Kehitysvammaisten työllisyyttä voisi parantaa oikeanlaisella tuella
Töiden ja työolojen mukauttaminen on usein vain työnantajien tahdosta kiinni. Kuva: GettyImages.
Kehitysvammaisista on työelämässä Suomessa vain 2–4 prosenttia. Heistä nykyistä huomattavasti suurempi määrä voisi työllistyä tavalliseen palkkatyöhön, erityisesti palvelualoille, jos siihen annettaisiin mahdollisuus.
Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä. Heistä vain noin 500–600 on palkkatöissä, vaikka on arvioitu, että ainakin 3 000 kehitysvammaisia henkilöä, joilla on sekä koulutus että halua työntekoon, voisi työllistyä palkkatyöhön.
Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntijan Simo Klemin mukaan Suomi on pahasti jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Kanadaan, jossa 26 prosenttia kehitysvammaisista on palkkatöissä. Suomessa sama työllisyysluku on 2–4 prosenttia.
”Suomessa kehitysvammaiset eivät välttämättä hakeudu työelämään, koska sitä mahdollisuutta ei ole tuotu esille tai siihen ei ole annettu tukea. Heidän työllisyyttä voisi parantaa paljonkin oikeanlaisella tuella”, Klem sanoo.
Työmarkkinoille pääseminen haasteellista
Kun kehitysvammainen henkilö lähtee hakemaan töitä, ensimmäinen este tulee vastaan jo työllistämisen tukipalveluiden saannista. Klemin mukaan monet kehitysvammaiset työnhakijat saavat kuulla TE-toimistossa että ”sinähän olet eläkkeellä” tai ”palvelut ovat ainoastaan työttömille”, vaikka lainsäädännön mukaan myös työkyvyttömyyseläkkeellä oleva on oikeutettu niihin.
”On ikävää, että TE-toimistot eivät noudata yhdenvertaisuusperiaatetta”.
Muutamia isoja kaupunkeja lukuunottamatta Suomessa on edelleen puute vammaisten työllisyyteen liittyvistä tukipalveluiden sekä työhönvalmennuksen saatavuudesta.
”Kehitysvammainen henkilö saattaa tarvita tukea työn hakemiseen ja työn aloittamiseen. Ratkaisevaa on, löytyykö työhönvalmentaja esimerkiksi kunnan vammaispalvelujen kautta. Jos löytyy, niin silloin on sen henkilön rinnalla kulkija ja tuki olemassa”.
Työn saanti voi olla haasteellisempaa vammaiselle työnhakijalle kuin muille hakijoille, vaikka työnantaja ei saa syrjiä vamman perusteella. Hakijan voi olla vaikeaa osoittaa se, että henkilö jäi valitsematta juuri vamman perusteella.
Mitä laki sanoo?
Suomen perustuslaki takaa kaikille yhdenvertaisen osallistumismahdollisuuden työelämään. Yhdenvertaisuuslaissa säädellään tarkemmin syrjinnästä (työnantaja ei saa syrjiä työntekijöitä vammaisuuden perusteella) sekä työnantajien velvollisuudesta tehdä tarvittaessa kohtuulliset mukautukset. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja erityisesti artikla 27 koskee työelämää ja työllistymistä.
”Se, että kehitysvammaiset henkilöt pääsevät ylipäätään työmarkkinoiden äärelle on haaste. Mutta kun tuki on löytynyt, työnantajan kanssa käydään neuvottelut työntehtävän mukautuksesta ja työhönvalmennuksesta.”
Työnantaja ei välttämättä tiedä tai aina välitä mukautuksista eli kehitysvammaisen avuksi tehtävistä yksilöllisistä toimenpiteistä. Tärkeitä mukautuksia Klemin mukaan on esimerkiksi töiden järjestelyt niin, että työtehtävät ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Usein tarvitaan työnympäristön tutkimista, jotta työt onnistuvat.
”Mukautuksia tehdään toistaiseksi vielä aika vähän, vaikka laki ja sopimukset velvoittavat siihen”, kertoo Klem.
Avotyötoiminnan kaksi puolta
Usein kehitysvammainen henkilö ohjautuu työtoimintaan, eli työnkaltaiseen toimintaan, jos hänellä ei ole muuten edellytyksiä päästä työmarkkinoille. Työtoimintaa järjestetään nykyään myös tavallisilla työpaikoilla, jolloin henkilö on ihan oikeassa työpaikassa, mutta ei palkkasuhteessa. Ongelmallista Klemin mukaan on se, jos työ tai toiminta täyttää tietyt työsuhteen ehdot, jolloin kyseessä olisi itse asiassa työsuhde. Avotyötoiminnassa on noin 2 000 kehitysvammaista henkilöä tällä hetkellä Suomessa.
Kehitysvammaiset henkilöt sijoittuvat useimmiten suorittaviin tai avustaviin osa-aikaisiin työtehtäviin. Palvelualoilla työmahdollisuuksia löytyykin paremmin kuin monilla muilla aloilla.
”Töitä on esimerkiksi siivous- ja keittiötehtävissä ravintoiloissa ja kahviloissa, kaupassa hyllytystä ja pullonpalautuskoneen hoitoa, sekä kiinteistöhoitotöitä, kuormien purkua, pakkaustöitä mutta jonkun verran myös avustavia toimistotöitä. Monet haluavat juuri tällaisiin tehtäviin, koska ne ovat selkeitä ja ymmärrettäviä”, kertoo Klem.
Palkkaa mut -hanke johti reilun 50 kehitysvammaisen henkilön työllistämiseen
Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hanke, joka päättyi vuodenvaihteessa, koostui kolmesta osoista; työnhakijoista, työnantajista ja tuesta työnhakijoille. Hanke keskittyi edistämään kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä ja pääsyä palkkatöihin, sekä perustui tarpeeseen kehittää työhönvalmennusta isoimpien kaupunkien vammaispalveluissa.
Projektin parissa työskennellyt Simo Klem toteaa, että kaksivuotisen projektin myötä 51 henkilöä työllistyi 7 paikkakunnalla. Tämän lisäksi 67 henkilöä on päässyt työkokeiluun tai työharjoitteluun.
”Se on mielestäni prosentuaalisesti hyvä luku, kun hanke on tuonut yhdeltä istumalta yli 50 uutta työllistämistä. Suomessa on tällä hetkellä vain noin 500–600 kehitysvammaista henkilöä palkkatyössä”, hän kertoo.
Käyttämätön työntekijäpotentiaali
Työnantajan näkökulmasta töihin kannatta ottaa aina sopivin henkilö. Klemin mukaan on myös olemassa paljon sellaisia suorittavia ja avustavia työtehtäviä, joihin voi olla jopa vaikeaa saada työntekijöitä, ja vieläpä osa-aikaisesti.
”Yleensä ihmisillä on tietty mielikuva kehitysvammaisesta henkilöstä. On kuitenkin muistettava, että kehitysvammaisten joukosta löytyy hyvinkin osaavia ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä ja ovat motivoituneet työntekoon”, hän lisää.
Kehitysvammaliiton kautta voi selvittää mahdollisuuksia kehitysvammaisia työllistämiseen.
PAMin tulevassa tavoiteohjelmassa pohditaan minkälainen on inhimillinen yhteiskunta sekä visioidaan sitä, miltä näyttäisi kaikkia yhdenvertaisesti palveleva yhteiskunta.
Teksti: Marie Sandberg-Chibani