Artikkeli - 18.03.2019 klo 14.14
Liittokokous

Ann Selin perkaa neljä vuotta numeroina: ”Pamilaisten ääni kuuluu”

Ann Selinin mukaan suomalainen kolmikantayhteistyön perinne luo ennustettavuuta ja vakautta, joka auttaa myös yritysten toimintaa. Kuvat: Jaakko Lukumaa

Ann Selinin mukaan suomalainen kolmikantayhteistyön perinne luo ennustettavuuta ja vakautta, joka auttaa myös yritysten toimintaa. Kuvat: Jaakko Lukumaa

Väistyvä PAMin puheenjohtaja Ann Selin käy läpi viimeisen nelivuotiskautensa ja tähyilee 2020-luvulle: miten pamilaiset vaikuttavat, miksi kikyyn lähdettiin – ja miksi digitalisaatiota ei tarvitse pelätä?

sanaa, joihin nojata 

”Kun neljä vuotta sitten mietittiin PAMin nyt voimassa olevaa strategiaa, visioksi päätetyssä lauseessa 'pamilaiset ovat vaikuttavia työelämän edelläkävijöitä' jokaisella sanalla oli merkitys.

Ei puhuttu siitä, mitä PAM on, vaan pamilaiset. Sillä haluttiin kuvastaa ajattelua, että liitto on yhtä kuin jäsenensä, ja liiton vaikuttamistyötä voi tehdä jokainen jäsen asemastaan riippumatta. Työelämä-sanalla rajattiin toimintakenttää, koska vaikka jäseninä on myös työttömiä ja pyrimme vaikuttamaan myös esimerkiksi sosiaaliturvaan, kaikki kuitenkin määrittyy työelämän kautta. Edelläkävijyys on jatkoa aiempaan visioon olla Suomen uudenaikaisin ammattiliitto, mutta liittyy myös siihen, että neljä vuotta sitten puhuimme paljon aloitteellisuudesta ja pitkän tähtäimen toiminnasta. Vaikuttavuus oli siinä vielä kaiken ytimessä: esimerkiksi PAMin viestintää on uudistettu miettien, miten se olisi vaikuttavaa. Nuo sanat ovat ohjanneet toimintaamme ja niihin on voinut nojata, kun on tehty valintoja.

Koen, että PAMin vaikuttavuus on näinä vuosina kasvanut. Meitä kuullaan ja pääsemme aiempaa paremmin esittämään näkemyksiämme eri areenoilla. Aiemmin myös monilla tahoilla ammattiliittoa edustamaan kelpasi vain puheenjohtaja, nyt esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa kuullaan ennemminkin eri teemojen asiantuntijoitamme. Myös aktiivejamme kuullaan: heidän koetaan puhuvan PAMin äänellä vaikkapa matkailusta tai kaupan kaavoituksesta kunnan tai maakunnan päätöksenteossa.”

4. vuosi järjestämistä

”Lähtölaukaus järjestämistyön* aloittamiselle annettiin aika näyttävästi edellisessä liittokokouksessa 2015. Silloin monelle sekä liittokokousedustajista että PAMin työntekijöistä taisi vielä olla vähän epäselvää, mistä tarkalleen on kyse. Ensimmäinen vuosi menikin ehkä sen selvittämiseen. Toisena vuonna ydinporukka, joka järjestämistä konkreettisesti teki, oppi mitä järjestäminen on ja mitä toimintatapoja se edellyttää. Kolmantena organisaatio laajemmin alkoi hyväksyä ja ymmärtää, että kyse on pysyvästä toimintatavan muutoksesta, ja joistain 'lastentaudeista' päästiin yli. Nyt neljäntenä monien ihmisten työssä tämä on jo luonteva toimintatapa.

Kyse on todella pitkäjänteisestä työstä, joka vaatii sinnikkyyttä. PAMin jäsenmäärä on viime vuosina laskenut, vaikka teemme työpaikoilla töitä enemmän kuin vuosikausiin, mutta järjestäminen ei minusta ole laskun syynä. Tutkimme PAMin hallituksessa vielä kevään aikana tarkemmin tähänastisia tuloksia: mikä on kunnossa, missä on onnistuttu, mitkä kokeilluista toimintatavoista eivät olekaan toimineet, ja mitä pitää päätellä. Minusta on kuitenkin oikein, että on palattu enemmän alkujuurille ja työpaikoille ihmisten pariin.”

