Paikallinen sopiminen

Päivitetty: 09.04.2021

Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista työsuhteen ehdoista tai niiden muuttamisesta. Lakia tai työehtosopimusta paremmista ehdoista voidaan sopia aina, mutta heikennyksistä niihin voidaan sopia paikallisesti vain, jos laki ja työehtosopimus antaa siihen mahdollisuuden.
 

Paikallisen sopimuksen suppeassa määrittelyssä valtuutus paikalliseen sopimiseen tulee valtakunnallisesta työehtosopimuksesta. Se tarkoittaa, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat työehtosopimusta tehdessään kirjanneet siihen esimerkiksi ”paikallisesti voidaan sopia toisin”, ”ellei paikallisesti sovita toisin” tai ”asiasta on sovittava paikallisesti”.

Laajemmin paikallisesta sopimisesta puhuttaessa tarkoitetaan paitsi työehtosopimuksen tarkoittamia paikallisia sopimuksia, myös yrityskohtaisia työehtosopimuksia, yhteistoimintasopimuksia ja työsopimustasoisia paikallisia sopimuksia. Kaikissa tapauksissa sopiminen perustuu sopimusvapauteen.

Klikkaamalla ao.otsikkoa, pääset tekstissä haluamaasi paikkaan.

Sisältö

PAMin näkemys paikallisesta sopimisesta

Valtavasti sopimisen mahdollisuuksia

Sopijoina pääluottamusmies, luottamusmies ja yksilö

Sopiminen on vapaaehtoista

Suomalaisten ja PAMin jäsenten näkemyksiä paikallisesta sopimisesta

Mitä paikallinen sopimus edellyttää?

Ohjeita työpaikoille paikallisiin sopimuksiin

PAMin näkemys paikallisesta sopimisesta

Viime vuosina on keskusteltu paljon paikallisesta sopimisesta. Sitä tarjotaan ratkaisuksi moniin asioihin, kuten esimerkiksi työllisyyden parantamiseen. On puhuttu siitä, pitääkö ylipäänsä tehdä valtakunnallisia työehtosopimuksia vai pitääkö joka yrityksessä olla omat työehdot, tai siitä, pitääkö työehtojen vähimmäistasoja sopia kollektiivisesti vai pitäisikö jokaisen neuvotella tyhjältä pöydältä omat työehtonsa.

PAMin näkemyksen mukaan tarvitaan yleissitovat työehtosopimukset, joilla taataan vähimmäistyöehdot, esimerkiksi vähimmäispalkat samalla alalla työskenteleville. Sen rinnalle tarvitaan mahdollisuuksia siihen, että yrityskohtaisesti henkilökunta ja työnantajat voivat sopia yritykseen sopivia ehtoja.

Työntekijät tarvitsevat neuvottelussa edustajakseen neuvotteluihin luottamusmiehen, jota on koulutettu tehtäväänsä ja joka voi paremman irtisanomissuojan vuoksi edustaa työntekijöitä rohkeammin kuin tavallinen työntekijä. Tasapuolinen sopiminen edellyttää luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksien parantamista ja keskinäistä luottamusta.

PAMin työehtosopimukset antavat jo tällä hetkellä paljon mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, esimerkiksi lomarahan maksamisen ajankohdasta, työviikon alkamisajankohdasta, säännöllisestä työajasta, työhönsidonnaisuusajasta, viikonloppuvapaista, työaikapankista ja monista muista asioista.

Paikallisen sopimisen osalta etenkin sopimisen asiapiiriä koskevat määräykset vaihtelevat työehtosopimusaloittain. Lisäksi paikallisen sopimisen edellytykset ovat erilaisia eri aloilla. Siksi määräyksiä paikallisen sopimisen menettelytavoista ja paikallisen sopimisen asioista tulee kehittää pitkällä aikavälillä ja alakohtaisesti.

Sisällysluetteloon

Valtavasti sopimisen mahdollisuuksia

PAMin työehtosopimuksissa on jo nyt valtavasti kohtia, joista voidaan sopia paikallisesti.

