Uutinen - 17.12.2018 klo 15.15
Palkka

Palkka-avoimuus edistäisi naisten ja miesten palkkaeron kaventamista

Samasta tai samanarvoisesta työstä pitäisi maksaa samaa palkkaa. Tämä ei vieläkään toteudu Suomessa. Kuva: GettyImages.

Samasta tai samanarvoisesta työstä pitäisi maksaa samaa palkkaa. Tämä ei vieläkään toteudu Suomessa. Kuva: GettyImages.

Samapalkkaisuusohjelman 2016-2019 kokonaisarviointi julkaistiin perjantaina 14.12. PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalon mukaan arvioidun kauden toimenpiteet eivät olleet riittäviä sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi. Jatkossa ohjelmaan tarvitaan uusia keinoja, laajempaa sitoutumista sekä näkyvyyttä.

Arviointiraportissa todetaan, että ero naisten ja miesten palkkatuloissa on yli 7000 miljoonaa euroa vuodessa. Samapalkkaisuusohjelma on jo aiemmin koettu tarpeelliseksi, mutta nykyisen tai sitä edeltäneiden ohjelmien ei ole katsottu onnistuneen hyvin päätavoitteessaan eli naisten ja miesten palkkaeron kaventamisessa.

”Samapalkkaisuusohjelman arvioitsija Leo Suomaan johtopäätökset ovat oikeansuuntaisia ja kannatettavia. Toimenpiteet, eivät ole olleet riittäviä eikä niihin ole sitouduttu riittävästi. Tiedetään, että palkkaerot ovat kaventuneet kolmesta neljään prosenttiin näitten kaikkien ohjelmakausien aikana, eli vuodesta 2006 lähtien tähän päivän asti. Suomaan laskelmien mukaan nykytahdilla Suomessa saavutettaisiin palkkatasa-arvo noin vuonna 2100. On selvää, ettemme voi jäädä odottamaan”, kommentoi PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on noin 17 % miehen palkkaa pienempi. Palkkatulojen eroon saattaa vaikuttaa esimerkiksi heikko palkka-tietämys, tai palkka-avoimuuden puute. Yritystason keinot, kuten esimerkiksi lain edellyttämä palkkakartoitus, eivät yksistään kuitenkaan poista sitä rakenteellista samapalkkaisuusongelmaa, jossa naisvaltaisilla aloilla maksetaan tyypillisesti miesvaltaisia aloja matalampia palkkoja.

Arviointiraportille Ylitalo antaa kuitenkin hyväksyttävän arvosanan, mutta mainitsee, että arvioinnissa ei tarkastella esimerkiksi työsuhteiden osa-aikaisuutta ja sen merkitystä palkkaeroihin. Yksityisten palvelualojen sektoreilla osa-aikaisuus kohdentuu eniten juuri naisiin ja tämä entisestään kasvattaa todellisia palkkaeroja.

Raportissaan Suomaa ehdottaa, että samapalkkaisuustoimenpiteitä jatkettaessa keskityttäisiin vain vaikuttavimpiin sukupuolten palkkaeroa kaventaviin toimiin, joista hän mm. nosti palkka-avoimuuden lisäämisen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että hallitus ja työmarkkinaosapuolet sitoutuvat näkyvästi naisten ja miesten palkkaeron kaventamiseen, seuraavat ja arvioivat toimenpiteiden toteutumista vuosittain. Arvioitsijan kanta on Ylitalon mukaan kriittinen, mutta hyvällä tavalla ja luo uskoa palkkatasa-arvon edistämistyöhön.

”Meidän on kaikki yhdessä – hallitus, työmarkkinakeskusjärjestöt ja ammattiliitot – tarkemmin päätettävä täsmällisistä toimenpiteistä, joilla tiedetään olevan aitoa vaikutusta. Samapalkkaisuuden edistämiseksi myös tutkimus- ja kehittämistoimintaa on lisättävä”, Ylitalo sanoo.

Ongelmallista on, että ne jotka tietävät samapalkkaisuusohjelman olemassa olosta, ovat lähinnä niitä toimijoita, jotka työskentelevät samapalkkaisuuden piirissä. Siksi on Ylitalon mukaan oleellista lisätä työntekijöiden tietämystä sukupuolten välisestä palkkaerosta ja samalla tehdä samapalkkaisuustyö läpinäkyväksi. Tällainen tasa-arvotyö hyödyttää kaikkia.

”Tämä on kaikkien yhteinen asia”, hän sanoo, ja jatkaa: ”Olemme edelleen PAMissa sitoutuneita tähän työhön, koska katsomme, että samanarvoisesta työstä pitää maksaa samaa palkkaa”.

Suurimmat palkkaerot löytyvät alojen vertailuissa. Teollisuuden palkkataso kiirii edellä.
”Esimerkiksi kaupan alan työ on todella vaativaa, ja samanaikaisesti siitä saatetaan maksaa pari tonnia vähemmän kuukaudessa, kuin jonkun toisen sektorin työntekijälle. Vaikken halua verrata teollisuus- ja palvelualaa, tämä on tosiasia”.

Ylitalon mielestä olisi löydettävä universaali eri alojen työt rinnastava toimintamalli, joka olisi yhteisesti hyväksytty ja kaikilla käytössä. Ylitalon mukaan tarvitaan myös avointa keskustelua. Jos eri aloilla tehdään yhtä vaativaa työtä, niin silloin työntekijöiden tulee olla oikeutettuja myös samanlaiseen palkkaan.

”Sellainen järjestelmä olisi helposti rakennettavissa, kuten Suomaakin totesi. PAMilla voisi olla valmius luoda sellainen malli tarvittaessa myös itsenäisesti”, hän sanoo.

Vuoden 2019 alussa aloittaa sosiaali- ja terveysministeriön asettama kolmikantainen työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää palkka-avoimuuteen liittyviä lainsäädännöllisiä muutostarpeita ennen kuluvan hallituskauden päättymistä. Myös perhevapaauudistus on saanut laajalti kannatusta, joten sen valmistelua jatkettaneen lähiaikoina.

”Samapalkkaisuutta on edistettävä myös arvioimalla laajalti lainsäädäntömuutosten sukupuolivaikutuksia sekä huomioimalla muutosten vaikutus naisten työmarkkina-aseman parantumiseen”, Ylitalo lisää.

Samapalkkaisuusohjelma kokoaa yhteen maan hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteiset toimenpiteet sukupuolten samapalkkaisuuden toteuttamiseksi vuosina 2016–2019. Ohjelmaa on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa kolmikantaisessa työryhmässä. Leo Suomaan laatima arviointiraportti löytyy täältä. 

 

 

Teksti: Marie Sandberg-Chibani

 

Uusimmat

Suosituimmat