Työmarkkinat - 21.01.2020 klo 11.00

Sopimusneuvottelut käynnistyvät Pohjoismaissa – edessä kiireinen kevät

Minkä asioiden ja trendien kanssa Pohjoismaiden eri palvelualojen ammattiliitot painiskelevat sopimuskierrosten käynnistyessä vuonna 2020? Kuva: Getty Images

Sopimusneuvottelut käynnistyvät eri Pohjoismaissa kevään 2020 aikana. Palvelualojen ammattiliitto PAM ei ole yksin neuvottelemassa palvelualan työehdoista, vaan samassa tilanteessa ovat Ruotsin Fastighetsförbundet, Norjan Handel og Kontor ja Tanskan 3F (Fagligt Fælles Forbund).

Epätyypilliset työsuhteet ja heikentynyt työsuhdeturva ovat yleistyneet palvelualoilla viime vuosina. Osa-aikatyöt, pätkätyöt ja vuokratyövoima lisääntyvät samalla kun alustatyötä on Suomen työmarkkinoilla yhä enemmän. Jos tämä on kehityssuunta nyt, miltä tilanne mahtaa näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

Minkä asioiden ja trendien kanssa Pohjoismaiden eri palvelualojen ammattiliitot painiskelevat sopimuskierrosten käynnistyessä vuonna 2020? Miltä työmarkkinat näyttävät eri maissa ja mitä samankaltaisuuk-sia tai eroja maiden välillä on havaittavissa? Kolme palvelualan ammattiliiton edustajaa eri Pohjoismaista kertoo ajatuksiaan kevään sopimuskierrosten lähestyessä.  

Ruotsin siivous- ja kiinteistöalan liitto Fastighets tukee pienipalkkaisia siivoojia

Fastighetsanställdas Förbund (Fastighets) valvoo työehtoja siivous- ja kiinteistöalalla Ruotsissa. Liiton puheenjohtajan Magnus Petterssonin mukaan pätkätyö ja ei-vapaaehtoinen osa-aikatyö ovat alalla yleisiä. Kysymys osa-aikatyöstä ja kohtuullisesta palkasta on erittäin keskeinen, kun liitto aloittaa sopimusneuvottelut maaliskuussa 2020.

”Nykyajan työelämää ja eritoten palvelualaa leimaavat epävarmat ja lyhyet työsuhteet sekä ilmiö, jota kutsutaan Ruotsissa yleiseksi määräaikaiseksi työsuhteeksi. Se tarkoittaa, että yritys voi palkata työntekijän tietyksi, enintään kahden vuoden mittaiseksi ajaksi, jonka jälkeen työsuhde päättyy. Tätä työsuhde-muotoa sovelletaan laajalti myös kaupan alalla ja hotelli- ja ravintola-alalla, jotka ovat hyvin naisvaltaisia aloja. Miesvaltaisilla aloilla työsuhdemuotoa ei juuri ole”, Pettersson sanoo.

”Tarvitsemme yhteiskuntaa, jossa kansalaiset saavat samasta työstä saman palkan sukupuolesta riippumatta. Miesten ja naisten palkkaero on tällä hetkellä 12 prosenttia, toisin sanoen miehet ansaitsevat 12 prosenttia enemmän kuin naiset”, Pettersson lisää.

Toinen asia, joka on viime vuosina vaikuttanut siivousalaan kielteisesti, on julkisia hankintoja koskevat säännökset. Kun kunnat ja maakäräjät hankkivat palveluita, niiden on pakko tehdä se halvimmalla mahdollisella hinnalla. Petterssonin mukaan tämä polkee palkkoja yhteiskunnassa laajemminkin.

Teollisuusala määrittää palkankorotusten tason 

Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO neuvottelee työehtosopimuksista koordinoidusti edustaen yhteensä 12 eri ammattiliittoa. Kaikki mukana olevat ammattiliitot ovat päättäneet yhteisesti asetettavista vaatimuksista, ja näin ollen liitot ovat myös mahdollisen työkiistan sattuessa valmiita tukilakkoon. 