1 prosentin vai kaikkien etu?

”Olen ylpeä siitä, että sosiaalisesti kestävä talouspolitiikka on PAMin tavoitteissa. Jos haluaisi päästä helpolla, voisi vain kuulua siihen porukkaan, jonka mielestä talouskasvu ratkaisee kaiken ja tuloerojen kasvu on ihan ok. Emme kuitenkaan halua päästä helpolla. Onneksi pieni, mutta kasvava joukko esimerkiksi ekonomisteja ja sosiaalipolitiikan asiantuntijoita katsoo, kuten mekin, että tulo- ja varallisuuserojen kasvu aiheuttaa ongelmia. Siitä on haittaa jopa sijoittajille. Myös Euroopan populististen liikkeiden nousu liittyy siihen, että osa ihmisistä ei nyt koe olevansa oikeasti osa yhteiskuntaa. Silloin on helppo tarttua yksinkertaistuksiin, joita populistit taitavasti tarjoavat. Me voimme haastaa talouden vanhoja totuuksia, ja Suomi voi myös vaikuttaa kokoaan enemmän, jos tuo esille fiksuja analyyseja esimerkiksi EU-tasolla. Laitetaan ihminen keskiöön.”

0-korotukset vs. pakkolait

”Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen tiesimme, että kaikkein palkansaajamyönteisintä hallitusta ei ole tulossa. Juha Sipilä tuli poikkeuksellisesti keskusjärjestömme SAK:n kokoukseen käymään jo ennen kuin hänen hallituksensa oli edes nimitetty, ja sanoi, että yhteiskuntasopimus pitäisi tehdä. Tuntui, että hän yritysjohtajan tavoin ajatteli, että kun hän johtaa maata, hän voi määrätä yhteiskunnan eri toimijat tekemään antamiensa tavoitteiden mukaan. Sellaiseen ei ole työmarkkinoilla totuttu.

”Nollakorotukset eivät olleet tässä se suurin kysymys, vaan olennaista oli suurempien uhkien torjuminen.”

Kun yhteiskuntasopimusta ei annetuilla ehdoilla syntynyt, hallitus esitteli ns. pakkolait, joita piti ryhtyä vastustamaan isolla joukolla. Puolustimme tässä prosessissa koko sopimisen järjestelmää, emme vain vastustaneet yksittäisiä heikennyksiä. Aloimme saada solidaarisuusviestejä Mosambikin ja Kolumbian kaltaisista maista järjestöiltä, joita itse olemme tottuneet tukemaan.

Jouduimme valitsemaan ruton ja koleran väliltä, kun lähdimme pitkän prosessin jälkeen kiky-sopimukseen*. Se oli yksi urani raskaimpia hankkeita. Luottamus maan hallitukseen oli ohut. Pidimme varmana, että jos emme lähde mukaan kikyyn, he toteuttavat ilmoittamansa leikkaukset ja myös jatkavat työntekijöiden aseman heikentämistä. Nollakorotukset eivät olleet tässä se suurin kysymys, vaan olennaista oli suurempien uhkien torjuminen.”

3,2 prosentin ankkuri

”Työnantajien keskusjärjestö EK muutti sääntöjään niin, ettei se enää voi tehdä keskitettyjä tes-ratkaisuja. Se ei kuitenkaan ole estänyt työnantajajärjestöjen tiivistä yhteistyötä. Syksyllä 2017 teknologiateollisuus teki kahden vuoden työehtosopimuksen 3,2 prosentin palkankorotuksilla. Työnantajat ajattelivat, että se olisi vuoden 2018 liittokierroksen maksimitaso, ja sitä vahdittiin poikkeuksellisen tarkkaan – tarkemmin kuin ennen tupojen* yhteydessä. Erikoista oli, että jopa valtakunnansovittelija ilmoitti etukäteen pitävänsä kiinni tästä katosta. Työnantajat myös ajattelivat, että osa aloista suostuisi pienempiin korotuksiin, mutta 3,2 prosentista tuli neuvotteluissa käytännössä myös minimi. Yritimme kuunnella jäseniämme siinä, mille työntekijäryhmille palkankorotuksia painotettiin.”

