Uutinen - 13.02.2013 klo 08.38

Keskeiset ehdotukset osa-aikatyöhön liittyvän lainsäädännön kehittämiseksi

Osa-aikatyö on parhaimmillaan myönteinen mahdollisuus. Valitettavan usein sitä tehdään kuitenkin vastentahtoisesti. Osa-aikaisuuteen liittyy keskeisesti toimeentulo-ongelmat, sillä esimerkiksi myyjän työssä osa-aikaisten työntekijöiden keskimääräinen kuukausiansio on noin 1 200 euroa. Osa-aikaisuus uhkaa myös kehittyä koko työuran mittaiseksi. Toimeentulovajetta joudutaan paikkaamaan yhteiskunnan tuilla.

Pelkästään Palvelualojen ammattiliitto PAMin edustamilla toimialoilla vastoin omaa toivettaan osa-aikaisena työskentelee arviolta 30 000 työntekijää. Useissa yrityksissä osa-aikaisten työntekijöiden osuus on yli 80 prosenttia henkilöstöstä.

Työtuntien kehittymistä kohti kokoaikaisuutta voidaan PAMin näkemyksen mukaan edistää lainsäädännöllä. Tätä tukevat työpaikkojen avoimet menettelytavat, hyvä tiedonvälitys, työpaikkakohtaisesti sovitut käytännöt sekä hyvä työvuorosuunnittelu.

Osa-aikatyön perusteet

Nykyinen lainsäädäntö ei edellytä perusteita osa-aikatyön käytölle.

Vaikka PAMin edustamilla toimialoilla työtä ei aina voida teettää kokoaikaisena, PAMin näkemyksen mukaan osa-aikaisten määrä osoittaa, että työtä teetetään osa-aikaisena silloinkin, kun siihen ei ole työn järjestelyyn liittyvää tai työntekijän omaan pyyntöön liittyvää syytä. Lainsäädäntöä pitäisi tästä syystä täsmentää vastaamaan muita työn teettämisen muotojen sääntelyä.

Lisätyön tarjoamisen täsmentäminen ja todellisen työn teettämistarpeen tunnistaminen työsopimuksissa

Nykyisessä lainsäädännössä työnantajan oikeutta käyttää osa-aikaista työvoimaa rajoittaa velvollisuus tarjota lisätyötä olemassa oleville osa-aikaisille ennen uuden työvoiman palkkaamista. Laissa ei kuitenkaan ole määräystä tarjoamisen järjestyksestä. Tästä ja tasapuolisesta kohtelusta johtuen tarjolla olevaa lisätyötä ovat jakamassa pitkään osa-aikaisena työskennelleiden ohella mahdollisesti juuri taloon tulleet työntekijät.

Tarjottu lisätyö ei myöskään automaattisesti johda pysyvään työsopimustuntien lisääntymiseen. Tästä syystä työaika voi myös epäasiallisista syistä (esim. perhevapaat, sairauspoissaolot) pudota takaisin työsopimuksen alkuperäisen työajan tasolle.

PAMin näkemyksen mukaan pidempikestoisen lisätyön jakamisessa voitaisiin edellyttää järjestystä, joka määräytyisi esimerkiksi osaamisen, erityistaitojen ja työsuhteen keston perusteella. Etusijajärjestys ei kuitenkaan velvoittaisi etusijalla olevaa työntekijää vastaanottamaan uutta työtä, vaan ainoastaan auttaisi työnantajaa ja työntekijöitä menettelytapojen ja valintojen ymmärtämisessä.

Pidempikestoisen lisätyön myötä lisääntynyt työaika tulisi päivittää työsopimukseen välittömästi. Myös lyhytkestoisen lisätyön tekemisen kautta käytännössä vakiintunut työaika tulisi sopia osaksi työsopimusta. Tämän mahdollistaisi esimerkiksi työaikajärjestelmään sisällytettävät, tosiasiallisesti tehtyjä työtunteja seuraavat tarkastelujaksot.

Suostumus lisätyöhön

Nykyisen lainsäädännön mukaan lisätyöhön voidaan antaa suostumus kertakaikkisena, kun ylityön teettämiseen työntekijältä on saatava suostumus joka kerta erikseen. Käytäntönä myös on, että tällainen avoin lisätyösuostumus annetaan työsopimuksessa.

PAMin näkemyksen mukaan avoin suostumus lisätyöhön edellyttää osa-aikatyöntekijältä kohtuutonta joustoa vaikeuttaen työn ja muun elämän yhteensovittamista. Suunnitellusta muuttuvat työvuorot vaikeuttavat esimerkiksi lastenhoitojärjestelyjä tai toimeentuloa täydentävää muun työn tekemistä. Avoin lisätyösuostumus johtaa käytännössä myös työsopimustuntien ja työvuorosuunnittelussa miehityksen alimitoitukseen.

Lisätyön tulisi siten edellyttää samanlaista todellista suostumusta kuin ylityön.

Tiedonsaannin vahventaminen

Nykyisin yhteistoimintamenettelyssä työnantajan on annettava henkilöstöryhmien edustajille heidän pyynnöstään selvitys muun muassa yrityksen osa-aikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden määristä. Lisäksi yrityksessä on laadittava henkilöstösuunnitelma.

PAMin näkemyksen mukaan hyvien yritys- ja työpaikkakohtaisten käytäntöjen syntymistä voidaan edistää panostamalla tiedonsaantiin ja henkilöstösuunnitelman sisältöön osa-aikatyön käytön periaatteita yhteistoimintamenettelyssä käsiteltäessä. Menettelyjä tulisi tästä syystä täsmentää. Nykyistä täsmällisemmät tiedot osa-aikaisten työntekijöiden sekä tehtyjen työtuntien määristä ja niiden jakautumisesta edesauttaisivat osa-aikatyön kohdistamista tarpeellisiin tilanteisiin ja lisätyön tarjoamisen menettelyjen kehittämistä.

Oikeus osa-aikatyöhön

Työntekijällä on nykylaissa vain tarkkaan rajattuihin tilanteisiin liittyviä oikeuksia tehdä työtä osa-aikaisena. Työnantajalla on useissa tilanteissa käytännössä mahdollisuus kieltäytyä osa-aikatyön järjestämisestä.

PAMin näkemyksen mukaan työurien pidentämisen mahdollistamiseksi ja työssä jaksamisen edistämiseksi tarvitaan työntekijöille nykyistä laajempia oikeuksia siirtyä osa-aikatyöhön esim. sosiaalisilla ja terveydellisillä perusteilla.

Kirjoittanut: SYSTEM