Yksi yleisistä vaatimuksista, joihin myös Ruotsin Fastighets on sitoutunut, on kolmen prosentin palkankorotus ja matalapalkka-alan tuki, mikä tarkoittaa, että alle 26 100 kruunua (noin 2 500 euroa) kuussa ansaitseville tulee tietty kruunumääräinen palkankorotus. Kuten kaikissa Pohjoismaissa, myös Ruotsissa teollisuusala käynnistää sopimuskierroksen, ja muut alat seuraavat perässä.

”Jos teollisuudessa sovitaan 2,5 prosentin palkankorotuksesta, tulee kaikkien 26 100 kruunua tai sitä vähemmän kuussa ansaitsevien saada 2,5 prosenttia summasta eli 652,50 kruunua riippumatta siitä, ansaitseeko henkilö 20 000 vai 25 000 kruunua kuussa. Jos palkka on yli 26 100 kruunua kuussa, palkankorotuksen tulee olla 2,5 prosenttia todellisesta palkasta. Tällä tulee olemaan vaikutusta kaikkiin siivousalan jäseniimme”, hän sanoo.

”Toisin kuin Suomessa, siivous- ja kiinteistöalan työehtosopimuksemme eivät ole yleissitovia. Se tarkoittaa, että voimme mennä pidemmälle kuin mitä laissa säädetään. Määräaikaista työtä pyrimme sääntelemään työehtosopimuksissamme”, puheenjohtaja Pettersson lisää.

Esimerkkinä hän mainitsee siivousalan työehtosopimuksessa olevan kirjauksen, jonka mukaan osa-aikaisten työaikaa on lisättävä sen sijaan että yritykseen palkataan ulkopuolelta henkilö tekemään osa-aikaista työtä. Osa-aikaiseksi työksi lasketaan kaikki työ, joka on alle 8 tuntia päivässä tai 40 tuntia viikossa.
 

 

Fastighetsanställdas Förbundin eli siivous- ja kiinteistöalan ammattiliiton puheenjohtaja Magnus Petterssonin mielestä ruotsalaispoliitikkojen solmima nk. tammikuun sopimus vaikuttaa maan työmarkkinoihin ja tulevaan sopimuskierrokseen. Kuva: Fastighetsanställdas Förbund.

 

Tammikuun sopimus

Tammikuun sopimuksen kohdassa 17 todetaan: 

  • Työmarkkinoille työllistymisen aikaa lyhennetään. Työmarkkinoille pääsyä vahvistetaan tarjoamalla yhä useammille mahdollisuus saada työtä ilman koulutusvaatimuksia. Tämä tapahtuu tuomalla työmarkkinoille maahanmuuttajille ja pitkäaikaistyöttömille tarkoitettuja nk. asettautumistyöpaikkoja (etableringsjobb), joissa palkka on normaalia alhaisempi (osapuolten ehdotusten mukaisesti).
  • Asettautumistyö laajennetaan koskemaan myös yrityksiä, joissa ei noudateta työehtosopimuksia, ja henkilöstövuokrausyrityksiä tavalla, jossa asettautumistyön edut eivät häviä (Muutokset toteutetaan niin, että uudistus voidaan ottaa käyt-töön 1. heinäkuuta 2020 mennessä).
  • Vaatimus työehtosopimuksista pitkään työelämästä pois olleiden tai vaikeasti työllistyvien nk. nystartsjobb-palkkatukitöissä poistetaan (toteutetaan keväällä 2019).

Lue täältä lisää (ruotsiksi).

Tammikuun sopimus vaikeuttaa neuvotteluja

Petterssonin mukaan tulevasta sopimuskierroksesta voi tulla kinkkinen. Hän ilmaisee huolensa Ruotsin valtiopäivien ja hallituksen mahdollisista heikennyksistä. Esimerkkinä hän mainitsee niin kutsutun tammikuun sopimuksen, jonka sosiaalidemokraateista ja ympäristöpuolueesta koostuva maan hallitus solmi yhdessä keskustapuolueen ja liberaalien kanssa.

”Sopimus sisältää useita kohtia, jotka vaikuttavat sekä työoikeuteen että työmarkkinoihin. Sillä voi olla rajuja vaikutuksia työelämään.”

