Reilumpaa viiniä

”Missään en ole nähnyt mitään niin kamalaa kuin Etelä-­Afrikan viinitiloilla. Se tuli iholle”, PAMin kansainvälisten asioiden asiantuntija Mari Taivainen kertoo Etelä-Afrikan matkoilla kokemastaan.

Ja se on paljon sanottu, sillä Taivainen on kiertänyt maailmaa lukuisissa kehitys­yhteistyöhankkeissa ja nähnyt kovin monenlaisia työolosuhteita.

Etelä-Afrikassa Taivaista hätkähdyttivät etenkin torjunta-aineiden huoleton käyttö, työntekijöiden surkeat asuinolot ja lähes täydellinen riippuvuus työnantajasta.

“Työntekijät työskentelivät pellolla ilman suojavarusteita, kun yli lentävä lentokone tuprutti ilmoille tuholais­myrkkyä. Syrjäisissä hökkelikylissä asuvat työntekijät maksoivat asunnoistaan vuokraa työnantajalleen, joka myös määritti vuokran suuruuden. Perheiden 18 vuotta täyttäneet lapset työnantaja hääti, jos he eivät tulleet tilalle töihin”, Taivainen listaa.

Hyvin samankaltaisia epäkohtia viinitilojen työoloista tuli ilmi myös kansalaisjärjestö Finnwatchin tuoreessa tutkimuksessa: homeisia hökkelikyliä, ­elämiseen riittämättömiä palkkoja, syrjintää ja työturvallisuuspuutteita.

Järjestön tutkimuksessa mukana olleiden viinitilojen rypäleitä käytetään myös Alkon valikoimissa olevien viinien valmistuksessa.

“Finnwatchin tutkimuksen tulokset eivät valitettavasti yllättäneet. Samanlaisia epäkohtia olemme nähneet vuodesta 2011 lähtien, jolloin aloimme kehittää vastuullisen hankinnan toimintamallia”, Alkon vastuullisuuspäällikkö Marja Aho sanoo.

Viime vuonna Alko myi 2,7 miljoonaa litraa eteläafrikkalaisviinejä, mikä on 17,4 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. ­Ahon mukaan negatiivinen julkisuus on yksi syy myyntilukujen laskuun.

Sopimus antaa liitoille leveät hartiat

Vuosien mittaan Alko on yrittänyt vaikuttaa yhdessä Ruotsin Systembolagetin kanssa Etelä-Afrikan viinitilojen ongelmiin. Alkoholimonopolit ovat muun muassa järjestäneet eteläafrikkalaisten ammattijärjestöjen edustajille koulutusta neuvottelutaidoista ja kertoneet sitoutuneensa alan eettisiin periaatteisiin ja työntekijöiden oikeuksiin.

“Huomasimme, että vaikuttaminen täältä Pohjolasta on vaikeaa. Ymmärsimme, että tarvitsemme ammattiyhdistysliikkeen apua”, Aho sanoo.

Syntyi idea yhteistyösopimuksesta IUF:n eli kansainvälisen elintarvike-, hotelli- ja ravintola- ja maatalousalojen unionin kanssa.

Systembolaget ja ammattiliitto Unionen solmivat sopimuksen IUF:n kanssa vuonna ­2017, Alko liittyi siihen mukaan 2019 ja PAM 2020 alkuvuodesta.

Yhteistyösopimuksessa Systembolaget ja Alko vaativat työntekijöille järjestäytymisoikeutta ja sitoutuvat alan eettisiin periaatteisiin. Lisäksi sopimukseen rakennettiin valitusmekanismi, jonka avulla työntekijät voivat ilmoittaa epäkohdista IUF:n Afrikan yhteyshenkilölle. IUF:n päätoimiston kautta tieto kulkeutuu Alkolle ja Systembolagetille.

“Valituksen todenperäisyys on varmistettu perusteellisesti, kun tieto tulee meille asti. Me otamme yhteyttä tuottajaan ja kysymme hänen kantaansa. Annamme vielä mahdollisuuden korjata epäkohdat. Jos tilanne ei muutu, voimme purkaa sopimuksen”, Aho kertoo.

Toistaiseksi perille on tullut vasta yksi valitus. Sen ansiosta tilan työntekijät voivat nyt järjestäytyä ammattiliittoon.

“Sopimus on paikallisille liitoille iso vipuvarsi. Se antaa niille paljon aiempaa leveämmät hartiat. Nyt he voivat sanoa työnantajille, että heidän takanaan on IUF, pohjoismaiset alkoholimonopolit ja ammattiliitot”, Taivainen summaa.

Työ vasta alussa

Vielä ihmisoikeustyö Etelä-Afrikan viinitiloilla on vasta alkutekijöissä. Koronan vuoksi sopimuksen toimeenpano viivästyi. Toden teolla hanke pääsi vauhtiin vasta tämän vuoden alussa, kun PAMin, Unionenin, IUF:n, Alkon ja Systembolagetin edustajat tekivät yhteisen matkan Etelä-Afrikkaan tapaamaan paikallisten liittojen edustajia ja viinitilallisia.

