Uutinen - 16.10.2015 klo 17.44

Ellei toisin sovita

Lassila&Tikanojan kiinteistönhoitajat luopuivat suuresta osasta ylitöitään ja suostuivat vaihteleviin työaikoihin. Paikallinen sopiminen ei ole aina ihan helppoa. Hyötyykö työntekijä vai jääkö hän aina tappion puolelle?

Lassila&Tikanojassa on keväästä lähtien ryhdytty tasoittamaan työaikaa, yleisimmin 12 viikon tasoittumisjaksolla.
Itä-Suomen aluepääluottamusmies Inkeri Hanki Lahdesta kertoo, että paikallisen sopimisen prosessi oli raskas, pitkä ja kaikille vaikea. Siihen mahtui myös yksi vikatikki.
– Sitä on käännetty, väännetty ja hiottu.
Hallitus ja työnantajat haluavat lisätä paikallista sopimista eli työpaikoilla tehtävää sopimista. Kun joustoissa on käytännössä kyse työehtojen heikentämisestä, niin mitä siitä hyötyy työntekijä?

Ylityöt karsitaan, lisää palveluaikaa

Hanki sanoo, että kiinteistönhoitajat ovat olleet hyvinkin kriittisiä tasoitusjärjestelmän käyttöönotolle.
– Tästä on oltu kahta mieltä. Vanhempi polvi haluaisi tulla töihin kello 7 ja lähteä kello 15: that's it.
Aloite neuvotteluista tuli työnantajalta, joka halusi vähentää ylitöitä ja saada asiakkaille näiden odottamaa melkeinpä 24 tunnin palvelualttiutta. Kipan työehtosopimuksen mukaan työnantaja saisi ilmoitusasiana ottaa käyttöön 4 viikon työajan tasoittumisjärjestelmän, mutta nyt olisi puhe pidemmästä jaksosta.
Neuvottelut aloitettiin vuoden 2014 alussa. Työntekijöitä edusti 6 aluepääluottamusmiestä eri puolilta Suomea ja työnantajaa 4–5 henkilöä. Kokoontumisia oli kymmenkunta. Ne pidettiin Helsingissä pääkonttorilla ja Hämeenlinnassa.
Vuoden se vääntely ja kääntely kesti.

Näistä ei aina kerrota

PAMin Lahden aluepäällikkö Kimmo Nikula kuului taustavaikuttajiin. Hänen mukaansa luottamusmiehet eivät useinkaan kerro liittoon paikallisista sopimuksistaan, mutta L&T:n tapauksessa yhteys toimi ja hyvä niin.
Prosessin vaikeutta kuvaa se, että jossain vaiheessa myös liiton toimitsijoiden kesken tuli kalabaliikkia siitä, millainen olisi hyvä tasoittumisjärjestelmä.
Ellei toisin sovita -lauseet työehtosopimuksissa näyttävät ne asiat, joista työpaikoilla voidaan sopia työehtosopimuksesta poikkeavalla tavalla. Nikulan mukaan ongelma on, että usein työnantaja yksipuolisesti kertoo asiat faktoina, vaikka paikallinen sopiminen edellyttää neuvottelua.
– Työnantajat ovat meidän aloilla aika määrääviä, Nikula sanoo.
Neuvottelupöydässä istunut Lounais-Suomen aluepääluottamusmies Lasse Forss Porista oli hanketta vastaan, ja välitti työntekijöiden soraäänet. Hän kuvaa neuvottelujen sävyä kuitenkin asialliseksi.
– Ei sinne kokouksiin hampaat irvessä pitänyt mennä, Forss sanoo.
Ensin kokeiltiin 26 viikon tasoittumisjaksoa yhdellä alueella ja prosessipuhdistuksessa. Se oli huono. Kokeilusta tuli niin tiukkaa palautetta, että luottamusmiehet irtisanoivat sen.
– Työnjohtajat muuttivat jatkuvasti kynän kanssa vuoroja. Putkien tukkeutumisissa on vähän sama kuin lasten syntymässä: ei se tapahdu kellon mukaan, Forss sanoo.

