VN223772023 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta. Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle. (Tiivistelmä)

Hallitus esittää asumistuen korvausprosentin alentamista, tuloharkinnan kiristämistä, ansiotulovähennyksen poistoa sekä omistusasumisen tukemisen poistoa.

Arvioidessaan muutosten vaikutuksia hallituksen omassa esityksissä todetaan, että asumistuen leikkaukset pienentävät asumistukea saavien kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja että asumistukeen kohdistuvat leikkaukset aiheuttavat pienituloisille ostovoiman heikentymistä ja vaikeuksia selviytyä asumiskustannuksista.

PAM toteaa lausunnossaan olevansa samaa mieltä hallituksen arviosta.

Asumistuen leikkaus osuu erityisen moneen palvelualojen pienipalkkaiseen työntekijään. Tilastokeskuksen vuoden 2017 rekisteriaineistojen mukaan ravintola-alan työntekijöistä 13,6 prosenttia ja siivousalan työntekijöistä 18,0 prosenttia sai asumistukea. Vuoden 2018 rekisteriaineistojen mukaan myyjistä peräti 18,9 prosenttia sai asumistukea.

PAM painottaa, että asumistuen leikkaukset tulevat lisäämään työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia. Se vastustaa niin perusomavastuun korottamista, tuloharkinnan kiristämistä kuin korvausprosentin laskemistakin.

Hallituskin toteaa, että perusomavastuun korottaminen 50 prosenttiin pienentää työnteosta käteen jäävää tuloa, ja ansiotulovähennyksen poistaminen heikentää merkittävästi kannustimia ottaa vastaan työtä etenkin pienillä kuukausittaisilla työtunneilla. 

Hallituksen esittämä perusomavastuuosuuden tuloharkinnan kiristäminen kohdistuu erityisesti asumistukea vastaanottaviin osa-aikaisiin työntekijöihin. Se heikentää heidän työnteon kannustimia suhteessa esimerkiksi toimeentulotukeen.

Asuminen kasvukeskuksissa vaikeutuu

PAMin näkemyksen mukaan asumistuen leikkauksilla heikennettäisiin merkittävästi pienituloisten asumismahdollisuuksia. Tämä ajaa työssäkäyviä pienituloisia muuttamaan pois kasvukeskuksista.

Korkeat vuokra-asumisen hinnat – varsinkin kasvukeskuksissa – vievät jo nyt yli 60 prosenttia pienipalkkaisten työssäkäyvien toimeentulosta. Kun tähän yhdistettäisiin asumistuen heikennykset, vähennettäisiin  myös halua muuttaa työn perässä kasvukeskuksiin.

PAM vastustaa esitettyä 1 kuntaryhmän poistoa, eli Helsingin tiputtamista samaan enimmäisasuntomenojen luokkaan muun Suomen kanssa.  Sen sijaan PAM esittää, että Helsinki jätetään kuntaryhmään 1 ja kuntaryhmien 1 ja 2 enimmäisasumismenoja korotetaan, sillä jo nyt 80 prosentilla asumistuen saajista vuokrakulut ylittävät hyväksyttävät kohtuulliset enimmäisasumismenot ja lähes puolet perustoimeentulotuesta kohdentuu asumisen kuluihin.

PAM toeaa, että suunnitellut leikkaukset työttömyysturvaan sekä asumistukeen kohdistuvat monessa tapauksessa samoihin henkilöihin. Kuukausitasolla nämä leikkaukset saattavat olla jopa useita satoja euroja iskien voimakkaimmin pienituloisiin kotitalouksiin, joissa työssäkäyvä aikuinen jää työttömäksi.

Väärä aika

PAM katsoo, että kaikkiaan Suomen talouden suhdannetilanne ei ole oikea merkittäville sosiaaliturvan leikkauksille. Leikkaukset pidentävät itsessään taantumaa, sillä ne vähentävät kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvaa kysyntää. Samalla julkisen talouden verotulot vähenevät ja etuusjaksot pitenevät.