Hyppää sisältöön
Viimeksi päivitetty: 22.08.2024

Tasa-arvosuunnitelma on tärkeä väline syrjinnän estämiseksi

Kun yrityksessä on vakituisesti yli 30 työntekijää, laki edellyttää tasa-arvosuunnitelman laatimista. Sitä edeltää palkkakartoitus ja tasa-arvokysely.

Tasa-arvosuunnitelma on laadittava joka toinen vuosi yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa. Henkilöstöä voi edustaa luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu tai erillinen ryhmä. Suunnitelma voi olla erillinen tai se voidaan sisällyttää osaksi henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa tai työsuojelun toimintaohjelmaa. Suunnitelman on oltava koko henkilöstön nähtävillä.

Tasa-arvosuunnittelun tavoitteena on mm.

  • edistää miesten ja naisten välistä palkkatasa-arvoa
  • kannustaa eri sukupuolia hakeutumaan tasapuolisesti avoinna oleviin tehtäviin
  • edistää naisten ja miesten sijoittumista erilaisiin tehtäviin sekä luoda heille yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen
  • edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa, erityisesti palkkauksessa
  • kehittää työoloja sellaisiksi, että ne soveltuvat sekä miehille että naisille
  • helpottaa naisten ja miesten osalta työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista kiinnittämällä huomiota työjärjestelyihin
  • toimia siten, että ennakolta ehkäistään sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja seksuaalista häirintää.

Suomessa tasa-arvovaltuutettu antaa ohjeita tasa-arvolaista ja valvoo lain noudattamista työpaikoilla. Jos työnantaja ei tasa-arvovaltuutetun neuvoista ja ohjeista huolimatta laadi tasa-arvosuunnitelmaa, valtuutettu voi asettaa määräajan, jonka kuluessa velvollisuus on täytettävä. Tasa-arvolautakunta voi tarvittaessa sakon uhalla velvoittaa työnantajan laatimaan tasa-arvosuunnitelman.

Tasa-arvolaki koskee myös työvoimaa toiselta työnantajalta vuokraavaa yritystä sen käyttäessä työnantajalle kuuluvaa määräysvaltaa.

Tasa-arvosuunnitelman sisältö

Tasa-arvosuunnitelmassa tulee olla yleinen selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta ja suunnitelma tasa-arvon kehittämiseksi.

Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää

  1. selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta
  2. palkkakartoitus
  3. konkreettiset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi ja palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi
  4. arvio aikaisempien toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista.

Selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta

Selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta perustuu henkilöstötietoihin sekä tasa-arvo- ja työilmapiirikyselyyn.

Henkilöstöä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta sukupuolittain:

  • miesten ja naisten lukumäärät eri ammattinimikkeissä (tärkein)
  • työsuhteen kesto
  • työsuhteen laatu (määräaikaiset, osa-aikaiset, vuokratyöntekijät)
  • ikärakenne
  • koulutustaso (korkeakoulu, opisto, ammattikoulu, peruskoulu)
  • poissaolot (oma sairaus, lapsen sairaus, vanhempainvapaat, hoitovapaa)
  • työjärjestelyt (yötyö, yksintyöskentely, vuorotyö, etätyö, työmatkat)
  • urakehitys, tehtävien vaihto
  • edustukset, työryhmiin osallistuminen
  • henkilöstökoulutukseen osallistuminen
  • irtisanomiset, lomautukset
  • työsuhde-edut (lounas, kännykkä, auto, asunto)
  • työilmapiiri (johtaminen, vaikutusmahdollisuudet, tiedonsaanti, palaute, sukupuolinen häirintä, kiusaaminen).

Palkkakartoituksen laatiminen

Tasa-arvolaki ei määrittele yksityiskohtaisesti, miten palkkakartoitukset tulee tehdä. Kartoitustapa voi vaihdella ala- ja työnantajakohtaisesti.

Palkalla tarkoitetaan kaikkia työnantajan työstä suorittamia etuuksia. Koska mikään palkanosa ei saa olla syrjivä, tulee tarkasteluun ottaa erikseen muun muassa:

  • työ- tai nimikekohtainen palkanosa
  • suoritukseen ja pätevyyteen liittyvä palkanosa, jos sellainen on
  • tulosperusteinen palkanosa, tulospalkkiot
  • työaikalisät ja korvaukset (ilta-, yö- ja vuorolisät, sunnuntai- ja ylityökorvaukset)
  • luontaisedut
  • muut lisät

Suositeltavinta ottaa tarkasteluun yrityksessä käytössä olevat ammattinimikkeet (esim. kassamyyjä, lihamestari, vuorovastaava, kerrossiivoja jne.). Näin työpaikan tehtävät saadaan tarkimmin eriteltyä.

Toimenpiteet palkkauksellisten erojen poistamiseksi

Jos kartoituksessa havaitaan palkkaeroja, on palkanosittain selvitettävä, mistä erot johtuvat. On myös arvioitava, ovatko erot tasa-arvolain tarkoittamia hyväksyttäviä palkkaeroja. Esimerkiksi työkokemus tai koulutus voivat olla hyväksyttäviä syitä palkkaerolle.

Jos hyväksyttävää perustetta palkkaeroille ei löydy, tulee palkkaero poistaa luottamushenkilöiden kanssa erikseen sovittavalla tavalla. Yritys voi esimerkiksi varata seuraavan vuoden budjettiin palkankorotuksiin tarvittavan rahamäärän. Korotukset voidaan myös ajoittaa useammalle vuodelle, jos yrityksen talous ei kestä kertakorjausta.