Pettersonin mukaan hallitus haluaa ottaa käyttöön lisää poikkeuksia työsuhdeturvalainsäädännön vuorojärjestykseen liittyen. Se lisää edelleen työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta. Myös LIFO-periaatteeseen (last in, first out), eli siihen että viimeksi otetut työntekijät irtisanotaan ensimmäisenä, halutaan kajota. 

”Tällä hetkellä poikkeussääntöjä voidaan soveltaa kahteen työntekijään kymmenestä, mutta keskusta-puolue haluaa laajentaa oikeutta siten, että lähes kaikki kuuluisivat poikkeusten piiriin. Silloin ei ole väliä, oletko työskennellyt yrityksessä 10 vuotta vai yhden vuoden. Irtisanotuksi tulemisen riski on sama työsuhteen kestosta riippumatta”, hän sanoo.

Fastighets-liiton kolmivuotiset työehtosopimukset päättyvät tämän vuoden maaliskuun lopun ja syyskuun lopun välisenä aikana, joten liiton puheenjohtaja ennustaa edessäpäin olevan kiireiset ajat.

”Tällä kertaa neuvottelemiemme työehtosopimusten kesto on yksi vuosi, koska toimintaympäristö muuttuu niin nopeaan tahtiin”, hän sanoo viitaten tammikuun sopimukseen, Brexitiin ja meneillään olevaan vakuutuskokonaisuusneuvotteluun.

”Emme halua sitoutua useiksi vuosiksi, vaan on tärkeää säilyttää mahdollisuus arvioida tilannetta vuoden kuluttua uudestaan myös työtaistelunäkökulmasta.”

Norjan Handel og Kontor haluaa TESien heijastavan kestävää työelämää   

”Norjan vähittäistavarakaupassa on uusien toiminta- tai liiketoimintamallien seurauksena nähtävissä suuria muutoksia. Kivijalkaliikkeet vähenevät ja verkkokauppa lisääntyy”, toteaa Marit Linnea Gjelsvik, joka toimii Handel og Kontor (HK) -ammattiliitossa talousasioiden asiantuntijana. HK on 73 000 jäsenellään Norjan kolmanneksi suurin ammattiliitto.

Toinen trendi, jolla on ollut suuri vaikutus vähittäistavarakauppaan Norjassa, on kaupan tuottojen valuminen Norjasta Ruotsiin. Ruotsin edullisempi hintataso houkuttelee norjalaisia ostoksille Ruotsin puolelle. 

”Tukkukaupassa palkat ovat nousseet suunnilleen saman verran kuin muilla aloilla, mutta kannattavuus on heikentynyt, mikä on vaikeuttanut palkankorotuksia paikallisesti eri yrityksissä”, HK:n ekonomisti toteaa. 

Teknologinen kehitys ja muut murrokset ovat johtaneet siihen, että työllisyys ei kasva vähittäistavarakaupassa samassa määrin kuin muilla aloilla.

Gjelsvikin mukaan ala toimii monille ponnahduslautana norjalaiseen työelämään. Ala houkuttelee pääasiassa naisia, nuoria ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.

”Osa-aikatyö ja lyhyet työsuhteet ovat hyvin yleisiä”, hän lisää.

Sopimusneuvottelut käynnistyvät helmikuussa   

Kuten liiton nimi antaa ymmärtää, Handel og Kontor neuvottelee muun muassa kaupan, mutta sen ohella myös toimisto-, hallinto-, rahoitus- ja palvelutoiminnan alalla toimivien työntekijöiden työehtosopimuksista. Ammattiliitto järjestää myös yksityisen puolen virkailijoita ja hallinnollisia työntekijöitä sekä vähittäiskaupan työntekijöitä.

HK on Norjan keskusjärjestö LO:n alainen jäsenliitto, joten tärkeitä työmarkkina-asioita hoidetaan myös keskusjärjestön kautta, joka pyrkii vaikuttamaan sekä hallitukseen että muuhun yhteiskuntaan.

