Artikkeli - 09.11.2018 klo 12.00
Koulutus

Työnantaja uudelleenkoulutti satoja – automatisaatio muutti Hannu Ylikotilan työt täysin

Hannu Ylikotilan eteen aukeaa näkymä kuivatavaraosastoon, jossa lattiapinta-ala on täynnä kuljettimia ja muita laitteita. Kuva: Jukka Rapo

Hannu Ylikotilan eteen aukeaa näkymä kuivatavaraosastoon, jossa lattiapinta-ala on täynnä kuljettimia ja muita laitteita. Kuva: Jukka Rapo

Uuden logistiikkakeskuksen myötä Inex Partners siirtyi automatisoituihin tiloihin. Trukinkuljettaja Hannu Ylikotila otti härkää sarvista ja selätti esiintymisjännityksen. Hänestä tuli automaatiokouluttaja.

Hannu Ylikotila seisoo korkealla ritilälattiaisella käytävällä ja katsoo alas isoon halliin. Aukeaa huikea näkymä kuivatavaraosastoon, joka on Inex Partnersin uuden Sipoon logistiikkakeskuksen suurin yksikkö.

Trukit eivät huristele alhaalla. Ei niille olisi tilaakaan, kun lattiataso on täynnä kuljettimia, jotka risteilevät vierekkäin ja päällekkäin. Jauhot, säilykkeet ja muut kuivatavarat kulkevat myyntieriin purettuina kuin itsekseen, kohti hallin pimeää takaosaa, jossa ne varastoidaan tarjottimissa korkeisiin hyllyihin.

”Logistiikka harppasi 50 vuodella eteenpäin”, Ylikotila sanoo hivenen ylpeänä tavaramerkkinsä eli lippiksen alta.

”Jotkut juovat rahansa, minun ei tarvitse, kun auto tekee sen puolestani”, Hannu Ylikotila viittaa bensasyöppöön autoonsa. Työmatka kotiin Vantaalle on 35 km suuntaansa. Kuva: Jukka Rapo

Vielä kolme vuotta sitten hän ajoi trukkia S-ryhmän jakeluyhtiön, siis Inex Partnersin, Kilon logistiikkakeskuksessa Espoossa.

Työpaikalla kysyttiin, ketkä haluavat opetella uuden OPM-automaatiotekniikan ja opettaa sen sitten työkavereille. Toiminta kun siirtyisi rakenteilla olleeseen uuteen keskukseen ja Kilon yksikkö suljettaisiin vuoden 2018 lopussa.

”Logistiikka harppasi 50 vuodella eteenpäin.”

Ylikotila tuli valituksi tehtävään 15 muun joukossa, vaikkei hän varsinaisesti ole koskaan mieltänyt itseään esiintyjäksi, saati karttakeppiä heiluttavaksi opettajaksi.

”Kouluaikanani puheen pitäminen luokan edessä äidinkielen tunnilla oli painajainen”, Ylikotila sanoo.

Uudessa työssä hänen piti selättää esiintymisjännityksen lisäksi toinenkin este, korkean paikan kammo.

”Kumpaankin on tullut siedätyshoitoa.”

Ylikotilan apuna oli tutkinto sähköautomaatiosta ja kiinnostus tekniikkaan. Harrastuksena on autojen rassaus. Hän naurahtaa, että nyt tosin autoharrastus jää vähiin, perheeseen kun on juuri lokakuussa syntynyt kolmas lapsi.

Oppia Norjasta ja Yhdysvalloista

Sipoon logistiikkakeskus on jättikokoa. Pinta-alaa on 30 jalkapallokentän verran. Jos laitoksen kävelee ympäri, matkaa kertyy yli 2,5 kilometriä.

Se Ylikotilan hallitsema OPM-tekniikka eli Order Picking Machinery tarkoittaa sellaisten laitteiden kokonaisuutta, jotka pakkaavat tuotteet automaattisesti lavalle tai rullakkoon. Järjestelmä tunnistaa tuotteet viivakoodeista ja ohjaa niiden liikkumista erilaisilla antureilla ja sensoreilla, joita täällä on tuhansia.

