Korjaamosiivous ei ole sipsuttelua

Kello 15.00

Jukka Hoffren, 46, aloittaa työvuoronsa joensuulaisella autokorjaamolla. Hän kaivaa puhelimensa taskustaan ja leimaa itsensä sisään työnantajan mobiilisovelluksella.

Hallissa Hoffren tervehtii haalaripukuisia mekaanikkoja ja kävelee pienelle siivouskomerolle. Hän nappaa mukaansa harjan ja sihvelin ja alkaa lakaista betonilattialta suurimpia roskia, autojen mukana kulkeutuneita hiekkapaakkuja. Öljylänteille hän kaataa marjamehulta näyttävää liuotinta ja hinkkaa tahroja hankainpesimellä.

– Korjaamosiivous ei ole mitään sipsuttelua, Hoffren huomauttaa.

Aurinkoisena kesäpäivänä työ sujuu nopeasti. Hiekkakasoja on siellä täällä vain muutama. Öljyäkään ei ole juuri lattialle päässyt valumaan.

Talvisin on toisin. Hallista saa lapioida lunta ja loskaa, joskus jopa hakata jäätä rautakangella. Yllättävissä tilanteissa korjaamosiivoojan pitää soveltaa ja keksiä luovia ratkaisuja.

Ero helpon ja vaikean työpäivän välillä on suuri.

– Oikein huonolla säällä en välttämättä ehdi tekemään työpäivän aikana aivan kaikkea, mitä pitäisi. Silloin on vain pakko priorisoida ja jättää jotain tekemättä, Hoffren kertoo.

Monien mielikuvissa siivoustyö on toimistojen tai julkisten tilojen siistimistä. Hoffrenin mukaan alan todellisuus on paljon moninaisempi. Krouvi korjaamosiivous on yksi ääripää; toisellä äärellä on pikkutarkka sairaalan leikkaussalien siivous.

– Siivoojien työnkuvat ja työajatkin ovat hyvin erilaisia. Yksi tulee töihin aamuvarhaisella, toinen tekee yksinomaan iltavuoroa kuten minä, Hoffren selittää.

Kello 16.00

Hoffren siirtyy aurokorjaamolta tien toiselle puolelle vaurio- eli peltikorjaamolle.

Hallissa nököttää minibussi, jonka pelti on jo oikaistu, mutta ikkunat vielä puuttuvat. Hoffren keräilee lattialta teipinpalasia, kuplamuovia ja revittyjä tiivistenauhoja. Kun halli on siisti, hän siirtyy toimiston puolelle ja alkaa täyttää astianpesukonetta.

Siivousalalla on ollut pitkään huono maine. Työtä pidetään raskaana, ja palkka on alhainen. Alan ammattilaisia ei ole arvostettu.

– Ehkä olemme olleet viime aikoina aiempaa enemmän esillä. Esimerkiksi siivousalan lakot ovat tehneet työtämme näkyväksi, Hoffren arvelee.

Vaikutusta voi olla myös sometähdillä. Sotkuisia koteja siivoava Auri Kananen on saavuttanut videoillaan miljoonayleisöjä ja lisännyt siinä sivussa ymmärrystä siivoustyöstä.

Hoffren on huomannut, että juhlapuheissa siivoustyön tärkeyttä korostetaan, mutta todellisuudessa harva ymmärtää, mikä merkitys siivoojien työllä on.

– Ilman meitä moni toiminto hidastuisi tai loppuisi kokonaan. Siivous on näkymätöntä työtä. Meidät huomataan vasta, kun työ jää tekemättä.

Hoffren on itse ollut alalla 16 vuotta. Hän aloitti työt osa-aikaisena opiskellessaan Joensuun yliopistossa historiaa. Kun tuli perhettä, Hoffren siirtyi kokopäiväiseksi siivoojaksi ja jäi sille tielle.

– Viereistä hallia siivoaa yhteiskuntatieteiden maisteri. Olemmekin joskus nauraneet, että meillä on iltavuorossa aika kova koulutustaso.

