Artikkeli - 06.09.2018 klo 17.47
Työelämä

Professori Melin: Norminpurun varjolla halutaan heikentää työehtoja

Sosiologian professori Harri Melin sanoo, että norminpurku on sinänsä tarpeellista, mutta sen varjolla halutaan nyt heikentää työehtoja. Kuva: Annina Mannila

Sosiologian professori Harri Melin sanoo, että norminpurku on sinänsä tarpeellista, mutta sen varjolla halutaan nyt heikentää työehtoja. Kuva: Annina Mannila

Hallitus on perannut normeja. Professori Harri Melinin mukaan työelämän osalta se on tehty puhtaasti työnantajien näkökulmasta. Työttömille säännöksiä ei ole vähennetty, vaan kontrollia on päinvastoin tullut lisää.

Pois holhous! Kaikkihan me haluamme irti turhista säännöistä?

Norminpurku kuuluu kolme ja puoli vuotta sitten aloittaneen hallituksen kärkihankkeisiin: lakeja perataan, byrokratiaa vähennetään, yritysten toimintaa helpotetaan.

Kuulostaa hyvältä, mutta työelämän osalta norminpurku on ollut kitkaista tappelua. Ammattiyhdistysliike on kerta toisensa jälkeen vastustanut hallituksen esityksiä – joitakin niistä hallitus on perunut, joitakin ei.

Jälleen tänä syksynä on myrskyä ilmassa. Ay-liike haluaa yhteistoimin estää sen, että hallitus heikentäisi työntekijöiden irtisanomissuojaa alle 20 työntekijän yrityksissä. On syytä palauttaa mieliin, millaisten vaiheiden kautta on tultu tänne vaalikauden loppupuolen isoon riitaan.

Professori Harri Melin vastaa puhelimeen Tampereelta. Hän kiinnittää huomion kahteen asiaan viime vuosina tapahtuneessa työelämän norminpurussa. Melin on sosiologian professori ja ay-liikettä tunteva Työelämän tutkimuskeskuksen tutkija.

Ensinnäkin kun tavoitellaan joustavuutta ja työllisyyttä, käytössä ovat olleet epäsuhtaiset, pelkästään työnantajan toivomat keinot. Hallituksen esityksillä on yleisesti ollut Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n, työnantajajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien tuki.

”Hallituksen työkalupakkiin ei kuulu ollenkaan, että työnantajilta vaaditaan tai edellytetään mitään”, Melin ihmettelee. Aivan hyvin voitaisiin edellyttää vaikka, että työnantajat vähentäisivät vastentahtoista osa-aikatyötä.

Toisekseen samaan aikaan kun työelämän normeja ollaan muuten purkamassa, niin työttömien elämää ollaan normittamassa ja kontrolloimassa vain lisää.

”Iso kuva on, että työttömiä kyykytetään yhä enemmän ja enemmän.”

Tänä vuonna voimaan tullut aktiiviimalli edellyttää työttömältä työtä tai muuta lain määrittelemää aktiivisuutta noin kolmen kuukauden jaksossa, tai muuten ansiosidonnainen työttömyysturva pienenee vajaat 5 prosenttia. Tuhannet ihmiset  vastustivat mallia mielenilmauksessa Helsingin Senaatintorilla helmikuussa.

Hallitus aikoo vielä tuoda eduskunnan käsittelyyn myös ns. aktiivimalli kakkosen, joka normittaa työttömälle työhakemusten määrää karenssien uhalla.

Jo aiemmin ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa leikattiin sadalla päivällä 400 päivään. Korotusosia pienennettiin.

Myös palvelualojen työntekijät osallistuivat helmikuussa mielenilmaukseen aktiivimallia vastaan.

Norminpurku on vähentänyt yritysten sääntelyä erityisesti palvelualoilla. Kaupan aukioloajat vapautettiin 2016. Melin tulkitsee, että kuluttajien oikeus ostaa milloin haluavat arvostettiin korkealle.

”Vähemmän on puhuttu siitä, että samalla työntekijöille kertyi enemmän työtä hankalina aikoina, iltaisin ja yöaikaan.”