PAMin eri työehtosopimuksissa voidaan paikallisesti sopia esimerkiksi lomarahan maksamisen ajankohdasta, työviikon alkamisajankohdasta, säännöllisestä työajasta, työhönsidonnaisuusajasta, viikonloppuvapaista, työaikapankista ja monista muista asioista.

Siihen millaisia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia yrityksessä on, vaikuttaa paljon se, onko yritys työnantajaliiton jäsen. Liittoon kuuluvassa yrityksessä noudatetaan työehtosopimusta ns. normaalisitovuuden perusteella. Silloin voidaan sopia paikallisesti myös heikennyksistä työehtoihin, jos niistä on sovittu työnantaja- ja työntekijäliiton välillä työehtosopimusneuvotteluissa.

Jos alalla on nk. yleissitova työehtosopimus, sitä pitää noudattaa myös niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Tällainen järjestäytymätön yritys ei kuitenkaan yleensä voi sopia muista työehtosopimuksessa sallituista työehtojen heikennyksistä kuin työaika-asioista. Aina voidaan tietenkin sopia työehtosopimusta paremmista työsuhteen ehdoista.

On hyvä huomata, että useat työehtosopimukset antavat työnantajalle mahdollisuuden ottaa myös yksipuolisesti käyttöön monia etenkin työaikaan liittyviä asioita ilman, että asiasta sovitaan paikallisesti. Tällainen on esimerkiksi työajan tasoittumisjärjestelmä.

Sopijapuolten täytyy tietää, mitä voidaan sopia ja mitkä ovat sopimuksen vaikutukset ja kustannukset. Suhteellisen epämääräisille käytännöille pyritään joskus antamaan paikallisen sopimuksen asema.

Sisällysluetteloon

Sopijoina pääluottamusmies, luottamusmies ja yksilö

Paikallinen sopimus voidaan tehdä pääluottamusmies-, luottamusmies- tai yksilötasolla. Työehtosopimuksesta on katsottava, miten paikallinen sopimus neuvoteltavassa asiassa kuuluu tehdä.

Yleensä asiat, joilla sovitaan pysyvistä määräyksistä ja jotka koskevat koko henkilöstöä sovitaan luottamusmiestasolla. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi työajan tasoittumisjärjestelmä tai työvuoroluettelon laatimisajankohta. Henkilöstön edustajan tekemä sopimus sitoo kaikkia niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen luottamusmiehen on katsottava edustavan. Yleensä se tarkoittaa työpaikan kaikkia työntekijöitä, ei vain järjestäytyneitä.

Samoin sopimus sitoo työnantajaa, joka ei voi poiketa sopimuksesta. Tällä tavoin paikalliset sopimukset rajoittavat työnantajan direktiovaltaa, eli työnjohto-oikeutta. Työntekijät pääsevät tällä tavalla myös sopimaan asioista, jotka muuten olisivat työnantajan yksipuolisessa määräysvallassa.

Sellaiset asiat, jotka koskevat vain tiettyä työntekijää ja joista sopiminen henkilökohtaisesti johtaa parempaan lopputulokseen työntekijän kannalta, sovitaan henkilötasolla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vuorokausilepo, sunnuntaityön tekeminen tai ruokatauon pituus yksittäisen työntekijän kohdalla.

Suoraan työntekijän kanssa solmittavien paikallisten sopimusten osalta luottamusmies voi olla vaikuttamassa siihen, että sopimisen käytännöt ovat asiallisia ja menettely oikeudenmukaista. Tällainen voi olla esimerkiksi sopimus työntekijän kanssa siitä, että hän suostuu siirtämään viikonloppuvapaansa viikolle tai että työntekijä vaihtaa sunnuntaityökorvauksen vapaaksi.

Luottamusmies voi vaikuttaa siihen, mitä erilaisiin työntekijän ja työnantajan välillä sovittaviin valmiisiin sopimuskaavakkeisiin kirjataan. Esimerkiksi maininta siitä, että sopimuksen tekeminen on vapaaehtoista, on hyvä muistutus työntekijälle. Samoin sopimuksen irtisanottavuus on hyvä kirjata ylös, koska työntekijät eivät välttämättä ole tietoisia tästä.

