Hyppää sisältöön
Etusivu » Ajankohtaista » Uutishuone » Pieleen menee, kun työntekijää ei kuunnella 
Artikkelit

13.08.2025 13:34

Pieleen menee, kun työntekijää ei kuunnella 

Työelämä on täynnä muutoksia ja ne menevät 5–7 kertaa useammin pieleen kuin onnistuvat, kertoo tutkimus. Miksi näin käy? Marjo Pihlajaniemi teki asiasta kirjan ja kertoo tavallisen syyn epäonnistumiselle. Se on se, että duunaria ei kuunnella.  

Author of the book Kuuntele duunaria is holding the book in her hands.
Kuuntele duunaria ja menesty -tietokirja kokoaa yhteen 22 eri aloilla muutosta kokenutta duunaria ja heidän ajatuksiaan työelämästä sekä sen johtamisesta.

Työvälineet, organisaatiot ja konseptit muuttuvat työelämässä hengästymiseen asti. Tuntuu, ettei edellisestä muutoksesta ole toivuttu, kun uutta jo pukkaa.  

Yleensä muutoksien toteuttamisessa ei kuunnella duunareita, eli työntekijöitä.  Heidät ohitetaan, vaikka heitä on noin kolmasosa työllisistä. SAK:n työolobarometrin mukaan joka viides duunari ei osallistu ollenkaan työpaikkansa kehittämiseen.  

Kirjan Kuuntele duunaria & menesty kirjoittanut SAK:n viestintäpäällikkö Marjo Pihlajaniemi myöntää, että hänen kirjansa ei varmaankaan tarjoa suuria yllätyksiä työntekijöille. Heillähän on kokemus siitä, millaista työelämässä on.  

– Ajattelen, että silläkin on kuitenkin merkitystä, että näkee jonkun muun sanoittamana sen, minkä itse jo tietää. 

Hän arvelee, että työntekijöiden kuulematta jättäminen ei useinkaan ole suunniteltua, vaan se ei vain tule johdolle mieleen. 

– Ajatellaan, että viisaus asuu johdossa. Siellä on yleiskuva, tieto markkinoista ja uusimmista innovaatioista. Kuitenkin hyvin harvalla johtajalla on vähänkin isommassa yrityksessä käsitystä, mitä asiakaskohtaamisessa varsinaisesti tapahtuu tai miten tuotanto konkreettisesti toimii.  

Pihlajaniemi sai idea kirjansa tekoon opiskellessaan työ- ja organisaatiopsykologiaa ja etsiessään duunareita käsittelevää lähdekirjallisuutta. Johtajuutta käsittelevissä kirjoissakin aihetta käsiteltiin perin vähän. 

Palvelualoilla ei kuulla 

Pihlajaniemi toteaa, että ihminen on perustaltaan innovatiivinen. Ihminen miettii työskennellessään, miten tuon ja tuon homman tekisi helpommin, paremmin tai vähemmällä vaivalla. Käytännössä se merkitsee tuottavuuden parantamista. 

– Se valistuvatko nämä ajatukset sanalliseen muotoon, riippuu tosi paljon siitä, antaako organisaatio siihen mahdollisuuden ja hyödyntääkö se sitä. Jos antaa palautetta ja huomaa, ettei mikään muutu, toisella kertaa tuskin jaksaa nähdä vaivaa. 

Pihlajanemi haastatteli kirjaan 22 työntekijää eri aloilta. Osalla oli työpaikan luottamustehtäviä, osa oli tavallisia työntekijöitä. Palvelualoilla näytti erityisesti korostuvan kokemus siitä, ettei tule kuulluksi. 

– Oli paljon sellaista, että ihmiset olivat yrittäneet ehdottaa, miten oma työ tai oma organisaatio voisi toimia paremmin, mutta esitykset eivät koskaan edenneet. 