Kello 17.30

Hoffren palaa takaisin korjaamolle ja alkaa pestä lattiaa yhdistelmäkoneella. Hän kaataa koneen säiliöön vaaleanpunaista pesuainetta ja laskee letkulla säiliön täyteen vettä.

Valtaosa mekaanikoista on jo lopettanut työpäivänsä ja lähtenyt kotiin. Joku askaroi hallilla vielä oman projektinsa parissa. Pian viimeinenkin lähtee.

Hoffren työntää yhdistelmäkonetta ja lattiaan piirtyy märkä tumma vana.

– Yksi tämän työn parhaista puolista on, että illalla saa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Kun muut ovat lähteneet, kuuntelen töitä tehdessäni podcasteja tai musiikkia.

Jo työturvallisuuden vuoksi kuulokkeita ei voi käyttää, kun mekaanikot ovat vielä hallilla. Autojen keskellä pitää olla tarkkaavainen.

Hoffren pitää myös työnsä liikunnallisuudesta. Työvuoron aikana kertyy helposti yli 13 000 askelta. Iloa tuottaa sekin, että joka päivä näkee omien kättensä jäljen.

Tosin joskus ilo on lyhytaikainen.

– Eräänkin kerran olin tunnin siivonnut pitkää hallia ja saanut työn juuri valmiiksi, kun sisään ajoi luminen tukkirekka. Siinä piti vain ajatella, että huomenna sitten uudestaan, Hoffren huokaa.

Toisto on myös työn nurja puoli. Samat askareet pitää tehdä päivästä toiseen. Kuin Sisyfos vierittäisi jättimäistä kivenmurikkaa vuoren laelle ja aloittaisi työn alusta sen vierittyä rinnettä alas.

Toistuvat liikeradat voivat ajan mittaan jättää jälkensä kehoon, niveliin ja nikamiin.

– Huolehdin itsestäni käymällä punttisalilla. Jos sen jättäisin väliin, olisi kroppa kohta melkoisessa jumissa, Hoffren sanoo.

Sanomista hänellä on myös palkkauksesta. Siivousalalla ei ole kokemusvuosilisiä. Aloitteleva kesäduunari saa saman palkan kuin kokenut konkari.

Kello 18.30

On ruokatauon paikka. Hoffrenin lautasella on currykanaa.

Korjaamon siivouksen lisäksi mies valvoo työkaveriensa etua yksikön pääluottamusmiehenä ja pitää huolta turvallisuudesta työturvallisuusvaltuutettuna. Lisäksi hän on PAMin valtuuston jäsen.

Luottamustoimien hoitoon Hoffrenilla on aikaa muutama tunti viikossa.

Hän selvittelee ongelmia, vastaa työkavereiden kysymyksiin, tiedottaa ajankohtaisista asioista, osallistuu mahdollisiin muutosneuvotteluihin. Työsuojeluvaltuutettuna hän on tehnyt muun muassa riskienkartoitusta. Hän antaa myös kollegoilleen koulutusta työturvallisuuskorttia varten.

Luottamustoimiuransa Hoffren aloitti pehmeästi: varaluottamusmiehenä oli aikaa opetella ja kasvaa tehtävään.

– Luottamustoimet ovat avanneet minulle itsestäni aivan uusia puolia. Olen kuvitellut olevani huono puhumaan ja selvittelemään konflikteja. Yllätyksekseni homma onkin sujunut hyvin.

Hoffren kehuu liitolta saamaansa koulutusta ja tukea. Myös muiden luottamusmiesten vertaistuki ja laumaäly Whatsapp-ryhmässä on ollut tärkeää.

Luottamustehtävät tuovat vaihtelua arkiseen työhön. Erityisen palkitsevaa on, kun saa jonkun ongelman ratkaistua.

– Luottamusmiehen pesti sopii minusta aivan kaikenlaisille ihmisille. Kukin tekee tätä omalla persoonallaan.

Kello 23

Viimeinenkin halli on siisti ja työpäivä ohi. Hoffren hyppää pyörän selkään ja polkee puolentoista kilometrin matkan kotiin leppeässä kesäyössä.

Teksti: Anu Vallinkoski. Kuvat: Mika Nuorva.