Artikkeli - 13.09.2016 klo 14.52

Siisti ulkotyö

Siisti ulkotyö

Beni Köhler kyllästyi säännölliseen päivätyöhön ja hankki ”hyvän tsygän”. Nyt hän ajelee lähes päivittäin kymmeniä kilometrejä ympäri Helsingin kantakaupunkia. Kuva: Lassi Kaaria

Ei pomoa niskassa, kohtuullinen tuntikorvaus ja vapaus valita työajat. Kuulostaa hyvältä. Selvitimme, mitä muuta kuuluu digiajan työläisille – Woltin ruokaläheteille ja Moppicomin siivoojille.

"Sit mä vaan kompliittaan sen täskin ja dispatcher tietää, et aha, toi on hoidettu."

Beni Köhler esittelee kahvilan pöydässä iPhonensa näytöltä aplikaatiota, jonka avulla "dispatcher" lähettelee kuskeja ruokakuljetuskeikoille ja valvoo niiden toteutumista. Köhler on puolisentoista kuukautta ajanut työkseen pyörällä ympäri Helsingin kantakaupunkia selässään musta reppu, jossa lukee Wolt. Hänen kaltaisensa digisukupolven suvereenit edustajat ovat ilmaantuneet katukuvaan pyörineen, skoottereineen ja autoineen. He näppäävät kännyköitään ravintoloiden ulkopuolella, päässään mustat lippikset.

– Täältä voi myös perua työvuoron, kuten tänään tein.

Köhler polki lauantain sateessa ja tuli vähän kipeäksi. Tänään ei maistu työ.

– Joskus vaan ei oo keikkaa, ja sit sä istut välillä puistossa. Mutta yleensä ajoa kertyy 4 tunnin vuoron aikana noin 30–50 kilometriä.

Köhler on tyytyväinen. Hän päätyi Woltille, kun säännöllinen päivätyö ei tuntunut enää kiinnostavalta. Hän halusi tehdä töitä erilaisiin aikoihin, oman valinnan mukaan. Ja hän halusi olla ulkona.


Iso eteinen on täynnä kenkiä: tennareita, ballerinoja, koripallotossuja. Kauempana näkyy vaaterekillinen sinisiä takkeja ja sen vieressä lojuu mustia laatikkoreppuja. Kehitysjohtaja Juhani Mykkänen ohjailee tulijat ohi rentojen sohvaryhmien ja pitkien työpöytien. Miehiä ja naisia istuu tietokoneet edessään, kuulokkeet päässään, sukkasillaan. He kehittelevät uusia sovelluksia ja softaa.

Avarien tilojen perällä on pieni neuvotteluhuone. Mykkänen istuu pöydän päähän.

– Siitä on puolitoista vuotta kun sovellus julkaistiin. Eka toimisto Fredalla oli tämän neukkarin kokoinen. Meitä oli siellä kuusi.

Siellä käynnistyi Wolt, digitaalinen alusta, joka tarjoaa töitä itsenäisesti työskenteleville ruokaläheteille. Puhelimeen ladattava sovellus yhdistää takeaway-annoksia tarjoavat ravintolat ja kuluttajat. Niiden välissä polkee sinitakkinen ruokalähetti, joka klikkailee keikkavuorot puhelimesta ja jota ohjaillaan Woltin toimiston ”hermokeskuksesta”. Lähetillä ei ole työsopimusta, joka velvoittaisi tekemään työvuoroja tai edellyttäisi työnantajaa niitä takaamaan. Wolt ei maksa palkkaa, vaan työkorvausta. Se tarkoittaa, että lähetti huolehtii itse vakuutuksista, eläkemaksuista ja muista tavallisessa työsuhteessa työnantajalle kuuluvista maksuista. Wolt-kuski ajelee omalla polkupyörällään, skootterillaan tai muulla ajoneuvollaan, eikä saa siitä korvausta eikä bensarahoja.