”TES-neuvottelut käynnistyvät LO:n edustajiston kokouksella helmikuussa 2020. HK:n suurin TES, kaupan alan kansallinen sopimus, solmitaan yhdessä työnantajaliitto Virken kanssa. Lisäksi HK:lla on Virken kanssa sopimus, joka kattaa muun muassa huoltoasemien työntekijöiden, automyyjien ja kustantamojen työntekijöiden sekä muun kaupan alan (ruoka- ja urheilukaupat) työntekijöiden työehdot. Norjan suurin elin-keinoelämän toimija eli Elinkeinoelämän keskusjärjestö NHO on useiden HK:n työehtosopimusten vastapuoli. Koska sopimukset päättyvät maaliskuun lopussa 2020, koko kevät tulee todennäköisesti kulumaan Virken, NHO:n ja muiden työnantajajärjestöjen kanssa käytäviin neuvotteluihin”, Gjelsvik sanoo.

Norjassa vähittäiskaupan työehtosopimus ei ole yleissitova samalla tavoin kuin Suomessa. HK:n neuvottelemien sopimusten sopimuskausi on kaksi vuotta.

”Vähimmäispalkka määritetään ’työehtosopimusjärjestelmässä’, eli toisin sanoen työehtosopimuksissa. Muita vähimmäisehtoja ovat esimerkiksi lisät, arkipyhäkorvaukset ja 37,5 tunnin viikkotyöaika, joka on taattu sopimuksellisesti verrattuna lain edellyttämään 40 tuntiin. Se on selkeä etu niille, jotka työskentelevät TESin alaisissa työsuhteissa verrattuna niihin, joilta se puuttuu”, hän huomauttaa.
 

”Ammattiliittona tehtävämme on turvata kestävä työelämä niin, että yhteiskunta näyttäytyy kaikille tur-vallisena. Handel og Kontor pyrkii tukemaan jäseniään monin eri tavoin”, sanoo liiton ekonomisti Marit Linnea Gjelsvik. Kuva: Handel og Kontor.

 

Yleissitovien työehtosopimusten määrä on Norjassa kasvanut

Kun Norja liittyi Euroopan talousalueeseen, maa halusi estää ulkomaisen työvoiman palkkojen polkemisen. Siksi Norjassa säädettiin laki, jonka mukaan minkä tahansa alan työehtosopimus voidaan julistaa joko kokonaan tai osittain yleissitovaksi. Silloin kaikkien työnantajien on noudatettava sopimuksessa määriteltyä vähimmäispalkkaa tai muita työehtoja.

Päätökset tekee valtiollinen työehtosopimuslautakunta Tariffnemnd.
Lue lisää täältä.

Kestävä työelämä

Marit Linnea Gjelsvikin mukaan ammattiliitoilla on yhteiskunnallinen tehtävä toimia kestävän työelämän puolesta ja edistää turvallisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.  

Liitto toimii muun muassa eri toimialaryhmien kautta, jotka edustavat HK:n eri aloja. Ryhmät määrittelevät sopimusneuvotteluiden painopisteet ja tekevät ehdotuksia liiton TES-poliittisiksi tavoitteiksi.

”HK on edistänyt muun muassa eläketurvaa ja sairausajan palkkaa. Myös ympäristökysymys on sille tärkeä. Ilmastonmuutos näkyy jo eri puolilla maailmaa, joten se on otettava vakavasti myös työelämässä ja yritysten toiminnassa”, Gjelsvik painottaa.

”Meidän tehtävämme on varmistaa, että suuri yhteiskunnallinen murros, joka johtaa muutoksiin työelämässä, tapahtuu oikeudenmukaisesti.”

Norjan työlainsäädäntö on melko hyvä, ja monet työntekijät ovat päättäneet olla kuulumatta ammattiliittoon. Yksi norjalaisten ammattiliittojen haasteista on alhainen järjestäytymisaste.

”Pohjoismainen hyvinvointimalli on riippuvainen ammattiliittojen tekemästä työstä ja siitä, että työntekijät ymmärtävät liittoon kuulumisen tärkeyden. Ilman jäsenten tukea on vaikea saada aikaan muutosta työpaikoilla”.