3-kannan edut

Kolmikanta* on monessa historian tilanteessa ollut suorastaan Suomen pelastus: on tehty suuriakin uudistuksia ilman yhteiskunnallisia levottomuuksia. Nykyinen hallitus on ymmärtänyt kolmikannan eri tavalla kuin osapuolet ovat perinteisesti ajatelleet. Joskus yhteistyö on ollut vain sitä, että olemme puolen tunnin verran saaneet kuulla, mitä hallitus aikoo – ei palkansaajilla silloin ole oikeasti ääntä. Sitten ihmetellään, kun kansa on kaduilla. Kuten Keski-Euroopassa ollaan koko ajan, kun järjestöillä ei ole valtaa lainvalmistelussa.

”Kompromissit eivät ole seksikkäitä, mutta vakaita ja ennakoitavia ne ovat!”

Yritysten edustajiltakin olen kuullut, että he haluaisivat vakautta ja ennakoitavuutta. Kolmikantatyö on usein tylsää, eivätkä kompromissit ole seksikkäitä, mutta vakaita ja ennakoitavia ne ovat! Viime vuonna ns. irtisanomislain viimeinen versio oli parempi esimerkki oikeasta kolmikantaisesta lainvalmistelusta. Ja PAMilla oli suuri osuus siinä, että alkuperäinen epäreilu esitys saatiin taklattua.

Suomen Yrittäjien rooli on myös tällä vaalikaudella kasvanut, mutta mielestäni he eivät ole oikein käyttäneet tilaisuuttaan, kun kompromissien ymmärrys on puuttunut.”

2020-luku

”Työpaikkojen kahvihuoneissa ei ole aikoihin puhuttu niin paljon politiikkaa kuin viime vuosina. On huomattu, miten se vaikuttaa omaan arkeen. Toivoisin, että tämä jää päälle. Ennestään tiedetään, että usein matalammin koulutetut, huonommassa sosiaalisessa asemassa olevat ja toisaalta nuoret äänestävät muita harvemmin. Tuemme äänestysaktiivisuuden nostamista. On demokratian kannalta huono asia, jos esimerkiksi nuoret eivät äänestä, etenkin kun heihin vaikuttavat monet valtion budjetissa päätettävät asiat.

Digitalisaatio muuttaa työelämää, mutta haluaisin sanoa: 'rauha'. Työ on muuttunut aina ja tulee aina muuttumaan. Nyt ehkä nopeammin kuin mihin olemme tottuneet, mutta työ ei lopu, vaikka jotkut tehtävät häviävät. Ei tarvitse olla peloissaan tai ajatella, että kyse on jostain täysin hallitsemattomasta. Silti PAMissakin täytyy yhä enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten muutos tapahtuisi hallitusti, ja mitkä ovat vaikuttamisen paikat.”

Jos olet PAMin jäsen, vaikuttaa voit myös äänestämällä PAMin liittokokousvaaleissa 8.4. mennessä.

Sanastoa*

  • Järjestäminen tarkoittaa työpaikkojen ja työntekijöiden oman aktiivisuuden kasvattamista. PAM tukee työpaikkoja tässä. Tarkoituksena on muun muassa saada valituksi luottamusmies, jos sellaista ei ole, mutta myös vahvistaa koko yhteisön vaikuttamista asioihinsa.
  • Kiky-sopimus oli vuonna 2016 kansantalouden vaikeassa tilanteessa tehty laaja työehtoratkaisu, joka jäädytti palkankorotukset vuodeksi ja toi monelle alalle 24 tuntia lisää työvuoteen. Samalla työntekijöiden eläke- ja vakuutusmaksuja nostettiin ja työnantajien laskettiin.
  • Kolmikanta tarkoittaa mallia, jossa työelämään liittyvä lainsäädäntö valmistellaan hallituksen sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken yhdessä niin, että kaikki osapuolet voivat hyväksyä sovitut uudistukset.
  • Tupo tarkoittaa tulopoliittista kokonaisratkaisua, eli työntekijä- ja työnantajajärjestöjen laajaa useita aloja koskevaa tes-neuvottelua.

 

 

Teksti: Tuomas Lehto

 

Uusimmat

Suosituimmat