Sisällysluetteloon

Sopiminen on vapaaehtoista

Paikallinen sopimus voidaan määritellä monella eri tavalla, eikä aina ole selvää minkälaisesta sopimisesta puhutaan. Yksi sääntö kuitenkin pätee kaikkeen sopimiseen: sopiminen perustuu sopimusvapauteen. Työehtosopimukset tai lainsäädäntö eivät voi velvoittaa ketään tekemään sopimuksia.

Työntekijöillä ja heidän edustajallaan on oikeus jättää paikallinen sopimus tekemättä, jos kyse on työnantajan sanelemista ehdoista, eikä kyse ole oikeasta sopimisesta. Neuvottelut ovat olennainen osa paikallista sopimista. Neuvottelujen jälkeen sopimus joko hyväksytään tai ollaan hyväksymättä. Sopimus ei synny, elleivät osapuolet pääse yhteisymmärrykseen sen sisällöstä tai elleivät molemmat osapuolet katso hyötyvänsä siitä.

Kuten jo aiemmin todettiin työlainsäädännössä ja työehtosopimuksissa vähimmäispakottavat säännökset liittyvät yleensä työntekijän suojeluun, kuten palkkaetuihin, irtisanomisperusteisiin, työaikasuojeluun, lomaoikeuteen ja työturvallisuuteen.

Sisällysluetteloon

Lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista pykälät

Paikallinen sopimuksen suppea määritelmä tarkoittaa sitä, että valtuutus sopimiseen tulee työehtosopimuksesta. Paikalliseksi sopimukseksi laajemmassa mielessä voidaan katsoa myös yrityskohtaiset työehtosopimukset, työsopimustasoiset paikalliset sopimukset ja yhteistoimintasopimukset. Yhteistoimintasopimukset syntyvät yt-menettelyn yhteydessä ja osa näistäkin on paikallisia sopimuksia.

Työehdoista sopiminen perustuu lainsäädäntöön. Samoin työlainsäädännön määräykset luovat työehtojen vähimmäistason, jonka päälle työehtosopimukset yleensä tehdään. Jos työehtosopimusta ei ole, noudatetaan lainsäädäntöä.

Osa työlainsäädännöstä on sellaista, että sen säännöksistä ei voi poiketa työntekijän kannalta alaspäin. Tällaisia säännöksiä on muun muassa työsuhdeturvasta, työaikasuojelusta sekä työturvallisuudesta. Osassa asioita työlainsäädäntö antaa mahdollisuuden valtakunnallisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille sopia työehtosopimuksissa lainsäädännöstä poikkeavasti myös lainsäädännön minimien alapuolelle. Lisäksi on asioita, joissa lainsäädäntö antaa mahdollisuuden sopia niistä työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella, eli työsopimuksen tasolla.

Työehtosopimusosapuolet eli työntekijä- ja työnantajaliitot voivat työehtosopimuksessa siirtää jostain asiasta sopimisen työpaikoille, joissa paikalliset työntekijöiden ja työnantajien edustajat voivat sopia siitä. Asia voidaan jättää kokonaan paikallisesti sovittavaksi, määritellä sopimisen rajat tai määritellä ratkaisu, jos paikallisesti ei sopua löydy. 

Laissa on melko vähän määräyksiä siitä, miten paikallista sopimista pitää toteuttaa. Tavallisesti sopijaosapuolet, eli ammattiliitto ja työnantajaliitto, määrittelevät sen työehtosopimuksissa. Kun paikallisesti sovitaan näin työehtosopimuksen nojalla, sopimuksista tulee osa valtakunnallista työehtosopimusta, vaikka ne koskevatkin vain sen tehneitä työntekijöitä ja yritystä.

Tällä tavalla paikalliset sopimukset saavat työehtosopimuksen oikeusvaikutukset ja niitä koskevat riidat käsitellään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaan ja ratkaistaan työtuomioistuimessa. Liittoihin kuulumattomien osapuolten sopiessa riidat käsitellään käräjäoikeudessa riita-asioina.

Sisällysluetteloon

Suomalaisten ja PAMin jäsenten näkemyksiä paikallisesta sopimisesta

PAM on teettänyt kyselyitä paikallisesta sopimisesta.

