Surullisia tarinoita
Kun keväällä 2020 korona sulki kaiken hotelli- ja ravintolatoiminnan, menivät Hanna-Leena Laihosen pääluottamusmiehen työt ja elämä kertaheitolla uusiksi.
Hanna-Leena Laihonen on tehnyt koko elämänsä töitä ja yhtäkkiä töihin ei saanut mennä. ”Minulla oli suorastaan rikollinen olo, kun en mennyt töihin. Vaikka tiesin, että syy ei ollut minun, oli kotiin jääminen todella dramaattista”, toteaa Laihonen.
Parin viikon jälkeen olo helpottui, ja onneksi niin, sillä luottamusmiehen työt vaihtuivat työpaikan työntekijöiden auttamiseen niin toimeentuloasioiden neuvomisessa kuin henkisenä tukena lomautetuille.
”Niin monta surullista tarinaa kuulin, että oma jaksaminenkin alkoi olla koetuksella”, toteaa Laihonen. ”Kauheinta oli olo, kun tiesi, että ihmisillä ei ollut rahaa edes ruokaan.”
Hän kävi työntekijöiden luona ja he kävivät hänen luonaan. Laihonen auttoi te-toimiston hakemusten tekemisessä, vaikka hänellä ei itselläänkään ollut mitään kokemusta niistä. ”Paras, missä pystyin auttamaan, oli kuunteleminen ja hakemusten tekemisessä auttaminen.”
Kesän 2020 alusta työt jatkuivat, kun koronatilanne hiukan hellitti ”Kyynel tuli silmään, kun pääsi takaisin töihin ja näki työkaverit.”
Uusien rajoitusten myötä tilanne on taas huono ja Laihonen pelkää, että miten jo ennestään huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset enää pärjäävät.
PAM vaatii, että ravintola-alan työntekijöille korvataan täysi ansionmenetys. Se on kohtuullista ja perusteltua. Alan työntekijät eivät voi vaikuttaa tilanteeseen eivätkä poistaa globaalia pandemiaa. Lue lisää