Uutinen - 25.08.2016 klo 10.28

Moni kampaaja joutuu lopettamaan työnsä Ruotsissa

Moni kampaaja joutuu lopettamaan työnsä Ruotsissa

Kolme viidestä kampaajasta luopuu ammatistaan Ruotsissa, usein terveyssyistä. Käytettävät aineet saattavat aiheuttaa yliherkkyyttä tai hengitysteiden sairauksia. Työasennot ovat raskaita.

- Moni saa sellaisia pulmia, että he jättävät ammatin, sanoo lääkäri Katrin Dierschke työtyerveyttä tutkivasta Arbets- och miljömedicin Syd -yksiköstä Lundissa.

- Vain 40 prosenttia on yhä jäljellä kahdeksan vuoden jälkeen, sanoo erään tohtoriopiskelijamme väitöskirja.

Katrin Dierschke toteaa Arbetarskydd-lehdelle, että moni vaiva olisi vähennettävissä ja estettävissä lisäämällä tietoa kemikaaliturvallisuudesta ja työympäristön parantamisesta.

- On aina ikävää suositella potilaalle lopettamista.

Kampaajan työn lopettamiseen voi olla muitakin syitä kuin työterveys. Kolme neljästä Ruotsin 24 000 parturista ja kampaajasta työskentelee yrittäjänä.

Hygieenikko Ulf Bergendorf samasta yksiköstä sanoo, että asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Käytettävien aineiden vetyperoksiidipitoisuus on laskenut ja valkaisuaineita saa nykyään muussakin muodossa kuin pölyävänä pulverina.

- Se on askel oikeaan suuntaan, mutta tärkeää on myös se, kuinka kampaajat käyttävät tuotteita ja millainen on ilmastointi - se jättää usein paljon toivomisen varaa, Bergendorf sanoo.

Ruotsin työterveysvastaanotoilla käy paljon kampaajia. Työterveyshoitajat arvioivat, että 30 prosentilla on ilhengityselinpulmia kuten yskää, astmaa tai nenävaivoja. Karolinska institutetin muutaman vuoden takainen tutkimus osoitti, että 120 tutkituista 122 hiusväristä sisälsi vahvasti allergisoivia aineita. Tukholman maakäräjien työ- ja ympäristölääketieteen keskus on julkaissut tiiviin oppaan käsien suojaamisesta kampaamotyössä. Se suosittaa muun muassa kertakäyttöhansikkaita, ahkeraa käsien rasvausta ja asiakkaan hiusten leikkaamista ennen hiusten värjäämistä tai valkaisua. Työasennotkin ovat monesti hankalia. Arbetarskydd-lehti haastatteli Maria Repseriä, joka 160-senttisenä joutui niin hankaliin työasentoihin, että hänen hartiansa voitiin korjata vain leikkauksella. Hän onnistui kuitenkin palaamaan työhön kuntoutuksen jälkeen.