Kolme vuosi­kymmentä työntekijöiden asialla

Kesäkuun 27. vuonna 1975 oli päivä, jolloin Seija Jaatinen vastasi ”Haluan” hänelle yllättäen esitettyyn kysymykseen. Joensuun Sokoksen silloinen johtaja kysyi Seijalta, haluaisiko tämä vakipaikan. Sitä ennen hän oli ollut koulusta kahteen otteeseen Sokoksella harjoittelussa ja päässyt kesätöihin. Nyt Seijasta tuli Joensuun Sokoksen kosmetiikka­osaston vakituinen myyjä.

Se oli alku 50 vuotta kestäneelle työ­suhteelle, joista viimeiset 30 vuotta hän toimi luottamusmiehenä. 

– En todellakaan osannut silloin ajatella, että jäisin samasta työsuhteesta eläkkeellä, Seija Jaatinen sanoo.

Seijan ensimmäisenä eläkeläisen arki­päivänä istumme Joensuussa Kuhasalon nuotio­paikan penkillä. Sitä hän ehdotti paikaksi, kun kysyin, mikä ilmentäisi hänen harrastuksiaan ja olisi rauhallinen. Siellä Seija on käynyt useamman kerran viikossa Onni-­koiran kanssa lenkillä ja marjametsällä.

Kysyn, mikä sai hänet pysymään niin pitkään samassa työpaikassa? Seija sanoo, että kosmetiikassa oli aivan huikea työporukka ja esimieskin oli hyvä. Uusia tuotteita tuli kaksi kertaa vuodessa, ja erikois­alalla myyjän piti tuntea ne. 

– Purkkien kyljistä oppi paljon, ja firmat kouluttivat paljon Helsingissäkin.  Ei ollut junnaamista.

Koulutusta ja itsetuntoa

Asiat ratkeavat

Seijasta tuli koko PKO:n kaupan pää­luottamus­mies. Hän kiersi 30 vuotta alueen kaupoissa kysymässä kuulumisia ja vastailemassa työntekijöiden kysymyksiin. Tuossa ajassa yhteistyösuhteet yrityksen kanssa kehittyivät paljon.

– Aina oli pieniä ongelmiakin, mutta liikkeelle piti lähteä sillä asenteella, että ne ovat ratkaistavissa. 

Työnantaja- ja työntekijäliiton neuvottelema työehtosopimus on kierroksilla ja työnantajan kanssa pulmia ratkaistaessa ollut tärkeä dokumentti.

– Minulla ja työnantajallahan on samanlaiset kirjat. Otin työehtosopimuksen esiin. Sitten katsottiin, mitä siinä on, mitä se tarkoittaa ja noudatettiin sitä. 

Työehtosopimuksen merkityksen vähättely harmittaa Seijaa. 

– Minulla palaa hihat, kun joku sanoo, että liitolla ei ole mitään merkitystä. Kysyn, että tiedätkö sinä, mikä tämä kirja on, ja näytän työehtopimusta. Tiedätkö, ettei olisi sinulla näitä etuja, jos tätä kirjaa ei olisi? Eikä tätä kirjaakaan olisi, jos liitossa ei olisi jäseniä ja sitä myöten liittoa, joka kirjan neuvottelee.

Muutosten mahdollisuudet

Eläköitymisensä kynnyksellä Seija edusti 1100 kaupan alan työntekijää. Joensuun Prismassa työskentelee iso joukko Seijan edustamia työntekijöitä. Käyttötavaran myyjä Niina Kempas,  juuri S-pankista eläköitynyt Mervi Myllymäki-Karvinen ja PKO:ssa urheiluvälinehuoltoa ja muun muassa rakentamista Jelpissä tekevä Jarkko Mölsä sanovat kahvin äärellä Seijan paitsi antaneen neuvoja, myös vieneen työn­tekijöiden asioita eteenpäin.

Esimerkistä käyvät Seijan ja työnantajan tekemät sopimukset  kokoaikatyön mahdollistavasta ristiin työskentelystä eri aloilla sekä henkilöstöpankista 0-tuntilaisille työn tarjoamisjärjestyksineen.

Nelikko on esimerkki työtehtävien muutoksesta, mutta heistä työn vaativuus ei tunnu siirtyneen palkkoihin. Kaupan palkkausjärjestelmä on ollut vuosikaudet muuttumaton. Kevään tes-neuvotteluissa hyväksyttiin uusi palkkausjärjestelmä, jonka he toivovat parantavan tilannetta.

Kempas tiivistää luottamusmiehen merkityksen sanoen, että aina pitää olla yksi, joka tietää ja osaa katsoa päältä, miten asioita tehdään.

Uudet teknologiat, tekoäly ja algoritmijohtaminen vyöryvät työpaikoille. Seijalle on selvää, että työn­antaja yrittää tehostaa kaikkea. Hän on pyrkinyt seuraamaan, miten se tehdään. 

PKO:ssa on nyt ynnäilty kuormien purkuaikoja. Seija kertoo erään työpaikan  seinälle ilmestyneestä lapusta, jossa luki: ”Purkuun varattu 2 tuntia”.  Työntekijät olivat kauhuissaan, ja miettivät, miten käy, jos he eivät selviä purkutyöstä tavoiteajassa.

–  Pyysin poistamaan kellotuslistan seinältä. Kellotusta ei tehdä työntekijöiden kirittämiseksi, vaan esimiehen työvuorosuunnittelun helpottamiseksi. 

Ihmiset tekevät välillä epätoivoisia tekoja, kun rahat ovat vähissä.

Polpottaminen auttaa

50 vuoteen on mahtunut paljon. Kysyn Seijalta, onko vastaan tullut myös raskaita asioita? 

– On. Ihmiset tekevät välillä epätoivoisia tekoja, kun rahat ovat vähissä. Olen yrittänyt sanoa, että ihminen tekee virheitä, ja kysynyt, voisiko virheen tehneelle antaa mahdollisuuden oppia, mutta kuulemma näin isossa yrityksessä se on mahdotonta. 

Vaivihkaa Seija pyyhkäisee Presson servietillä silmä­kulmaa.

Miten vaikeista kohtaamisista ja asioista selviää?

– Yöllä unissa ja valveilla mietin, mitä voin tehdä. Nukun sitten seuraavana yönä, enkä jää märehtimään. Minä puhua polpotan.

Aina jotain tekeillä

Kun eläkeläisenä ei tarvitse enää ratkoa työelämän asioita,  Seija arvelee Onni-koiran pääsevän aiempaa useammin metsälenkille.

Kosmetiikan työkaverit esittelivät aikanaan Seijalle hänen puolisonsa.

– Hänen kanssaan retkeilemme vaunulla edelleen ja yövymme korvessa. Telttasaunakin on mukana. Ja ainahan me lähdetään reissuilta vähän jotain hakemaankin  – kantarelleja, marjoja ja sellaista.

– Minä nyt olen vähän sellainen, etten osaa oikein olla tekemättä mitään, Seija sanoi.

Teksti: Auli Kivenmaa
Kuvat: Jarno Artika, Seija Jaatisen kotialbumi