Myös perinteistä varastotyötä tehdään yhä Sipoossa, sillä noin viidesosa tuotteista kerätään käsipelillä. Esimerkiksi säkkeihin pakatut tuotteet, kuten vessapaperit, eivät sovellu kulkemaan kuljettimilla.

Digitaalinen loikka vaati Inexiltä myös melkoisen koulutushankkeen. Laitetoimittaja Witron antoi Ylikotilalle ja muille opettajiksi valituille teoriakoulutuksen Suomessa. Lisäksi käytännön oppi tuli Norjasta ja Yhdysvalloista laitoksista, joissa jo oli vastaava tekniikka käytössä. Wisconsinissa jännittävin hetki oli se, kun yhdysvaltalaiset laitetyöntekijät lähtivät ja jättivät suomalaiset pyörittämään laitosta keskenään.

”Siinä oli paineita.”

”Piti ottaa härkää sarvista”, Ylikotila kuvaa myös sitä vaihetta, jolloin piti luoda koulutusohjelma kuin tyhjästä ja kouluttaa muut työntekijät automaation saloihin. Kaikkiaan ryhmiä on koulutettu 101, niistä Ylikotila on ollut mukana 60–70:ssä. Opetus on lukujärjestyksineen ollut aika koulumaista, ja esimerkiksi laitteiden lyhenteiden opettelemisessa opiskelija joutuu myös pänttäämään.

”Sanon, että kannattaa se iltaolut jättää ottamatta ja keskittyä opiskeluun.”

Kun työntekijä hallitsee teorian, lisää opetellaan työpisteellä. Ylikotila on oppinut itsestään paljon uutta hypätessään epämukavusalueelle opetustöihin. Itseluottamus on kasvanut. Hän tekee myös ohjeistuksia, manuaaleja, testaa käytännön osaamista ”kentällä” ja operoi tuotannossa.

Sen karttakepinkin joku vääräleuka hänelle antoi.

Hannu Ylikotilalle opetteli uuden tekniikan ulkomailla, ennen kuin ryhtyi opettamaan sitä työkavereilleen. Kuva: Jukka Rapo

 

Lihastyöstä älytyöksi?

Alhaalla kuivatavaraosastossa oranssiasuinen mies näkyy seuraavan merkkivaloja ja kävelee tietokoneelle. Toinen mies istuu portailla, mikä ei kuulemma kerro laiskuudesta vaan siitä, ettei tuotannossa ole häiriöitä. Muuttuiko varastotyö lihastyöstä älytyöksi, kun se tehdään tuotantolaitosoloissa?

”Täysin”, Ylikotila nyökkää, mutta täydentää, että hyvää kuntoa tarvitaan yhä. Vaikkei laatikoita enää nostella käsin, vuoron aikana voi tulla kävelyä 10–20 kilometriä. Ja sitten ovat ne kiipeämiset. Jos tavaroita kuljettaviin hissistöihin tulee häiriö, työntekijä kiipeää turvavaljaineen korjaamaan sitä.

Hallin takaosassa ei ole valoa, siellä ei ole työntekijöitä. Tuotteita siirtävä hissi eli crane liikkuu mieletöntä vauhtia niin vaaka- kuin pystysuunnassakin ja nostaa pakkauksia hyllypaikalle. Sidontakone pyörittää äkkiä kutistemuovin lavan ympärille.

Laitteet pitävät meteliä. Täällä on huoneenlämpö, mutta muualla on viileää. Lämpötilat vaihtelevat eri varastoalueiden välillä +20 asteesta -26 asteeseen.

Andreas Packalénin (vasemmalla) ja Matti Huopion työssä muuttui "jokseenkin kaikki", kun he siirtyivät Kilon varastosta Sipoon keskuksen control centeriin. Kuva: Jukka Rapo

Sipoossa alle puolet Kilon työntekijämäärästä

Sipoon logistiikkakeskuksessa on alle puolet Kilon työntekijämäärästä. Täällä on nyt reilut 700 Inexin laite- ja automaatiokäyttäjää tai ”perinteistä” logistiikkatyöntekijää, kun ennen Kilossa oli noin 1500 logistiikkatyöntekijää.