3F: Hotelli- ja ravintola-alan sopimusneuvotteluiden mottona oikeudenmukainen palkka 

 Tanskan hotelli- ja ravintola-ala on lyhyessä ajassa läpikäynyt suuria muutoksia. Sitä mieltä on John Frederiksen, yksityistä palvelu-, hotelli- ja ravintola-alan ryhmää edustavan Tanskan 3F:n (Fagligt Fælles Forbund) varapuheenjohtaja. 3 F on Tanskan suurin ammattiliitto. Sen jäsenmäärä on 325 000 ja siihen kuuluu lukuisia eri aloja.

”Kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että ravintola-alalla on yhä enemmän työpaikkoja. Samaan aikaan nuorten työntekijöiden määrä kasvaa. Työnantajat palkkaavat mielellään nuoria, sillä he ovat edullista työvoimaa”, Frederiksen sanoo. 

Varapuheenjohtajan mukaan ennen kaikkea epätyypilliset työsuhteet ja osa-aikainen työ ovat hotelli- ja ravintola-alalla yleisiä. 

Pohjoismaisessa vertailussa ravintola-alalla on eniten osa-aikaisia työntekijöitä juuri Tanskassa. Toinen asia, joka erottaa Tanskan muista Pohjoismaista, on nuorten työntekijöiden ja opiskelijoiden suuri osuus alan työntekijöistä. Myös henkilöstön vaihtuvuus on korkea.

”15–24-vuotiaita on ravintola-alalla huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Alankomaissa”, Frederiksen huomauttaa.

Haasteena on tavoittaa nämä nuoret työntekijät. Tanskan kaltaisessa pienessä maassa ”keltaiset ammattiliitot” tai keskusjärjestöjen ulkopuolella olevat ammattiliitot kilpailevat saman alan työntekijöistä. Tanska on ainoa Pohjoismaa, jossa on ”keltaisia ammattiliittoja”, joiden tausta on kristillisessä ammattiyhdistysliikkeessä.

”Keltaiset ammattiliitot neuvottelevat samalla tavoin työehtosopimuksista kuin me 3F:ssä”, Frederiksen sanoo. Keltaisista ammattiliitoista keskustellaan laajasti, ja osittain siksi, että niiden solmivat sopimukset ovat työntekijöille huonompia kuin liittojen solmimat työehtosopimukset, mutta myös siksi että keltaisten liittojen solmimissa sopimuksissa ei ole välineitä työpaikoilla mahdollisesti esiintyvien ongelmien ja näkemyserojen ratkaisemiseksi.

”Kevään sopimusneuvotteluiden kaikkein tärkeimmät kysymykset ovat palkka ja lisätyötunnit – osa-aikatyö täytyy muuttaa kokoaikatyöksi”, toteaa John Frederiksen, Tanskan 3F-liiton yksityisen palvelu-, hotelli- ja ravintola-alan ryhmän varapuheenjohtaja. Kuva: Marie Sandberg-Chibani.

Kokopäivätyötä osa-aikaisuuden sijaan 

Muiden pohjoismaisten ammattiliittojen tavoin myös 3F valmistautuu tämän vuoden sopimuskierrokseen. Se kuuluu Tanskan ammattiliittojen keskusjärjestöön, jonka nimi on tätä nykyä Fagbevægelsens Hovedorganisation (FH). Liitto neuvottelee 2-3-vuotisista sopimuksista alalle joko yhdessä työnantajaliiton tai yritysten kanssa. 

”Lähtökohtana kevään sopimuskierroksella on nostaa alan palkkatasoa ja sisällyttää mukaan muita sosiaalisia elementtejä, jotka vaikuttavat positiivisesti työhön. Kysymys työtuntien lisäämisestä eli siirtymä osa-aikaisista kokopäiväisiin työsuhteisiin ja siihen, että alan koulutuksen saaneet työntekijät saavat kohtuullista palkkaa, on kaiken A ja O”, Frederiksen sanoo.

”On selvää, että osa-aikatyötä tarvitaan, mutta palkkauksen lähtökohtana ei saa olla osa-aikatyö. On valitettavaa, että monet työnantajat eivät halua sitoutua työehtosopimuksiin. Se on kehityssuunta, jota emme halua nähdä yhteiskunnassa”, hän lisää.