“Viikossa tapahtui aivan valtavasti. Ennen kovin riitaiset liitot aloittivat yhteistyön ja ryhtyivät suunnittelemaan kampanjaa siirtotyöläisten aseman parantamiseksi sekä toista torjunta-aineiden käytön rajoittamiseksi. Lisäksi liitot ilmaisivat tahtonsa neuvotella työnantajien kanssa. Aivan huikea tulos”, Taivainen kehuu.

Aiemmin työnantajien ja liittojen välinen neuvotteluyhteys on ollut erittäin huono. Vähäiset edistysaskeleet liitot ovat saaneet aikaan lakkoilemalla ja osoittamalla mieltä.

Työnantajat puolestaan saivat rautaisannoksen tietoa Alkon ja Systembolagetin sopimusehdoista ja vaatimuksista.

Selväksi kävi myös, että pohjoismaisten monopolien vaateet ovat vasta alkua. Euroopan unionin tekeillä oleva yritysvastuudirektiivi asettanee hyvin samanlaisia ehtoja. Se suitsii ihmisoikeuksia polkemalla tuotettujen viinien myyntiä EU:n alueella.

Ongelmia muuallakin

Pohjoismaisten ammattiliittojen, monopolien ja IUF:n sopimus on maailmanlaajuinen. Se koskee alkoholin tuotantoketjuja kaikkialla maailmassa.

“Aloitimme sieltä vaikeimmasta ja räikeimmästä tapauksesta. Mutta ei Etelä-­Afrikka ole ainoa riskimaa. Ongelmia on muuallakin”, Taivainen huomauttaa.

Epäkohtia on noussut esiin muun muassa siirtotyövoimaa käyttävissä Välimeren maissa, Karibian sokeriruokoviljelmillä ja rommin tuotannossa sekä Etelä-Amerikan suurissa viinimaissa Chilessä ja Argentiinassa.

Aho huomauttaa miten oikeastaan koko alkutuotanto ja maatalous ovat riskialoja. Suomessakin on nähty marjanpoimijoiden riistoa.

Mutta miksi kauan tiedossa olleita ongelmia ei ole saatu ratkaistua?

Yhtenäinen ammatti­yhdistysliike on avain

Etelä-Afrikan esimerkissä yksi syy on ammattiyhdistysliikkeen hajanaisuus ja heikkous. Liittoihin on järjestäytynyt 4-6 prosenttia viinitilojen työväestä. Liitoilla ei ole varaa kalliisiin ja pitkiin oikeudenkäynteihin. Eikä työmarkkinoilla ole samanlaista neuvotteluperinnettä kuin Pohjoismaissa.

Etelä-Afrikan työlainsäädäntö on verrattain edistynyt, mutta sen noudattaminen ja valvonta ontuu. Taivaisen mukaan viinitilojen omistajilla on hyvät suhteet valvontaviranomaisiin.

Erilaisten sertifiointien ja auditointien avulla ongelmia on koetettu suitsia, mutta niissäkin on lukuisia porsaanreikiä.

Lisäksi lukuisat erilaiset edistystä ajavat kehitysyhteistyöhankkeet ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet työtään toisistaan erillään. Samankaltaisia ongelmia löytynee muiltakin riskialueilta.

Oman säväyksensä Etelä-Afrikan tilan­teeseen tuo apartheid-historia. Tilojen omis­tajat ovat valkoisia buurien jälkeläisiä, pelloilla ahertavat työläiset taas ovat mustia.

Boikotti ei ole ratkaisu

Moni saattaa kysyä, miksi monimutkaista ongelmaa ei ratkaista yksinkertaisella tavalla: jättämällä eteläafrikkalaiset viinit pois Alkon valikoimasta.

“Kaikki Etelä-Afrikan viinitilat eivät syrji ja riistä. Osa toimii reilusti kaikkien sääntöjen ja sopimusten mukaan. Ei heitä voi rangaista toisten teoista”, Marja Aho huomauttaa.

Alkolla on myös alkoholilainsäädäntöön kirjattu velvollisuus toimia syrjimättömästi ja tasapuolisesti kaikkia alkuperämaita kohtaan. Jos tuottaja täyttää Alkon sopimusehdot, pitää Alkon suhtautua avoimesti sen tuotteisiin.

Viiniala on myös tärkeä työllistäjä työttömyyden vaivaamassa Etelä-Afrikassa. Ala tuo toimeentuloa noin 250000 ihmiselle. Mari Taivainenkaan ei ole boikotin kannalla.

“On hyvä, että epäkohdat nousevat esiin. Silloin niihin voi puuttua. Kansainvälisellä sääntelyllä sekä ay-liikkeen ja yritysten yhteistyöllä muutos on mahdollinen”, hän sanoo.