14.01.2022 klo 12.49

Palkkapussi viedään ja työntekijä vetää lyhyimmän korren

Antti Veirtosta näyttää valitettavasti siltä, että toisten asema työmarkkinoilla on uhrattavissa helpommin kuin toisten.

Kun koronarajoitusten vuoksi työ ja palkanmaksu loppuu, tukea saa työttömyysturvasta. Se ei siihen käyttöön sovi.

Ravintola-alan työntekijöiden tilanne on musertava. Kohta kaksi vuotta jatkunut koronakurjimus on pistänyt monen alalla työskentelevän talouden koetukselle. Marraskuussa ravintola-alalla työskennelleistä pamilaisista yli 80 prosenttia oli ollut työttömänä tai lomautettuna tai jopa molempia vuoden 2020 alun jälkeen. Heistä 94 prosenttia kertoi syyksi koronatilanteen. Nyt kun koronatartunnat lisääntyvät rajusti ollaan jälleen käänteessä, jossa rajoitukset ja -sulut ovat sysäämässä monet entistä syvemmälle taloudelliseen ahdinkoon.

Jos sama energia ja tahtotila olisi käytetty työttömyysturvan porrastamisvaatimusten sijaan sen mietintään, miten jatkossa tuemme koronarajoitusten myötä ilman palkkaansa jääviä, meillä saattaisi olla jopa uusia keinoja käytössä.

Palkansaaja-asemassa olevat lomautetut ja työttömät saavat työttömyysturvaa. Kun koronarajoitusten seurauksena palkanmaksu on keskeytynyt ja ravintola-alan työntekijä lomautettu tai irtisanottu, on taloudellista tukea saanut työttömyysturvasta. Se on kuitenkin hyvin epätäydellinen keino kompensoida viranomaispäätöksen seurauksena menetettävää palkkaa. Työttömyysturvan korvausaste työssäoloaikaisesta palkasta on 60 prosenttia. Viranomaisen rajoitus- ja sulkutoimen seurauksena tulevan lomautuksen ajalta pitäisi maksaa 100 prosenttinen kompensaatio menetetystä palkasta.

Tämän kompensoivan työttömyysturvan saamiseksi on ilmoittauduttava työvoimatoimistoon. Sen asiakkailla, myös koronatoimien myötä lomautetuilla, on velvollisuuksia, jotka pitää täyttää työttömyysetuuden saamiseksi. Jos TE-toimisto tarjoaa lomautetulle työpaikkaa, on sitä haettava. Jos ravintola-alalta lomautetut alkavat työttömyysturvan mukana tulevien velvoitteiden ohjaamana siirtyä muille toimialoille, niin ei se paljon esillä ollutta alan työvoimapulaa ainakaan helpota.

Työttömyysturvaa ei ole etuutena tarkoitettu paikkaamaan toimeentuloa, kun menettää palkkansa epidemian hillitsemiseksi tehtävien rajoituksien seurauksena. Sen lisäksi, ettei se kata toimeentulomenetyksiä kuin osittain, siihen kuuluvat työttömyysturvan omavastuupäivät ja sillä on määritelty enimmäiskesto. Miten ne ovat perusteltavissa? Eivät mitenkään.

On syytä ihmetellä, miksei vuoden 2020 keväästä viisastuneena ole valmisteltu tukea, jolla voisi korvata rajoitus- ja sulkutoimien aiheuttamat palkkamenetykset täysimääräisesti työntekijöille. Kaikkea muuta sen sijaan on valmisteltu.

Työttömyysturvan leikkaamisesta on riittänyt yhteiskunnassa puhetta viime kesästä lähtien. Työttömyysturvaan on vaadittu porrastuksia työttömien kannustamiseksi ja säästöjen löytämiseksi etuusmenoista. Jos tuo sama energia ja tahtotila olisi käytetty vallitsevan epidemian keskellä sen mietintään, miten jatkossa tuemme koronarajoitusten myötä ilman palkkaansa jääviä, meillä saattaisi olla jopa uusia keinoja käytössä.

Kun kannetaan huolta ravintola-alan työvoiman saatavuudesta, ei samanaikaisesti tunneta minkälaista tarvetta koronarajoitusten yhteydessä tukea nykyisiä työntekijöitä alalla pysymisessä.

Hallitus on syksyllä ilmoittanut, että helmikuussa se päättää työllisyystoimista. Niihin saattaa kuulua etuusleikkauksia, joiden työllisyysvaikutuksista ei ole mitään takuuta. Nähtäväksi jää kuinka tahdittomilta hallituksen työllisyystoimet koronatilanteen näkökulmasta tulevat kuulostamaan.

Ravintola-alan työvoiman saatavuutta taas pohditaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä hankkeessa, jossa on tarkoitus laatia tiekarttoja pois työvoimapulasta. Korona-ajan seurauksena ravintola-alalta on siirtynyt runsaasti työvoimaa muille toimialoille. Esimerkiksi pamilaisista kaupan alalla viimeisen kahden vuoden aikana työsuhteensa aloittaneista peräti 16 prosentilla edellinen työsuhde on ollut ravintola- tai matkailualalla.

Koronan myötä tulleet huolet toimeentulosta ja oman työskentelyalan tulevaisuudesta ovat saaneet ravintolaväkeä hakeutumaan muualle töihin. Jos meillä olisi ollut käytössä tukimuoto, jossa valtio olisi tukenut palkanmaksun jatkumista, moni nyt muualle töihin siirtynyt olisi varmasti jatkanut ravintola-alan töissä.

Näyttää siltä, että kun kannetaan huolta ravintola-alan työvoiman saatavuudesta, ei samanaikaisesti tunneta minkälaista tarvetta koronarajoitusten yhteydessä tukea nykyisiä työntekijöitä alalla pysymisessä.

Korona-aika on nostanut näkyville työmarkkinoiden jakolinjoja. Naisvaltaiset ja monesti matalasti palkatut alat ovat kantaneet isoimman kuorman koronasta. En haluaisi näin kirjoittaa, mutta valitettavasti näyttää siltä, että toisten asema työmarkkinoilla on uhrattavissa helpommin kuin toisten. Ravintola-alaa ja muita rajoituksista kärsiviä aloja ja niillä työskenteleviä ihmisiä olisi voinut arvostaa enemmän huolehtimalla rajoitus- ja sulkutoimien yhteydessä paremmin heidän toimeentulosta.

Nyt näyttää siltä, että palkka viedään kylmästi ja työntekijä vetää lyhyimmän korren.

 

Linkkejä lisätietoon blogissa mainitusta teemoista:

Liian iso lasku ravintola-alan työntekijöille -verkkosivu ja  PAM: Tarvitaan tukea koronan vuoksi lomautetuille ja työttömäksi jääneille

Oikeudenmukaisuus: JuRe-hanke

TEM ja tiekartat 

 

Uusinta uutta

Yhteystiedot

Katso tarkemmat yhteystiedot

Jäsenyys ja liittyminen 

030 100 600 klo 10-14

Jäsenten työsuhdeasiat

030 100 620 klo 10-14

Työttömyyskassa,
Unemployment benefit advice,
Arbetslöshetsskydd

020 690 211 klo 10-14

PAMin toimistot
avoinna maanantaisin. Muina aikoina ajanvarauksella.

Frågor om medlemskapet, anslutning och anställning på svenska

030 100 640 klo 10-14

Membership services in English

030 100 630 klo 10-14

Employment advice in English

030 100 625  klo 10-14

Moniin kysymyksiin löydät vastauksia verkkosivuiltamme