Kaikki halukkaat eivät siis päässeet Kilosta Sipooseen. Moni on prosessin aikana vaihtanut alaa, lähtenyt opiskelemaan tai siirtynyt perinteisiin varastotöihin vaikka Uudenkaupungin autotehtaalle. Osana koulutushanketta työntekijöitä myös opastettiin eri vaihtoehtoihin. Luottamusmies Heikki Laakkonen kertoo, että automaatiotyöntekijän vaatimuksiin kuuluu rauhallisuus, sillä työssä täytyy pysyä viileänä silloinkin, jos tekniikka sakkaa. Kuntotestit on myös läpäistävä. Työ on myös pääosin kolmivuorotyötä, eli yövuorojakin kertyy. Hän ei halua pelotella työn vaativuudella – automaatiotyöhön oppii.

”Ja perinteiseen varastotyöhön tarvitaan yhä tekijöitä, sillä automatisoidun logistiikkatyön osuus on Suomessa yhä pieni ”, Laakkonen sanoo.

Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys Logyn varapuheenjohtaja Pasi Nieminen vahvistaa, että kokonaisuudessaan kaikkien alojen sisälogistiikasta vain ”pari prosenttia” on täysin automatisoitua Suomessa. Päivittäistavarakaupan sisälogistiikka on poikkeus noin kolmasosan automaatioasteella, mutta sielläkin yleisempää on vielä osittainen automatisointi tai manuaalinen työ.

Inexin tuotantojohtajan Tuukka Turusen mukaan koulutushanke oli satojen tuhansien eurojen sijoitus. Hän antaa teknologisessa myllerryksessä oleville yrityksille vinkin:

”Koulutus on tärkeää, mutta kannattaa varata aikaa myös siihen, että työntekijän harjaantuminen karttuu vielä töitä tehdessä.”

Luottamusmies Heikki Laakkonen ja tuotantojohtaja Tuukka Turunen ovat neuvotelleet muun muassa siitä, kuinka automaatiotyö näkyy työntekijän palkassa. Kuva: Jukka Rapo

Hyötyykö työntekijä?

Automaatiolla haetaan kohennusta työn tuottavuuteen, vaan hyötyykö siitä työntekijä? Laakkonen ja Turunen kertovat, että työntekijöiden keskimääräiset kokonaisansiot ovat Sipoossa suuremmat kuin Kilossa, mutta lukuja he eivät mainitse.

”Täällä on sovittu useita paikallisia sopimuksia, joiden tavoitteina on ollut sitouttaminen, työtehtävän vaativuuden huomiointi palkkauksessa sekä laadukas työskentely. Tuottava ja laadukas työskentely näkyykin työntekijöiden tilipussissa”, Laakkonen sanoo.

Laakkonen ja Turunen ovat yhtä mieltä siitä, että kouluttautumalla voi parhaiten vastata tekniseen murrokseen. Varmaa on, että alan osaamisvaatimukset ovat nousseet automaatiossa. Monia huolettaa, kuinka pysyä kehityksessä mukana. Autoharrastaja Hannu Ylikotila pohtii, että työtä katosi ja uutta syntyi silloinkin, kun siirryttiin hevoskärryistä autoihin. Hänestä parasta on ottaa vastaan mitä tuleman pitää.

”Muuten jää ajan jalkoihin.”

Näin Hannu Ylikotila kouluttautui automaatiokouluttajaksi

Maaliskuu 2013. Hannu Ylikotila aloittaa logistiikkatyöntekijänä Kilossa.

2015. Ylikotila hakee automaatiokouluttajaksi ja tekee kielitestit.

2016 tammi–helmikuu. Ylikotila opiskelee automaatiota Suomessa Inexin käyttötavarakeskuksessa.

2016 helmikuu. Viikon opiskelu Norjassa.

2016 maaliskuu. Ylikotila opiskelee kaksi viikkoa Yhdysvalloissa.

2016. Ylikotila ryhtyy kouluttamaan muita automaatioon.

 



 

 

Teksti: Marja Ikkala

 

Uusimmat

Suosituimmat