Äänestyksiä työpaikoilla

Ruvettiin sorvaamaan uutta ehdotusta. Keskustelu kävi työpaikoilla kuumana. Turussa, Lahdessa ja monilla muillakin paikkakunnilla kiinteistönhoitajat äänestivät erityiseduin varustetun 12 viikon ja työehtosopimuksen 4 viikon tasoittumisjakson välillä.
– Työntekijät päättivät, minä kysyin mielipiteitä, Forss kuvaa rooliaan.
Hanki kertoo, että toisella kerralla opittiin kantapään kautta, että kokonaistyöaikaan lasketaan mukaan työssäolonveroiset päivät, kuten sairauslomat, lomat ja sairaan lapsen hoitoaika. Näin ylityöt eivät karsiudu liikaa silloin, jos tunteja ei pystytäkään tasoittamaan jakson aikana.
Turussa enemmistö kiinteistönhoitajista äänesti 4 viikon jaksoa, mutta väkeä on siirtynyt 12 viikon jaksoon. Lahti valitsi enimmäkseen 12 viikon jakson.
L&T:n noin 1 100 kiinteistönhoitajasta lähes kaikilla on nyt tasoitusjärjestelmä, ja suurimmalla osalla se on 12 viikon jakso. Pääkaupunkiseudulla on 6 viikon jakso. Idea on, että työajat voivat vaihdella töiden mukaan. Syyskuussa voi olla lyhyttä päivää, lokakuussa lehtien haravointiaikana pidempää. Työajat muuttuivat lopulta vähemmän kuin etukäteen pelättiin, mutta ensimmäinen talvi lumineen on vasta edessä.
– Voin sanoa, että onhan kenttä rauhoittunut, Hanki sanoo.

Paikallinen sopimus irtisanottavissa

Lopputulos herättää kysymyksiä. Palveleeko joustava työaika vain työnantajan tarpeita? Paikallista sopimista perustellaan usein kilpailukykymme parantamisella, mutta onko tämä silti vain kiinteistönhoitajan työn tehostamista entisestään? Eiväthän kiinalaiset kilpaile Suomen katujen hiekoituksessa ja lumen luonnissa.
L&T:n liiketoimintajohtaja Antti Niitynpää vastaa, että asiakkaat vaativat tehokkuutta, ja vaikkapa kauppakeskukset edellyttävät palvelua iltaisin. Hän kertoo, että neuvottelut haluttiin toteuttaa hyvässä järjestyksessä ja ajan kanssa.
– Tämä on esimerkki toimivasta paikallisesta sopimisesta, Niitynpää sanoo.
Vaikka työnantaja ajoi Forssin mukaan muutosta voimakkaasti, niin paikallinen sopiminen ei toimi, jos siinä ”työnantaja pääsee juhlimaan”. Hyvä puoli on, että paikallinen sopimus on irtisanottavissa. L&T:ssä tilipussi pieneni ylityökorvauksista, mutta työaika selkiytyi, kun päästiin äkkinäisistä ylityöpyynnöistä.
– Nyt tiedetään, koska tulet töihin ja koska olet vapaalla, Forss sanoo.
Hanki puhuu useaan otteeseen siitä, että maailma muuttuu, ja siinä pitää niin työntekijöiden kuin työnantajienkin muuttua, liitonkin. Luottamusmiesten neuvotteluhalukkuuteen vaikutti sekin, että ylitöiden teettäminen on työnantajan eikä luottamusmiesten päätettävä asia.