Yksi käsitteli PAMin jäsenten näkemyksiä paikallisesta sopimisesta. Siitä lisää täältä.

PAMin jäsenten näkemyksiä marraskuussa 2020

Pylväskuvio asenneväittämistä. 

 

Työikäisten suomalaisten näkemyksiä marraskuussa 2020

Toinen kysely käsitteli työikäisten suomalaisten käsityksiä. Osa kysymyksistä oli samoja kuin PAMin jäsenkyselyssä. Työikäisiä suomalaisia koskevasta kyselystä lisää täältä.

 

Pylväskuvio asenneväittämistä.

 

 

 

Sisällysluetteloon

Ohjeita työpaikoilla paikalliseen sopimiseen

  • Sopimuksesta ja sen sisällöstä käydään neuvotteluja.
  • Sopijaosapuolet ovat useimmiten työnantaja ja luottamusmies, työsuojeluasioissa myös työsuojeluvaltuutettu voi olla työntekijöiden sopijaosapuoli. Työehtosopimuksissa tai laissa on useimmiten maininta sopijaosapuolista.
  • Luottamusmiehen täytyy selvittää työntekijöiden mielipide ennen sopimuksen tekemistä. Lisäksi yrityksen järjestäytymisasteen on oltava kunnossa.
  • Neuvotteluihin täytyy valmistautua hyvin. Ennen neuvotteluja on selvitettävä sovittavan asian vaikutukset työntekijöille ja esimerkiksi sen kustannukset.
  • Neuvottelujen jälkeen sopimus joko hyväksytään tai hylätään.
  • Sopimuksessa voidaan sopia yksittäisestä asiasta tai sopimukset voivat rakentua työpaikalla pikkuhiljaa siten, että uusia määräyksiä sovitaan vanhojen lisäksi.
  • Paikallinen sopimus voidaan tehdä määräajaksi tai se voi olla voimassa toistaiseksi.
  • Toistaiseksi voimassa oleva sopimus on aina irtisanottavissa. Irtisanomisajat on yleensä sovittu työehtosopimuksessa.
  • Luottamusmiehen pitää tiedottaa tehdyistä sopimuksista ja niiden sisällöistä työntekijöille.
  • Paikalliset sopimukset täytyy säilyttää siten, että ne ovat vielä vuosienkin päästä löydettävissä.

Sisällysluetteloon

Kiinnostaako aihe? Lue lisää

Jäsenedut

    Muutoksia

      Yhteystiedot

      Katso tarkemmat yhteystiedot

      Jäsenyys ja liittyminen 

      030 100 600 klo 10-14

      Jäsenten työsuhdeasiat

      030 100 620 klo 10-14

      Työttömyyskassa,
      Unemployment benefit advice,
      Arbetslöshetsskydd

      020 690 211 klo 10-14

      PAMin toimistot
      Helsinki-Uusimaa avoinna ma-ti ja to-pe klo 9-16. Muut toimistot maanantaisin. Muina aikoina ajanvarauksella.

      Frågor om medlemskapet, anslutning och anställning på svenska

      030 100 640 klo 10-14

      Membership services in English

      030 100 630 klo 10-1H4

      Employment advice in English

      030 100 625  klo 10-14

      Moniin kysymyksiin löydät vastauksia verkkosivuiltamme

      Yhteystiedot

      Katso tarkemmat yhteystiedot

      Jäsenyys ja liittyminen 

      030 100 600 klo 10-14

      Jäsenten työsuhdeasiat

      030 100 620 klo 10-14

      Työttömyyskassa,
      Unemployment benefit advice,
      Arbetslöshetsskydd

      020 690 211 klo 10-14

      PAMin toimistot
      Helsinki-Uusimaa avoinna ma-ti ja to-pe klo 9-16. Muut toimistot maanantaisin. Muina aikoina ajanvarauksella.

      Frågor om medlemskapet, anslutning och anställning på svenska

      030 100 640 klo 10-14

      Membership services in English

      030 100 630 klo 10-1H4

      Employment advice in English

      030 100 625  klo 10-14

      Moniin kysymyksiin löydät vastauksia verkkosivuiltamme