Työehtosopimuksessa sovittua ja kaikille tarkoitettua yleiskorotusta ei kuitenkaan saa käyttää palkkaerojen kaventamiseen, ellei niin nimenomaisesti ole työnantaja- ja työntekijäliiton välillä sovittu.

Esimerkkejä tasa-arvosuunnitelman tavoitteista ja toimenpiteistä

Tasa-arvoselvityksen ja palkkakartoituksen perusteella voidaan joskus helpostikin nähdä, onko työpaikan tasa-arvossa puutteita. Esimerkiksi yrityksen naisvaltaiset työt voivat olla alemmissa palkkaluokissa kuin miesvaltaiset, tai samalla nimikkeellä työskentelevät miehet saavat parempaa palkkaa kuin vastaavaa työtä tekevät naiset. Esihenkilömiestehtävissä saattaa olla enemmän miehiä kuin naisia. Erilaiset palkanlisät tai luontaisedut saattavat kohdistua pääasiassa miehille tai sairaan lapsen hoidon takia poissaoloja kertyy vain naisille.

Tasa-arvosuunnitelman tavoitteet määräytyvät työpaikan tasa-arvoselvityksen ja palkkakartoituksen perusteella. Tasa-arvosuunnitelmaan kirjataan toimenpiteet, joilla korjataan esimerkiksi tehtävien voimakasta jakautumista miesten ja naisten töihin. Alla on esimerkkejä toimenpiteistä, joilla edistetään tasa-arvon toteutumista ja joiden tärkeysjärjestys määräytyy työpaikan tilanteen perusteella:

  • Rohkaistaan työpaikkailmoituksessa aliedustettuna olevaa sukupuolta hakemaan työpaikkaa.
  • Vältetään sukupuolta ilmaisevia ammattinimikkeitä.
  • Laitetaan työpaikat sisäiseen hakuun.
  • Soveltuvuustestit muokataan sekä miehille että naisille sopiviksi.
  • Suositaan kahdesta yhtä ansioituneesta työnhakijasta kyseisessä ammatissa aliedustettuna olevaa sukupuolta.

  • Analysoidaan palkkausjärjestelmän sukupuolivaikutukset.
  • Kehitetään työnarviointijärjestelmät (vaativuuspalkka, henkilökohtainen pätevyys, suoriutuminen, tulospalkkaus) sukupuolineutraaleiksi.
  • Kehitetään palkkatilastointia niin, että siinä eritellään sukupuoli.
  • Tarkistetaan etteivät työsuhde- ja luontaisedut ole syrjiviä.
  • Tilastoidaan eri työsuhde- ja työaikamuodot sukupuolen mukaan.
  • Koulutetaan esihenkilöitä palkkausjärjestelmän soveltamiseen.

  • Järjestetään esihenkilöille, työntekijöille ja luottamushenkilöille koulutusta tasa-arvoasioista.
  • Huomioidaan tasa-arvo organisaation arvoissa, strategioissa ja henkilöstöraportoinnissa.
  • Kehitetään töitä niin, että ne soveltuvat miehille ja naisille.
  • Vaikutetaan siihen, että yksitoikkoiset ja ikävät työt eivät kohdistu pelkästään toiselle sukupuolelle.
  • Kehitetään työilmapiirikyselyjä ja esimerkiksi sairauspoissaolotilastoja sellaisiksi, että niiden avulla voidaan seurata tasa-arvon toteutumista.

  • Kehitetään tilastoja perhevapaiden pitämisestä ja sairaan lapsen hoidosta.
  • Kannustetaan miehiä käyttämään perhevapaita.
  • Otetaan käyttöön joustavat työaikajärjestelyt.
  • Tiedotetaan perhevapailla oleville työpaikan asioista mm. avoimista työpaikoista.
  • Taataan perhevapaalta palaavalle pääsy samaan tai eduiltaan yhtä hyvään tehtävään.
  • Ei syrjitä raskaana olevia, esimerkiksi kun päätetään työsuhteen kestosta.

  • Sovitaan yhdessä, mitä ymmärretään häirinnällä ja päätetään pelisäännöistä.
  • Lisätään työilmapiirikyselyyn häirintää koskevia kysymyksiä.
  • Rohkaistaan henkilöstöä puuttumaan häirintään heti ja viemään asia esihenkilön tai luottamushenkilöiden tietoon.
  • Poistetaan seiniltä ja tietokoneiden näytöiltä vähäpukeisia miehiä ja naisia esittävät kuvat.

Tärkeintä on lähteä liikkeelle!

Jos työpaikalla ei ole jo tasa-arvosuunnittelun perinteitä tai olemassa olevasta tasa-arvosuunnitelmasta ei tiedetä, tärkeintä on aloittaa jostain.

Ota asia puheeksi työnantajasi kanssa. Kun suunnitelman laatimiseen ryhdytään, on hyvä muistaa, että tavoitteiden ja niiden kustannusarvion sekä toteuttamisaikataulun tulee olla realistisia, helposti mitattavia ja seurattavia. Kehittämistoimenpiteitä ei kannata ottaa ensimmäiseksi vuodeksi kovin monta. Suunnitelmasta tulee ilmetä, kuka kantaa mistäkin toimenpiteestä vastuun, ja mikä on yrityksen linjaorganisaation vastuu.

Hyvä tiedottaminen tasa-arvosuunnittelun aloittamisesta ja tavoitteista vähentää ennakkoluuloja ja estää väärinkäsityksiä. Suunnittelun etenemisestä tulee raportoida säännöllisesti yrityksen johdolle ja yhteistoimintaelimille.

Lue myös

Hyödyllisiä linkkejä

Mitä pidit tästä sisällöstä?

Haku