Vain 25 prosenttia ravintola-alan työpaikoista on työehtosopimusten piirissä Tanskassa, mikä on Frederiksenin mukaan kehno luku verrattuna esimerkiksi Suomeen. Tanskan ravintola-alan työehtosopimuksella ei ole läheskään samaa kattavuutta kuin Suomessa, koska sopimus tehdään työnantajajärjestöön kuuluvien työnantajien kanssa.

”Koska kaikilla työpaikoilla ei ole työehtosopimuksia, on entistä tärkeämpää, että työehtosopimuksissa säännellään työntekijöiden kohtelusta työpaikalla”, Frederiksen sanoo.

Mahdollisimman suuri joustavuus ei saa olla itsetarkoitus

Tanskan työlainsäädännössä säädetään hyvin vähän työntekijän oikeuksista tai velvollisuuksista, minkä takia TESit ovat melko yksityiskohtaisia ja työntekijöiden näkökulmasta tärkeitä. Työnantaja voi irtisanoa työntekijän 14 päivän irtisanomisajalla ilmoittamatta edes syytä. Tämän kaltaisessa joustavuudessa mitä tulee työntekijöiden palkkaamiseen ja erottamiseen on sekä hyvät että huonot puolensa. 

Flexicurity

Tanskan työelämän joustomallia kutsutaan joustoturvaksi (flexicurity). Se perustuu siihen, että työnantajalla on mahdollisimman suuri joustavuus niin työntekijöiden palkkaamisessa kuin irtisanomisessa. Vastineeksi työntekijöille tarjotaan turvallisuutta rahana – joko palkkana, päivärahana tai sosiaaliturvaetuutena. 

Lisää aiheesta ruotsiksi.

”Siksi ammattiliiton ja työnantajan välinen toimiva yhteistyö on ehdottoman tärkeää”, lisää Frederiksen. 

Hän ei halua lähteä ennustamaan sopimuskierroksen lopputulosta, mutta on valmistautunut siihen, että tällä kertaa neuvottelut voivat olla vaikeat, sillä työnantajapuoli tavoittelee työelämään lisäjoustoja.     

Toinen kehityssuunta, jota 3F tai työntekijät eivät toivo, on se, että ala täyttyy ”monitoimityösuhteista”. 

”Työnantajat peräänkuuluttavat ’ammattijoustoa’, mikä tarkoittaisi sitä, että työntekijä voidaan siirtää eri työtehtävästä toiseen riippumatta siitä, onko hän ammatiltaan kokki, keittiöapulainen tai vastaanottovirkailija. Miksi siis suorittaa nelivuotinen kokintutkinto, jos päätyykin vastaanottotehtäviin?” ihmettelee Frederiksen. 

Koska Tanskassa on pulaa ammattitaitoisista kokeista, työnantajat etsivät tekijöitä EU:n ulkopuolelta. Vaikka tämän tyyppisessä asiantuntijoiden rekrytoinnissa toimitaan eurooppalaisen mittapuun mukaan verrattain tiukkojen sääntöjen mukaan ja työntekijöille tulee esimerkiksi tarjota tietty vuosiansio, ammattiliitot seuraavat kehitystä tarkalla silmällä, sillä järjestelmää on käytetty laajalti myös väärin.   

Frederiksenin mielestä on tärkeää, että 3F turvaa tulevaisuuden työelämää.  
”Se miltä ala näyttää tulevaisuudessa, riippuu siitä, miten työvoima muuttuu. Ammattiliitoilla on kuitenkin tärkeä rooli muutoksessa. On ehdottoman tärkeää turvata työntekijöille toimeentulon turvaava palkka”, hän sanoo.

 

Tiesitkö? 

  • Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia Suomen ja Norjan tavoin.

  • Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa ammattiliittoihin kuuluu myös työttömyyskassa, mutta Norjassa vastaavia työttömyyskassoja ei ole.

  • Valtaosassa Pohjoismaita järjestäytymisaste on laskenut. Islannissa on Pohjoismaiden korkein järjestäytymisaste (lähes 90 prosenttia). Islannissa ammattiliiton jäsenyys on kytketty erilaisiin sosiaalietuuksiin. 

 

Uusinta uutta