Hyppää sisältöön
Etusivu » Ajankohtaista » Uutishuone » Kun sairastumisesta tuli rangaistus
Blogit työpaikalta

27.03.2026 08:00

Kun sairastumisesta tuli rangaistus

Tässä blogikirjoituksessa PAMin jäsen Lawal kertoo työkokemuksistaan Suomessa ja tuen merkityksestä vaikeina hetkinä.

Saavuin Suomeen sydän täynnä toivoa, iloa ja palavaa halua saavuttaa jotain suurta. Tunsin arvokkuutta. Olin työskennellyt pankkialalla yli kymmenen vuotta. Olin myös kokenut jalkapalloilija ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Minulla on kotimaastani liiketoimintajohtamisen maisteritutkinto ja saavuin Suomeen toiveenani jatkaa uraani.

Uskoin, että järjestelmä suojele minua, kunhan vaan työskentelen fiksusti, teen töitä ahkerasti ja noudatan Suomen lakeja ja sääntöjä. En koskaan kuvitellut, että sairastumisesta rangaistaisiin.

Uusi alku Suomessa

Saavuin Suomeen perheenyhdistämisen kautta ja minulla oli vahva halu jatkaa uraani pankkialalla, mutta kohtasin kielimuurin. Minun täytyi oppia suomea ja kotoutua.

Etsin töitä auttaakseni puolisoani laskujen maksamisessa, ja ainoa saatavilla oleva työ oli siivoustyö. Aloitin työn omistautuneesti ja annoin parhaani joka päivä.

Kun sairastuin, kaikki muuttui

Olin työskennellyt vain kahdeksan kuukautta, kun terveyteni alkoi heikentyä. Kehoni ei ollut tottunut näin vaativiin työtehtäviin, joissa työ piti tehdä epärealistisen tiukoissa aikarajoissa.

Siivoustyö vaatii paljon fyysistä voimaa, ja työolosuhteet tekevät tavoitteiden saavuttamisesta usein hyvin vaikeaa.

Kun kerroin voivani huonosti, työsopimuksessani olevia työtunteja vähennettiin äkillisesti. Aivan yhtäkkiä, ilman huolenpitoa tai keskustelua työterveyshuollon kanssa. Toimintatapa sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi ja hyödyttömäksi. Täysipäiväinen työ oli vaihtunut tunneiksi, jotka riittivät juuri ja juuri selviytymiseen.

Olin hämmentynyt, peloissani ja syvästi loukkaantunut. Minulle ei ollut koskaan opetettu, miten työkykyyn liittyvät neuvottelut toimivat. En tiennyt oikeaa toimintatapaa. Tiesin vain olevani sairas ja pyysin apua.

Lähetin esihenkilölleni sähköpostin, jossa kerroin terveydellisistä haasteistani. Hän kutsui minut toimistolle allekirjoittamaan uuden sopimuksen, jossa työaikani oli vain 4 tuntia ja 30 minuuttia viikossa. Minut siirrettiin suurelle toimipisteelle kauas kotoani, ja minua varoitettiin käyttämästä työpaikan autoa enää jatkossa.

Se hetki rikkoi jotain sisälläni.

Pelko, laskut ja tunne siitä, ettei tule nähdyksi

Muistan yöt, jolloin uni ei tullut. Pelkäsin laskuja. Häpesin kertoa perheelleni, miksi tuloni olivat yhtäkkiä lähes olemattomat.

Viiden kuukauden ajan palkkani oli alle 200 euroa. Se tuntui pahalta, koska tiesin, etten ollut laiska, vaan sairas. Mutta työnantajalleni sairastuminen antoi syyn viedä minulta kaiken.

En voinut saada Kelan etuuksia, koska työnantajani väitti, että olin itse vähentänyt työaikaani ja näin ollen hakemukseni hylättiin. Samaan aikaan kun työaikani lyheni, hain opiskelemaan suomen kieltä, ja minut hyväksyttiin koulutukseen.

Kun PAM astui mukaan

Silloin PAM tuli kuvioon mukaan. Kun minulla ei ollut ääntä, PAM antoi minulle sellaisen. Kun minulla ei ollut voimia, PAM oli vahva puolestani. PAMissa yksi ihminen nousi minulle erityisen tärkeäksi: Isto Yrjönen. En tule unohtamaan hänen nimeään koskaan.

Hän kuunteli tarinani ja sai sen tuntumaan tärkeältä. Hän ei tuominnut sitä, etten tuntenut järjestelmää. Hän ei saanut minua tuntemaan itseäni pieneksi. Hän ei kohdellut minua ongelmana, vaan ihmisenä.

Hänen kauttaan työsuojeluneuvottelut käynnistyivät. Hänen kauttaan kärsimykseni ei enää ollut näkymätöntä. Hänen kauttaan ymmärsin, että vaikka järjestelmä voi tuntua kylmältä, sen sisällä on ihmisiä, joilla on lämmin sydän.

Oikeus toteutui lopulta

Viiden kuukauden kärsimyksen jälkeen järjestettiin työterveyteen liittyvä neuvottelu ja sairausloma hyväksyttiin. Ne viisi kuukautta koin epäinhimillistä kohtelua ja pelkäsin epäoikeudenmukaisuutta.

PAM ei ainoastaan puolustanut tapaustani. Se puolusti ihmisyyttäni. Kiitos PAM ja erityiskiitos Isto Yrjöselle.

Kirjoittaja Lawal on PAMin jäsen, joka halusi jakaa oman kokemuksensa kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä suomalaisessa työelämässä.

Avainsanat:

kiinteistöpalveluala maahanmuutto osa-aikatyö työhyvinvointi

Mitä pidit tästä sisällöstä?

Lue seuraavaksi

Näytä kaikki

Haku