Kun Wolt aloitti toimintansa keväällä 2015, über-ilmiöstä puhuttiin Suomessa vasta vähän ja lähinnä taksitoiminnan yhteydessä. Nyt suomenkielinen sana jakamistalous pompahtelee jo esiin tiheämmin. Jakamistaloudessa ihminen ansaitsee elantoaan esimerkiksi vuokraamalla asuntoaan turisteille tai kuskailemalla omalla autollaan vaikkapa tilausruokaa.

Sittemmin Wolt on kasvanut vauhdilla ja massiivisesti. Hulppeat tilat Helsingin Hietalahden rannassa kertovat siitä vasta vähän. Wolt toimii myös Tampereella ja Turussa ja on lyhyen olemassaolonsa aikana laajentanut sekä Tukholmaan että Tallinnaan. Woltin asiakkaina on yli 600 ravintolaa, ja Suomessa 175 000 ihmistä on ladannut Wolt-sovelluksen. Ensimmäisen puolen vuoden aikana kasvutahti oli 15 prosenttia viikossa. Yhtiö on raskaasti tappiollinen, mutta pääomasijoittajat ovat hellineet sitä.


– Työnhaku oli äärimmäisen helppoa. Instagramissa oli ilmoitus, että haluatko ruokalähetiksi. Täytin hakemuksen, jossa kysyttiin tyyliin puhelinnumero. Samalla viikolla soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Mutta ei se ollut mikään varsinainen haastattelu, lähinnä selitettiin, miten Wolt toimii.

Parikymppinen Riku ymmärsi, ettei ole työsuhteessa. Vaikka hänellä ei ole pomoa, hän ei halua kertoa työkokemuksestaan omalla nimellään. Riku sai työvuoroja ja niiden aikana keikkoja melko hyvin ja ajeli laina-autolla Woltin ruokalähetyksiä muutaman kuukauden ajan.

Wolt-kuski tienaa keskimäärin 3–5 tunnin työvuoroista arkisin 9 ja viikonloppuisin 10 euroa tunnilta, vaikka vuoron aikana ei saisi yhtään keikkaa. Ilta- ja sunnuntailisiä ei makseta. Kustakin kuljetuksesta saa arkisin euron, viikonloppuisin 2 euroa.

Juhani Mykkäsen mukaan Woltin lähetin toteutunut keskikorvaus on noin 13,5 euroa/tunti.

– Meillä on lähettejä, jotka tienaa enemmän kuin meidän toimitusjohtaja.


Riku teki työvuoroja 5–6 päivänä viikossa, ja korvausta kertyi 2 viikossa 400–500 euroa. Hän työskenteli verokortilla, ja ansiot jäivät niin pieniksi, ettei hänen lain mukaan tarvinnut maksaa eläkevakuutusmaksuja. Palkkioita maksettiin kahdesti kuussa.

– Jos haluaa tienata samassa ajassa yli tonnin, pitää kyllä tehdä tosi paljon vuoroja.

Riku teki usein päivällä muutaman tunnin vuoron ja myöhemmin illalla toisen. Myös myöhäisiä iltoja tuli tehtyä, ja silloin vuoron viime minuuteilla saattoi tulla pyyntö, että ”nyt ois vielä tää yksi kuljetus”.

– Aika usein jäin yliaikaa. Kuljetuspalkkioihin lisättiin vuoron ylittäviltä keikoilta vähän ylimääräistä. Töitähän voi tehdä vaikka 12 tuntia, jos vain saa vuoroja.

Viime vuoden lopulla Woltin ruokalähettien palkkaus nousi otsikoihin, kun Helsingin Sanomat haastatteli vähäisille ansioille jäänyttä lähettiä. Tuolloin yritys vielä solmi lähettien kanssa työsopimuksia, mutta siirtyi sittemmin niin sanottuun työkorvausmalliin.

