Artikkeli - 22.01.2019 klo 11.47
Työelämä

Alustatyön ilmiöt liittyvät myös muuhun työelämään

"Moni ajattelee, että alustojen kautta tehtävä ruokien kuljetus tai siivous on harrastus tai esimerkiksi lisätulo opintojen oheen ja kritisoi sen sääntelyä. Osalle se on pääasiallinen tulonlähde”, Kalevi Sorsa -säätiön tutkija Maija Mattila korostaa. Kuva: Susanna Kekkonen

Kalevi Sorsa -säätiön tutkija kutsuu päättäjiä ja työmarkkinaosapuolia miettimään, mitkä ovat työnteon olennaisia kysymyksiä alustatalouden aikakaudella.

”Alustatyön määrittelemisen vaikeus piilee siinä, että alustaa täytyy tuntea melko hyvin sen luonnehtimiseksi”, sanoo Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija Maija Mattila. Hän kirjoittaa parhaillaan alustataloudesta raporttia, joka perkaa alustataloutta ja työn murrosta digitalisaation aikakaudella.

Alustataloudessa alustat luovat kahden- tai monenkeskisiä markkinapaikkoja ihmisten tai yhtiöiden väliin, eli toimivat transaktioiden välittäjänä. Muun muassa Airbnb, Tori.fi, Uber, Whim ja Foodora ovat tällaisia alustoja. Jo nyt on olemassa tuhansia toimintalogiikaltaan erilaisia alustoja. Esimerkiksi kyytipalvelu Uber ei omistaja autoja, mutta se rekrytoi kuljettajat ja asettaa heille standardeja palvelusta. Tori.fi -nettikirpputoripalstalla ihmiset puolestaan myyvät ja ostavat tavaroitaan ilman, että internetpalvelu asettaa esimerkiksi niiden hinnalle mainittavia rajoitteita.

”Uberissä kyse on työn teettämisestä, kun taas Tori.fi:ssä ei,” Mattila korostaa.

Silloin, kun työtä teetetään ilman työsuhdetta, työntekijä toimii niin sanotusti freelancerina.
”Korostan tässä tuota kohtaa niin sanotusti, sillä alustayhtiö saattaa valvoa ja johtaa työtä hyvinkin tarkkaan”, Mattila sanoo. Mattila kertoo tietävänsä, että osa yrityksistä vaatii kumppaneitansa käyttämään yrityksen logoja, vaikkei heitä työntekijöiksi laskekaan. ”Monesti alustataloudessa myös puhutaan kumppaneista eikä työntekijöistä.” Toisaalta, alustojen kautta saatetaan välittää myös työtä, jossa työntekijä voi valikoida työnsä ja määrittää palkkansa.

Yhteistä näille töille on se, että työntekijä huolehtii useimmiten itse vakuutuksistaan, lomistaan selkä sosiaaliturvamaksuistaan. Siinä tapauksessa, kun alusta määrittää palkan, voivat vakuutukset ja sosiaaliturvamaksut lohkaista siitä leijonanosan.

Mattila ehdottaakin, että kun työtä tehdään alustan johdon ja valvonnan alaisuudessa, työn suorittaja on lähtökohtaisesti katsottava työsuhteiseksi työntekijäksi, ja tästä poikkeamisen pitäisi työnantajan erikseen näyttää. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa taksipalvelu Uber hävisi oikeustaistelun ja nykyään kuljettajat on laskettava työntekijöiksi, joille kuuluu oikeus minipalkkaan ja lomiin.

Alustatyötä ei Mattilan mukaan kuitenkaan pitäisi säädellä omana kokonaisuutenaan vaan osana muuta työelämän sääntelyä, joka vastaa ylipäätään työn pirstaloitumiseen. Sääntelystä ei pidä myöskään tehdä liian yksityiskohtaista, jolloin yksittäisiä säädöksiä on helppo kiertää.

”Jos esimerkiksi katsomme, että työntekijästatuksen määrittely edellyttää sitä, että työntekijä käyttää firman logoja vaatteissaan, voidaan logot jättää helposti pois. Samoin digitaalista alustaa voidaan koodata erilaiseksi lainsäädännön kiertämiseksi.”

”Alustataloutta säännellessä on tunnistettava se työn laaja kirjo, joka mahtuu alustatalouden sisään. Työntekijän kannalta on tunnistettava ne asiat, joihin vaikuttaminen parantaa työntekijän asemaa”, Mattila sanoo.

Moni ajattelee, että alustojen kautta tehtävä ruokien kuljetus tai siivous on harrastus tai esimerkiksi lisätulo opintojen oheen ja kritisoi sen sääntelyä.
”Osalle se on pääasiallinen tulonlähde”, Mattila korostaa.

”Työntekijöiden pitäisi päästä neuvottelemaan algoritmeista, työntekijöiden arviointijärjestelmistä ja digitaalisista järjestelmistä vapaasta ajasta”.

Euroopan parlamentille kirjoitetussa raportissa alustatyöntekijät on jaettu kolmeen eri ryhmään: Yksi ryhmä ovat alustoista maltillisesti hyötyvät työntekijät, joille alustatyön tekeminen tuo jonkinasteisia hyötyjä esimerkiksi vapaudellaan. Toinen kategoria ovat satunnaiset surffarit eli ne, jotka tekevät alustatyötä vain satunnaisesti. Kolmas kategoria ovat alustoista riippuvaiset työntekijät, joille alustatyö on ensisijainen tulonlähde. Tutkimuksen mukaan neljännes alustatyöntekijöistä on riippuvaisia alustatyöstä saamistaan tuloista.

Mattila haastaa päättäjät ja työmarkkinaosapuolet miettimään, mitkä ovat työnteon olennaiset kysymykset alustatalouden aikakaudella: ”Työntekijöiden pitäisi päästä neuvottelemaan algoritmeista, työntekijöiden arviointijärjestelmistä ja digitaalisista järjestelmistä vapaasta ajasta”, hän sanoo. Nämä ovat digitaalisen aikakauden työlle leimallisia kysymyksiä. Hän kehottaa myös pohtimaan, miten työntekijöiden järjestäytyminen onnistuu, kun työtä ei tehdä enää fyysisessä työpaikassa.

Alustataloudesta, kuten monesta muustakin ilmiöstä puhuttaessa, mennään helposti polarisoituneeseen keskusteluun. Osa haluaa puolustaa työntekijöiden oikeuksia, toisten mielestä Suomi taas putoaa teknologian kelkasta, jos erilaisia alustoja aletaan säädellä. Mattila toivookin, että jatkossa eri näkökulmat lähentyisivät keskusteluissa.

 

 

Teksti: Lotta Jokinen

 

Uusimmat

Suosituimmat