Palautumista ei pidä pantata lomalle 

Töistä palautuminen on tilastojen mukaan monelle entistä vaikeampaa: Työuupumusdiagnoosit ja pitkät sairaslomat ovat lisääntyneet. Voimavarat ja työn vaatimukset eivät ole tasapainossa. 

Psykologin ja Mieli ry:n työelämän mielenterveys -yksikön päällikön Marjo Lehtisen mukaan ikävän kehityksen taustalla on moninaisia syitä. 

Perusasiat kuten riittävä uni ja liikunta, sosiaaliset suhteet, säännöllinen ja terveellinen ruokailu eivät ole välttämättä kunnossa. 

Moni uppoutuu työn tauoillakin selailemaan puhelinta ja lyhyitä videoita, jolloin aivot eivät saa tarvitsemaansa lepohetkeä. 

Itse työkin voi olla aiempaa kuormittavampaa. 

– Työelämästä on tullut intensiivisempää. Pitää olla koko ajan hirveän tehokas. Kun kiireen keskellä ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi, kokee riittämättömyyttä ja stressiä, Lehtinen sanoo. 

Työn digitalisoituminenkin voi kuormittaa. Moni fyysinen työ on muuttunut entistä enemmän tietotyöksi. Se ei Lehtisen mukaan sovi kaikille. 

Miten kuormitus näkyy? 

On hyvin yksilöllistä, miten palautumisen ongelmat vaikuttavat. Yksi reagoi fyysisesti, toinen tunteella. Käytöskin voi muuttua. 

– Tavallista on, että ei pysty keskittymään, on levoton. Tuntuu, että aloittaminen on vaikeaa eikä oikein saa aikaiseksi. Tai aloittaa jotain ja jättää sen kesken siirtyäkseen toiseen puuhaan, Lehtinen kuvailee. 

Tyypillisiä ovat myös kyyniset ja pessimistiset ajatukset työstä: ”Mitä merkitystä omalla työllä edes on?” Samoin omaan osaamiseensa voi alkaa suhtautua vähättelevästi.  

Kun palautuminen jää jatkuvasti puolitiehen, voi tuntea tavallista enemmän ärtymystä, voimattomuutta ja huolta. 

Yksi väsyy muihin ihmisiin ja vetäytyy. Toinen taas on ylivirittynyt ja koettaa tehdä hirvittävän paljon. 

Fyysisistä oireista tavallisia ovat esimerkiksi vatsavaivat, hengitysvaikeudet ja sydämentykytykset. Vastustuskykykin voi alentua, jolloin sairastuu toistuvasti tavallisiin flunssiin. 

Yksi konkreettinen merkki stressistä on se, että työasiat painavat toistuvasti mieltä vapaa-ajallakin. 

– Moninaisia oireita voi olla hankala tunnistaa, sillä keho ja mieli sopeutuvat jatkuvaan stressiin. Se alkaa tuntua normaalilta, Lehtinen huomauttaa. 

Hän kannustaakin välillä pysähtymään ja tietoisesti tunnustelemaan omaa oloaan. 

Palautumista ja töistä irrottautumista auttaa, kun tekee jotain, joka saa innostumaan.

Tilanteen herraksi 

Hyvä asia on, että omaan palautumiseensa voi itse vaikuttaa. 

Ensiksi on syytä laittaa perusasiat mallilleen: ajoissa nukkumaan, ravitsemus ja sosiaaliset suhteet kuntoon ja ruutuaikaa vähemmäksi. 

Vanha hyvä konsti on luonnossa liikkuminen. Jo 10–30 minuutin happihyppely virkistää. 

– Palautumista ja töistä irrottautumista auttaa, kun tekee jotain, joka saa innostumaan. Voi vaikkapa aloittaa jonkun uuden taidon opiskelun, tai ryhtyä harrastamaan jotain. Vapaaehtoistyökin voi saada unohtamaan ne varsinaiset työasiat. 

Erityisen tärkeitä tällaiset arjen keskellä palauttavat konstit ovat, jos vuosilomat jäävät vähiin toistuvien pätkätöiden vuoksi. 

– Lyhyet lomat ja pätkätöiden luoma epävarmuus ovat jaksamisen kannalta aito ongelma, Lehtinen myöntää. 

Kuormituksen juurisyy selvitettävä 

Jos vapaa-ajalla on kiinnittänyt huomiota palautumiseen, mutta silti tuntuu, että ei jaksa, voi ongelma olla työpaikalla. Työn liiasta kuormituksesta pitäisi jutella oman esihenkilön kanssa. 

– Esihenkilön ja työnantajan velvollisuus on puuttua työn kuormittavuuteen ja taata se, että työ on turvallista ja terveellistä. Toisaalta jos ei kerro väsymisestään esihenkilölle, ei tämä ymmärrä puuttua ongelmaan, Lehtinen tähdentää. 

Ihannetapauksessa työpaikalla on etukäteen mietitty, miten toimia, jos työntekijä kokee työn liian raskaaksi. 

Konstit ovat monet: työtä voidaan muokata vähemmän kuormittavaksi, sitä voidaan keventää väliaikaisesti tai työntekijä voi jäädä sairaslomalle. 

– Olennaista on, että selvitetään, mistä kuormitus johtuu ja korjataan ongelma. Työntekijän väsymys tai uupumus on työpaikalla aina hälytysmerkki, Lehtinen sanoo. 

Itse kolmen lapsen äiti irtautuu töistä muun muassa maalaamalla ja kotipuutarhaansa hoitamalla. 

– Ja vaikka se ehkä hullulta kuulostaakin, myös ay-touhut ja opiskelu ovat vastapainoa työlle. Molemmat ovat niin erilaista puuhaa kuin oma työni. 

Palautuminen on Urkoselle tavallisesti helppoa. Joskus kuitenkin työasiat voivat painaa mieltä vapaa-ajallakin. 

– Töiden kantaminen kotiin on minulle hälytysmerkki. Silloin puran mieltä painavaa asiaa esihenkilön tai työkavereiden kanssa. Ja voihan tuntoja purkaa kotonakin. Puhuminen auttaa. 

 
Teksti: Anu Vallinkoski 
Kuva: Getty Images