– On mulla huonomminkin palkattuja töitä ollut. Nykyisessä työssä saan 8 euroa tunnilta, mutta työaika on tietysti säännöllinen. On helpompi suunnitella muita menoja.

Beni Köhler tekee yleensä 4 tunnin vuoroja 6 päivänä viikossa. Ruokalähetin pesti on hänelle selkeä välivaihe, joten hänkin laskuttaa verokortilla eikä maksa eläkevakuutusmaksuja. Ukko.fi:n kaltaiset laskutuspalvelut eivät houkuta.

– Ukon kautta jos tekee, niin käteen jää noin puolet, Köhler sanoo.

Hän arvioi tekevänsä noin 2,5 kuljetusta tunnissa. Elokuun kahdelta viimeiseltä viikolta hän laskutti vajaat 700 euroa.


Tarkistan osoitteen sähköpostiviestistä kahdesti. Helsingin Punavuoressa sataa kaatamalla ja kurkin sisään lasiovista. Missään ei näy viitteitä Moppicomista. Sitten huomaan pikkuruisen ovikellon, jossa firman nimi lukee haalistunein kirjaimin. Napin painelu ei tuota tulosta, mutta puhelimeen vastataan, ja pian kiipeän teknologiajohtaja Oskari Räisäsen perässä toisen kerroksen toimistoon. Hämärän huoneen perällä istuu yrityksen perustajajäsen ja johtaja Fredrik Engvall.

Siivousalan überina tunnettu Moppicom on Woltin tapaan alusta, joka yhdistää asiakkaan, kuten siivouspalvelua haluavan kotitalouden ja siivoojan. Räisänen mainitsee Moppicomin esikuviksi amerikkalaiset Homejoy- ja Handy -alustat. Myös Moppicom on laajentanut toimintaansa lyhyessä ajassa ja sijoittanut paljon teknologiansa kehittämiseen. Yritys perustettiin toukokuussa 2015 pääkaupunkiseudulle, mutta vuodessa se on levittäytynyt myös Ouluun, Turkuun ja Tampereelle. Moppicomin listoilla työskentelee toistasataa siivoojaa. Engvall kutsuu heitä freelancereiksi.

– Hyvin suuri osa heistä on suomenkielentaidottomia ulkomaalaisia, sanoo ruotsalainen Engvall englanniksi.


Malminkartanolaisen rivitaloasunnon yläkerrassa käy huiske. Hondurasilainen Juan Chavez ja hänen tyttärensä Julissa Romero siellä tekevät muuttosiivousta aurinkoisesti hymyillen, Moppicomin t-paidat yllään. Isä puhuu vain espanjaa, tytär lisäksi virheetöntä englantia.

– Isä on töissä isossa siivousfirmassa kuukausipalkkaisena, mutta tekee lisäksi keikkaa Moppicomissa aina kun ehtii, Romero kertoo ja hinkkaa ikkunalasia kiiltäväksi.

Isäänsä Suomeen seurannut Romero aloittaa kohta markkinoinnin opinnot, mutta työskentelee toistaiseksi noin 20 tuntia viikossa. Moppicomin kautta siivoava laskuttaa arkisin 15,97 euroa ja viikonloppuisin 17,27 euroa tunnilta. Siivousvälineet ja -aineet vuokrataan Moppicomilta, jolloin palkasta vähennetään 1,15 euroa tunnilta. Siivooja voi myös ostaa välineet itselleen noin 80 euron könttähintaan. Moppicom suosittelee siivoojilleen laskutuspalvelujen, kuten ukko.fi, käyttöä.

Chavez on asunut Suomessa 2 vuotta. Hän on tehnyt siivousalan töitä lähes koko ajan.


Wolttien ja moppicomien tapaiset digitaalisiin alustoihin perustuvat työnvälitykset, reaaliaikaiset markkinapaikat, tekevät kiistatta tuloaan monille aloille. Alustoissa piilee hyvä bisnes, ja sen näkivät myös Woltin perustajat. Kantavana ajatuksena oli rahanteon lisäksi ”rakentaa jotain, joka vapauttaa ihmisten aikaa”. Arkeen tulee lisää vapaita tunteja, kun kaupassa käyminen ja ruoan valmistaminen vähenee. Mykkänen on tehnyt laskelmia.

