyksensä.

“Sitten kentälle!”

23.00

On jo pilkkopimeää, kun Numminen palaa treeneistä kotiin. Hän keittää vielä iltakahvit ja istahtaa kupillisen kanssa tietokoneelle selaamaan sähköpostit. Vanhalla nokialaisella kun ei lueta maileja tai whatsappeja kesken päivän.

Viikonloput ovat nukkumista varten, mutta lopulta arkenakin täytyy pistää pää tyynyyn. Sängyssä Numminen tarkistaa herätyksensä. Kello soi viiden ja puolen tunnin kuluttua.

Kiinteistöpalveluiden ja muidenkin alojen uusia työehtoja tarkemmin PAMin wikissä

”Eritelisä olisi hyvää mainosta”

”Kiinteistöpalvelualan uuteen tessiin on kirjattu, että eritelisän maksamisesta sovitaan paikallisesti. Olen yrittänyt neuvotella asiasta työnantajani kanssa. Lisän maksaminen olisi perusteltua, koska siivoojilla on huonot palkat. Ulostetta ei ole kiva siivota, mutta ainakin siitä jäisi vähän parempi mieli. Lisäksi se olisi hyvää mainosta työnhakijoiden silmissä. Eritelisä kertoisi, että työntekijää arvostetaan. Tällä alalla kun väkeä lähtee ja tulee.

Valitettavasti en usko, että tessin kirjaus antaa minulle vipuvartta neuvotteluihin. Käytännössähän se menee usein niin, että jos jokin asia on paikallisesti sovittavissa, työnantaja haluaa sen päättää. Eritteitä ilmoitetaan meillä vuosittain noin 80. Firma jäisi voitolle, vaikka se maksaisi siivoojalle kympin – asiakkailta laskutetaan paljon enemmän, eivätkä he rutise siitä.”

Mika Voittomäki
Luottamusmies
HH-kiinteistö- palvelut, Tampere

Täsmennetty lausetta paikallisesta sopimisesta klo 11.30.

 

 

Teksti: Solja Virkkunen

 

Uusimmat

Suosituimmat