Tiedote - 11.03.2015 klo 15.47

Työhyvinvointi parantaa tuottavuutta

Tuoreessa Strategia Suomelle -raportissaan Anders Borg ja Juhana Vartiainen nostavat tuottavuuskasvun yhdeksi avaintekijäksi nykyisen talouskriisin selättämisessä.

Palvelualojen tuottavuuskehitys on ollut niin Suomessa kuin yleisemminkin Euroopassa hidasta. Samaan aikaan palvelujen osuus koko kansantalouden tuottamasta arvonlisäyksestä on jo yli 70 prosenttia ja yksityiset palvelualat työllistävät lähes 1,2 miljoonaa ihmistä.

- Yksityisen palvelusektorin huiman koon johdosta olisin odottanut, että raportissa olisi esitetty tarkemmin ratkaisuja tuottavuuskehityksen edesauttamiseksi myös kotimarkkina-aloilla. Työhyvinvoinnin ja turvallisen työsuhteen merkitys työn tuottavuudelle on ohitettu lähes kokonaan, kritisoi PAMin puheenjohtaja Ann Selin raportin keinovalikoimaa.

Tutkitusti työhyvinvoinnilla on erityisen tärkeä merkitys palvelualoilla, joissa iso osa arvonlisäyksestä on ihmistyön tulosta. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitysten mukaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin, työtahtiin ja työnjakoon ovat kuitenkin selvästi heikentyneet 2000-luvulla. Työterveyslaitoksen ”Palvelualojen työolot ja hyvinvointi” -kyselyyn vastanneiden työpaikoista vain 3-9 %:lla kannustetaan työntekijöitä jatkuvasti miettimään, miten työt voisi tehdä paremmin. Valmiutta oman työn ja työpaikan kehittämiseen olisi 62–75 %:lla työntekijöistä. Oikeanlaisilla organisaatiokohtaisilla toimenpiteillä olisi saavutettavissa työn tuottavuuden kasvua, käyttökatteen parantumista sekä kustannusten pienentymistä esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentyessä.

- On hyvä asia, että Borg ja Vartiainen ovat nostaneet esiin paikallisen sopimisen ja sen edellytyksenä osapuolten välisen luottamuksen lisäämisen ja korostavat työehtosopimusten tärkeyttä, mutta jostain syystä he liittävät sopimisen vain palkanmuodostukseen. Yrityksissä voidaan tehdä yhdessä paljon muutakin tuottavuuskasvun ja menestyksen eteen.

- Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäksi työsuhteen muodolla on suuri vaikutus siihen, kuinka sitoutuneita kehitystyöhön ihmiset ovat. Esimerkiksi jatkuva vastentahtoinen osa-aikatyö ei ole tuottavuuden kasvattamisen ja siten kansantalouden näkökulmasta mitenkään järkevää, sanoo Selin.

Raportin yksi pääteesi on työn tarjonnan lisääminen. Mikäli työn tarjonnan lisäämiselle on oikeasti tarvetta, olisi myönteisin ratkaisutapa pyrkiä vähentämään perusteetonta osa-aikatyötä ja niin sanottuja nollasopimuksia, jossa työtä voidaan tarjota 0-40 tuntia viikossa. Työtuntien määrän kasvun yksi merkittävä este on, että ihmiset ovat kuitenkin kokoaikaisesti sidoksissa sopimuksiinsa, joissa toteutuneet työtunnit jäävät hyvin pieniksi. Kaikkiaan osa-aikaisessa työssä on yli 300 000 palkansaajaa, ja Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan nollasopimuksella työskentelee peräti 83 000 palkansaajaa. Työvoiman tarjontaan aiheuttaman häiriön lisäksi tämä johtaa yhä useammin siihen, että palkka ei riitä toimeentuloksi ja pääansioita joudutaan tukemaan tulonsiirroin. Lähtökohtana pitää olla, että työstä maksetaan aina sellainen korvaus, että sillä voi elättää itsensä.

- Minun on hyvin vaikea nähdä, miten Suomi nousisi sillä, että palvelualoilta - joilla nyt ihmisille ei riitä työtunteja ja toimeentuloa, kuten he toivoisivat – poistettaisiin työvoiman tarveharkinta. Kestävämpänä keinona näkisin työn kysynnän lisäämiseen panostamisen ja ostovoiman turvaamisen, kuten muualla Euroopassa jo tehdään, linjaa Selin.