– Jos säästän 3 tuntia viikossa, se tekee 10 päivää lisää valveillaoloaikaa vuodessa. Mulle sillä on iso arvo.

Mykkänen kaipaa keskustelua siitä, mihin suuntaan loputtomien yt-neuvottelujen ravistelemaa Suomea halutaan viedä.

– Näinä aika vaikeina aikoina me ollaan pystytty tarjoamaan aika monelle ihmiselle hommia.

Myös Moppicomin Räisänen korostaa yrityksen työllistävää vaikutusta. Hän kaipaa yleistä asennemuutosta jakamistaloutta kohtaan.


Ja kyllä, palkansaajan ja yrittäjän välimuotoa edustavat Wolt-kuskit ja Moppicomin freelancerit pakottavat ammattiliitotkin tuulettelemaan ajattelutapojaan ja muodostamaan mieluiten rakentavia mielipiteitä jakamistaloudesta.

– Lähtökohtaisesti PAM suhtautuu jakamistalouteen positiivisesti, yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi sanoo. Hänen edessään työpöydällä lepää PAMin tänä vuonna julkaisema Digitalisaation vaikutukset palvelualoille -esite.

Woltit ja moppicomit tarjoavat esimerkiksi vajaakielitaitoisille ja kouluttamattomille tavan työllistyä. Digitalisaatio helpottaa työn ja tekijän kohtaamista. Ammattiyhdistysliikettä kiinnostaa työntekijän asema tilanteessa, jossa perinteinen työn organisointi muuttuu täysin.

– Woltin lähetti on kuitenkin täysin riippuvainen siitä alustasta eli siitä työnantajasta, joka ei myönnä olevansa työnantaja, Kuntsi sanoo.

Hänen mielestään koko työnantajan käsite pitäisi määritellä tässä uudelleen.

– Tulisi olla selvää, että jos työsuhteen ehdot täyttyvät, niin työsuhde muodostuu, ja silloin on oltava myös työsuhdeturva.

Kuntsi pyyhkäisee pöytää edessään ja toteaa, että nyt palataan peruskysymykseen:

– Kenelle se työn lisäarvo menee? Jollekin muulle. Joku sen voiton siitä työstä saa.

Digitaaliset sisämarkkinat ovat EU-hanke. Kuntsi painottaa, että uudella sääntelyllä tai sääntelyn purulla ei pidä vaikeuttaa uusia työn tekemisen tapoja. Nykyisiä sääntöjä pitää muokata.


Törmään sosiaalisessa mediassa jakamistaloutta koskevaan keskusteluun, johon osallistuu myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Hänellä on ennenkin ollut mielipiteitä ay-liikkeen asenteista erilaisissa työelämän muutoksia koskevissa aiheissa. Puhelimessa hän kertoo olevansa huolissaan siitä, miten ”pihalla” ay-liike on huimaa vauhtia leviävän jakamistalous-ilmiön edessä.

Ay-liikkeen on oltava mukana, koska esimerkiksi pamilaisilla aloilla työskentelevistä kasvava joukko kustantaa osan elämisestään jakamistalouden kautta. Kontula peräänkuuluttaa selkeyttä sääntöihin ja valmiutta muuttaa lainsäädäntöä. Ensimmäisenä muutoslistalla hän näkee verotuskäytännöt, jotka eivät pysty tarttumaan toimivasti ylikansallisiin alustoihin.

– Meillä ei ole verotusjärjestelmää, joka huomioisi sellaista jakamistaloutta, jossa ei liiku raha, hän sanoo.