Yhdessä tapauksessa työntekijä oli piirrosta myöten ehdottanut, miten kassapiste kannattaisi rakentaa. Kun tuli pisteen muutoksen aika, haastateltiin ihmisiä, jotka eivät istuneet kassoilla. Ehdotuksen tekijää ei kuultu eikä ratkaisussa ollut mitään hänen ehdottamaansa. Lopputulos oli paitsi pettymys, myös jatkuvasti työssä kipeytyvä selkä. 

Työntekijöiden paremmalla kuulemisella voitaisiin tehdä alusta alkaen parempia päätöksiä, eikä niitä tarvitsisi peruutella.

Tiinan töitä ei tunneta 

Pihlajaniemi muistuttaa, että työntekijöiden paremmalla kuulemisella voitaisiin tehdä alusta alkaen parempia päätöksiä eikä niitä tarvitsisi peruutella. Kaikkia työntekijöiden töitä ja niiden piirteitä ei tiedetä. Se voi näkyä työn muokkauksissa ja mitoituksissa. 

– Kukaan päätöksiä tekevistä ei tietänyt, että Tiina oli aina aamulla töihin tulleessaan hoitanut roskat. Kun hänet sitten irtisanotaan, huomataan, että roskat jäävät hoitamatta. Sitäkään ei huomioitu, että koneiden käynnistely vie vartin, joten työaika ei voi alkaa samaan aikaan, kun asiakkaat tulevat sisään. 

Monelle työntekijälle on työssä tärkeää autonomia eli mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tehtävänsä suorittaa. Työpaikkojen muutokset kuitenkin kohdistuvat usein eri tavoin eri henkilöstöryhmiin. 

– Tietotyöläiselle muutos voi olla mahdollisuus, sillä heidän työnsä muodostuu usein jonkinlaisista raameista, jonka sisällä pystyy muokkaamaan työtään. Työntekijän työtä taas muokataan usein hyvin yksityiskohtaisesti. Jos tietotyöläiselle tulee raamit, niin duunarille tulee uudet toimintamallit. 

Mitä enemmän ihmiset pääsevät päättämään omista asioistaan, sitä helpompi heidän on hyväksyä ne muutokset. 

Lopulta on kysymys rahasta 

On varmaankin selvää, että muutokset eivät työstä ole loppumassa. Siksikin Pihlajaniemi kannustaa yrityksiä parantamaan muutoskestävyyttään. Se rakentuu arjessa. Tarvitaan luottamusta ja mitä enemmän ihmiset pääsevät päättämään omista asioistaan, sitä helpompi heidän on hyväksyä ne muutokset. 

Lopulta on kysymys yrityksen menestyksestä ja sitä myötä rahasta. 

– Osallistuminen tietty tuottaa hyvää mieltä, joka nostaa työmotivaatiota. Se taas näkyy myös rahassa. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että yritykset, joissa ihmiset saavat osallistua, myös menestyvät paremmin. 

Vastuu muutoksista on johtajilla. Lakisääteiset yhteistyön muodot ovat tärkeitä. Niiden lisäksi palaute- ja aloitekanavia kannattaa pitää kunnossa, Pihlajaniemi ajattelee. Työntekijöille pitää jakaa tietoa. Työyhteisöjä ei kannata rikkoa, koska ne ovat ihmisille tärkeitä. Kirjassa on monia listoja ja ohjeita, mitä seuraamalla pääsee eteenpäin. 

Entä onko työntekijällä itsellään vastuuta? 

– Teen itse viestintää. Koen, että ihmisellä on itsellään vastuu vastaanottaa tietoa ja jakaa sitä. Sekin on itse kunkin päätettävissä, lähteekö mukaan muutokseen, antaako sille mahdollisuuden. 

Kuka?

Marjo Pihlajaniemi, SAK:n viestintäpäällikkö 

viitisen vuotta kassatyötä opiskelujen ohessa

Teksti ja kuva: Auli Kivenmaa 

Avainsanat:

työsuhde

Mitä pidit tästä sisällöstä?

Lue seuraavaksi

Näytä kaikki

Haku