Luottamusta ja vuorovaikutusta

Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto kysyi jäsenyrityksiltään paikallisen sopimisen käytöstä ja esteistä. Tiedotteen otsikko syyskuulta sanoo, että ”paikallista sopimista jarruttaa ay-liittojen vastahankainen suhtautuminen”.
Vajaa puolet kyselyyn vastaajista katsoo, että palkansaajien kielteisyys on joustojen este. Tällä tarkoitetaan yleisimmin ammattiliittojen kielteistä suhtautumista, toiseksi yritysten henkilöstön kielteistä suhtautumista ja kolmanneksi henkilöstön edustajan osaamista. Selvityksen mukaan liki 80 %:lla työpaikoista on työehtosopimuksissa mahdollisuus käyttää esimerkiksi työaikaan liittyviä joustoja. 60 % yrityksistä ilmoittaa oikeasti käyttävänsä työaikajoustoja jonkin verran ja neljäsosa runsaasti.
EK:n ulkopuolella on tulkittu, että Suomessa näyttäisi olevan paikallista sopimista jo aika lailla.
PAMin Nikula hörähtää ja vierittää palloa takaisin työnantajille. Paikallisen sopimisen edellytyksiä ovat hänen mukaansa luottamus ja aito vuorovaikutus. Ne helposti puuttuvat palvelualoilta. Ja kolmantena, työpaikalle tarvitaan luottamusmies. Nikula ihmettelee, miksi luottamusmiehen valinta voi olla työnantajalle kriisin tai vinoilun paikka.
– Pitäisi ajatella, että siinä on neuvottelukumppani.
Työmarkkinahistorian tutkija Tapio Bergholm SAK:sta sanoo, etteivät työnantajat ole aina puhuneet yhtä innokkaasti paikallisen sopimisen puolesta.
– 1970-luvulla paikallinen sopiminen oli työnantajalle painajainen, Bergholm sanoo.
Silloin oli työvoimapula, ja työntekijät sopivat itselleen parempia työehtoja uhkaamalla työpaikan vaihdoksella tai lakolla.
Vaan asetelma on kääntynyt, nyt on työnantajan markkinat. Työttömyys on kova ja palkkaliukumat ylöspäin ovat vähentyneet.
Työehtosopimus valmiine taksoineen on Bergholmin mukaan silti monille työnantajille se pienemmän vaivan tie.

Ei ämpärikaupalla

Tarvetta paikalliselle sopimiselle tulee olemaan entistä enemmän. Tämä on huomattu myös PAMissa. Nykyisen strategiansa mukaan liitto vahvistaa erityisesti luottamusmiehen osaamista ja asemaa sekä kannustaa heitä paikalliseen sopimiseen.
Tuoreen PAMin luottamushenkilöraportin mukaan luottamushenkilöiden suhtautuminen paikalliseen sopimiseen on muuttunut merkittävästi myönteisempään suuntaan muutaman viime vuoden aikana. Silti osapuolten tasavertaisuuteen uskoo vain 47 % vastaajista. Mielenkiintoista on, että eniten kannatusta paikallisen sopimisen lisäämiseen on niillä luottamushenkilöillä, jotka ovat olleet vain vähän aikaa tehtävässään. Mitä pitempään on ollut luottamustehtävässä, sitä varovaisemmin suhtautuu paikallisen sopimisen lisäämiseen.
Hanki sanoo, että paikallinen sopiminen on nykypäivää.
– En tiedä, tarvitseeko sitä ihan ämpärikaupalla lisää kauhoa, vaan järjen kanssa, Hanki sanoo.
– Kipan tessissä jo aika paljon lukee, että työnantajan kanssa voi sopia toisin, Forss kommentoi.

Lakivalmisteluja?

Hallitusohjelman mukaan hallitus käynnistää työlainsäädännön uudistuksia, jotka edistävät paikallista sopimista työpaikoilla, mutta myös vahvistavat henkilöstön asemaa päätöksenteossa. Työnantajilla tulisi hallitusohjelman mukaan olla yhdenvertainen asema poikkeamisissa. Nyt vain työnantajaliittoon järjestäytynyt yritys saa käyttää hyväkseen työehtosopimuksen sallimia, paikallista sopimista vaativia poikkeamia, järjestäytymätön ei saa. Tätä on perusteltu sillä, että riitatilanteissa taustalla ovat sitten työnantaja- ja työntekijäliitto asiaa ratkomassa. Hallitus haluaa saada paikallisen sopimisen ulottumaan myös muun muassa palkkoihin ja työhyvinvointiin. Palkkajoustoa vaatii myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.
Paikallisessa sopimisessa on eletty tänä syksynä odotuksessa. Hallituksen nimeämä selvitysmies, yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala on todennäköisesti ennen tämän lehden ilmestymistä antanut esityksensä paikallisen sopimisen edistämisestä.

 

 

Teksti: Marja Ikkala

 

Uusimmat

Suosituimmat