– Jotta me emme tapa sitä ilmiötä, pitää kiinnittää huomiota viranomaisvelvoitteisiin. Niiden pitäisi olla sellaiset, että tavallinen mattimeikäläinen selviää niistä. Muussa tapauksessa kaikki toimii harmaalla sektorilla.


Oven takana seisoo musta mies, jolla on moppi ja ämpäri kädessä. Olen tilannut ensimmäistä kertaa Moppicomin kautta 3 tunnin siivouksen. Mies katsastaa asunnon ja ilmoittaa siivoavansa 2 huonetta, keittiön ja kylpyhuoneen.

Yllättävän monella satunnaisella vastaantulijalla on kokemuksia Moppicomin palveluista. Tapaan heti kaksi, joille siivooja on keikan jälkeen tarjonnut työtään ohi Moppicomin.

Yrityksen toimistollakin tähän on törmätty. Freelancerin sopimus määrittelee yhteistyön säännöt, joiden mukaan Moppicomin kautta tulleet asiakkaat on palveltava Moppicomin kautta.

Fredrik Engvallin mukaan ohityöskentelytapauksia on tullut tietoon, ja silloin freelancerin kanssa on käyty keskustelu.

– Yleensä olemme päässeet yhteisymmärrykseen.

Räisänen toteaa myös, että varmasti Moppicomin ohi tehdään töitä alustan kautta tutuiksi tulleille asiakkaille, ja siihen on vaikea puuttua.

– Pyrimme olemaan siivoojalle niin hyvä myyntikanava, ettei hän tunne tarvetta siihen. Meidän tavoitteenamme on näin sitouttaa freelancerit, helpottaa heidän työtään, kun heillä on Moppicom tukenaan.


Keittiössä viheltelevä afrikkalaistaustainen freelancer-siivoojani on vuokrannut välineensä. Hän on asunut Suomessa jo vuosia, mutta ei puhu kieltä. Hän ei halua nimeään julki, mutta kertoo kuitenkin, että on tehnyt lähinnä siivousalan töitä, myös isoissa firmoissa tavallisella työsopimuksella. Nyt arkipäivät kuluvat Moppicomin keikoilla, joita on päivittäin useampia.

Yrityksellä on vakuutus, joka kattaa freelancereiden työssä mahdollisesti sattuneet vahingot. Sen omavastuu on varsin korkea. Vahinkoja toki tapahtuu, ja ne tilanteet arvioidaan tapauskohtaisesti. Yleensä päädytään siihen, että siivooja menettää osan palkkiostaan ja Moppicom korvaa tapahtuneen asiakkaalle.

Julissa Romerolla ei ollut siivoustyökokemusta, ja hän osallistui Moppicomin päivän mittaiseen koulutukseen.

– Siellä kerrottiin välineiden käytöstä, aineista ja sen sellaisista.

Romero muistaa, että kerran hän käsitteli asiakkaan pöytää liian voimakaalla aineella, ja pintaan jäi jälki.

– Se taisi olla 9 tunnin työ, ja menetin palkkion 3 tunnilta. Moppicom korvasi loput, ja se pöytä oli varmasti kalliimpi kuin menetetty palkka.


Täsmälleen 3 tuntia on kulunut, ja huoneissa tuoksuu pesuaineilta. Katson ikkunasta, kun farkkuihin ja tennareihin sonnustautunut mies harppoo moppi heiluen kohti metroasemaa. Seuraava keikka on Espoossa. Julkinen liikenne on moppilaisten yleisin liikkumistapa.

Digitalisaatioon astunut freelancer on monessa mielessä ajan hermolla, vapaa ja itsenäinen niinkuin Beni Köhler. Mutta mitä sanoikaan ruokalähetti Riku haastattelun lopussa?

– Oishan se hienoa nähdä, että kun nämä yritykset kasvaa ja menestyy, niin se jossain vaiheessa näkyisi myös vaikka ruokalähettien ansioissa ja työnteon ehdoissa.

Kirjoittanut: Sini Saaritsa

Suosituimmat