Pitkään valmisteltu alkoholilain kokonaisuudistus tuli voimaan vuonna 2017. Ammatillisen koulutuksen reformi leikkasi opetuksesta ja toi työssäoppijoiden virran myös palvelualojen työpaikoille.

Mitä muuta työelämän norminpurun pitkään kaareen mahtuu? Jätetään professori Melin hetkeksi rauhaan ja kerrataan– osa– viimeisten vuosien muutoksista.

Pääministeri Juha Sipilä esitti ns. yhteiskuntasopimusta Suomen hintakilpailukyvyn ongelmien ratkaisuksi vuonna 2015. Kun ay-liike ei sille lämmennyt, tilalle esitettiin ns. pakkolakeja, jotka heikentäisivät kaikkien suomalaisten työehtoja. Ehdotuksiin kuuluivat muun muassa ylityö- ja sunnuntaikorvauksien leikkaus, vuosilomaoikeuden rajoitus, sairauslomien heikennys ja joidenkin arkipyhien muuttaminen palkattomiksi.

Ay-liikkeen suurmielenosoitus Helsingin Rautatieasemalla vastusti heikennyksiä syyskuussa 2015.

STOP-mielenosoitus laittoi kampoihin pakkolaeille syyskuussa 2015.

Pakkolait saatiin torpattua, ja ay-liike hyväksyi vuonna 2016 niiden tilalle, työllisyyden nimissä, ns. kilpailukykysopimuksen (kikyn). Työntekijät osallistuivat kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseen muun muassa pidentämällä työaikaansa keskimäärin 24 tunnilla vuodessa ilman, että ansiotaso nousi. Sosiaaliturvamaksuja siirtyi työnantajilta työntekijöiden kontolle.

Kikyyn sisältyi ajatus, että hallitus sopii työlainsäädännön ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan muutoksia yhdessä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa ja että työttömyysturvan lisäleikkauksista luovutaan.

Työsopimuslain rukkaus pidensi koeajan ja lyhensi työnantajan ns. takaisinottovelvollisuuden irtisanomisen jälkeen.  Pitkäaikaistyöttömän sai palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteltua syytä. Vuosilomalaki heikensi vuosilomien kertymistä perhevapailta.

Paikallinen sopiminen vilahti otsikoissa, kun hallitus olisi halunnut lisätä työpaikkasopimista lainsäädännöllä, ohi työehtosopimusten.

Elokuussa 2018 PAM kutsui pääministerin hallitukseensa perustelemaan, miksi kiky-lupaukset eivät pitäneet. Erityisesti työttömiin kohdistuneet toimenpiteet aktiivimalleineen on valmisteltu joko kokonaan ilman työmarkkinajärjestöjen kuulemista tai kuulemalla muttei sopimalla.

Harri Melin pitää norminpurkua yleisesti ottaen asiallisena uudistamistyönä. Hän tulkitsee kuitenkin, että työelämässä sen varjolla on haluttu heikentää työehtoja ja vähentää ay-liikkeen valtaa.

”Nykyinen oikeistohallitus koettaa parlamenttikauden aikana selvästi muuttaa työlainsäädäntöä ja samalla heikentää ay-liikkeen asemaa.”

Hän sanoo, että sopimiseen perustuvasta työmarkkinamallistamme halutaan eroon.

”Se on poliittinen tavoite, siitä ei ole puolta sanaa.”

”Ne toimenpiteet, joita norminpurun tai työllisyyden kohentamisen nimissä on tehty, ovat olleet työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämistä ja höllentämistä”, Melin analysoi. Yleissitovuus tarkoittaa, että samoja vähimmäistyöehtoja on noudatettava kaikissa alan yrityksissä.

”Norminpurku – sehän on Sipilän hallituksen ideologinen työkalu”, hän sanoo.

Harri Melinin mielestä Suomessa tarvitaan vahvaa ay-liikettä ja työntekijöiden aseman parantamista. Kuva: Annina Mannila

Sitten tullaankin jo tämän syksyn kuumaan kiistaan. Hallitus haluaa yhä heikentää alle 20 työntekijän yrityksissä työntekijän henkilöperusteisia irtisanomisia, mistä se ilmoitti kevään kehysriihessä. PAM, muiden SAKlaisten liittojen rinnalla, on ilmoittanut aloittavansa järjestölliset toimet. Näin kertovat myös opettajien OAJ, sairaanhoitajien Tehy ja asiantuntijoiden Pro.

Esitysluonnoksen mukaan irtisanominen helpottuisi nykyistä vähäisemmän työvelvoitteen rikkomisen tai laiminlyönnin perusteella. Ay-liike on tuonut esiin, että potkut pärstäkertoimella yleistyisivät, mutta työllisyys ei niinkään paranisi. Heikennys koskisi noin 347 500:aa yritystä, eli noin 97:ää prosenttia yrityksistämme (Tilastokeskus 2016). Irtisanomissuoja heikkenisi arviolta kolmasosalta työllisistä.

Toisen kehysriihen esityksensä, alle 30-vuotiaiden määräaikaisuuksien helpottamisen, hallitus veti pois.

Melinin mukaan se, mitä maailma ja Eurooppa nyt tarvitsee, on vahva ay-liike.

”Tällä hetkellä tarvittaisiin järkeviä palkankorotuksia ja työntekijöitten aseman parantamista”, Melin sanoo ja perustelee, että maailman tila ja luonnon hyvinvointi edellyttävät kestävää kehitystä.

”Emme tee jatkossa enemmän ja halvemmalla, vaan vähemmän ja kalliimmalla.”

Korkeampi työllisyys tavoitteena

”Toisin kuin tämä professori, näen sääntelyn purussa, liberalisoinnissa ja tämän vaalikauden työmarkkinamuutoksissa aidon halun nostaa työllisyyttä. Mielestäni kaikki puolueet pyrkivät samaan eri keinoin. Tavoite on parantaa niiden asemaa, jotka ovat rakenteellisen työttömyyden uhreja.

Myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen vaatii korkeaa työllisyysastetta. On nähty, että passiivinen sosiaaliturva yhdessä korkean irtisanomissuojan kanssa ei nykymaailmassa pidä yllä korkeata työllisyyttä. Jos asioita katsoo yksiulotteisesti, muutokset ovat sitä valitettavaa heikentämistä. Mutta esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat tasapainoisesti uudistaneet mallejaan, niin työmarkkinoitaan kuin työttömyysturvaansa, ja maissa on päädytty korkeampaan työllisyyteen.

Solidaarisuus tarkoittaa joskus myös sitä, että turvatuissa työsuhteissa olevien pitää luopua saavutetuista eduistaan heikompien hyväksi.”

Juho Romakkaniemi
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja

Työttömät sääntöviidakossa

”Herättää suurta ihmetystä, minkä takia työttömille työnhakijoille tehdään uusia, osittain päällekkäisiä normeja, kun hallitus noin muuten on purkanut kansalaisiin kohdistuvaa sääntelyä.

Aktiivimallissa työttömän täytyy 65 arkipäivän aikana tehdä tietty tuntimäärä töitä tai muuten hän menettää työttömyysturvaa. Nyt rinnalle ajetaan vielä toista järjestelmää, jossa seurattaisiin kuukauden aikana, montaako työpaikkaa olet hakenut. Vaikka jatkossa hakisit työpaikkoja, täyttäisit siis yhden ehdon, niin voi olla, että et täytä toisen mallin ehtoa, ja työttömyysturvaa leikataan.

Tässä ei ole päätä eikä häntää. Ihmiset koittavat selviytyä säännösviidakossa. Tämä on monimutkaista ja vaikeaa niille, jotka tässä ovat mukana. Toiminko oikein, täytänkö ehdot? Ihmisiä pitäisi tukea ja kannustaa uuden työn etsimisessä, eikä pelotella heitä uusilla sanktioilla.

Työttömyydessä on ihan tarpeeksi vaikeutta muutenkin.”

Saana Siekkinen
Työttömyysturvan kehittämishankkeen päällikkö
SAK

 

 

Teksti: Marja Ikkala

 

Uusimmat

Suosituimmat