Bottan luottonaisen jäähyväiset 

– Synnyin tänne heinäkuussa 1981, tarjoilija Heli Harmaala aloittaa tarinoinnin urastaan legendaarisessa Ostrobotnia-talossa eli Bottalla. 

Sanavalinta on paljastava. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien omistama Botta eduskunnan naapurissa on Harmaalalle selvästi rakas. Hän suhtautuu työpaikkaansa melkein kuin kotiin, työyhteisöönsä kuin perheeseen. 

45 vuotta saman työnantajan palveluksessa, fyysisessä työssä ravintola-alalla – siinä on yhdistelmä, joka on nykypäivänä harvinainen. 

Vaihtelevat työpäivät, mukava työyhteisö, hyvät pomot, talon kuntoa kohottavat portaat ja ravintoloiden arvokas historia – siinä ovat Harmaalan mukaan syyt, jotka ovat saaneet hänet viihtymään ja jaksamaan 45 vuotta. 

– Meillähän on nytkin monta erilaista ravintolaa: Manala, Botta Events eli juhlakerros tapahtumineen, bistro ja viinibaari Dagmar ja St. Urho’s Pub. Vuosien saatossa olen nähnyt lukuisia remontteja ja erilaisia ravintoloita. 

Yhtenä päivänä Harmaala voi hoitaa väitöskaronkan tarjoiluja, toisena palvella asiakkaita Manalassa. Kahta samanlaista päivää ei ole, ja joka päivä kohtaa jotain uutta. 

Mutkan kautta viinikassaksi 

Tarjoilijan ammatti ei ollut Harmaalalle lapsuuden haave. Tie uralle vei mutkan kautta. 

– Olen pienviljelijäperheen tytär Ranualta ja tottunut tekemään fyysistä työtä. Teininä keksin kuitenkin hakea Rovaniemelle kauppakouluun ja valmistuin merkantiksi. Ymmärsin kyllä heti, että aikaiset aamut ja paperinpyöritys ei ollut minua varten. Vaihdoin saman tien suuntaa ja hain Oppipoika-ravintolakouluun viinikassan oppiin. 

Harmaala oli löytänyt oman paikkansa. 

Käytännönläheisiin opintoihin kuului baarityöskentelyä, tarjoilua, keittiöhommia ja alkoholilainsäädännön pänttäämistä. Vuoden opiskelun jälkeen Harmaala oli valmis alkoholikassanhoitaja. 

– Silloin oli tarkkaa. Tarjoilija toi viinikassalle bongin eli tilauskuitin, jossa luki vaikkapa vodka ja vichy. Minä mittasin neljä senttilitraa vodkaa ja perään vichyä. Tarjoilija vei asiakkaalle juoman pöytään. Kaikki lain mukaan. 

Rovaniemeltä tie vei etelään töihin hotelli Lepolammelle Espooseen. Vuoden hotellirupeaman jälkeen Harmaala lähti tuttujen perässä Bottalle. 

Kaiken nähnyt 

Harmaala on nähnyt ravintola-alan muutokset, talouden ylä- ja alamäet, herrat ja duunarit. 

Botta-uransa alkuaikoina hän työskenteli Urhon pubissa, joka oli tuohon aikaan aivan toisenlainen kuin nykyinen viihtyisä baari. 

– Se oli silloin Etu-Töölön juottola. Valikoima oli suppea, ja kanta-asiakkaat astelivat tiskille jo aamulla. Lähtemättömästi on jäänyt mieleen, kun asiakkaat pimputtivat pubin epävireistä pianoa. 

Pubin tarina kuvastaa oikeastaan koko ravintola-alan muutosta. Meno on siistiytynyt. Asiakkaat eivät enää ryyppää samaan malliin kuin ennen. Tarjonta on aiempaa rikkaampi ja sofistikoituneempi. 

Nykypäivänä ei voi edes kuvitella sellaista ahdistelua, mitä tarjoilijat joutuivat ennen kokemaan

– Nykypäivänä ei voi edes kuvitella sellaista ahdistelua, mitä tarjoilijat joutuivat ennen kokemaan. Siihen syyllistyivät asiakkaat taustaan katsomatta. 

1990-luvun laman aikaan Bottan ovi kävi niin harvaan, että mieleen hiipi kysymys, miten tästä selvitään. Markkinointivastaavamme keksi pelastukseksi Manalan yötanssit, jotka viihdyttivät juhlakansaa aina puoli neljään asti aamulla. 

Harmaala työskenteli yötanssien aikaan vuoropäällikkönä. 

– Tuntui hyvältä, että minuun luotettiin niin, että pääsin etenemään uralla. Toisaalta en kokenut roolia omakseni. Paikkani ei ole toimistossa, vaan asiakkaiden parissa, Harmaala muistelee. 

Nyt Bottalla näkyy ravintolassa käymisen arkipäiväistyminen. Nykyisestä talouden matalalennosta huolimatta ihmiset syövät Harmaalan mukaan aiempaa enemmän ravintolaruokaa. Tosin wolttaaminen vaikuttaa, annoksia ei nautita välttämättä ravintolassa. 

Omat mausteensa työhön ovat tuoneet sattumukset ja kohtaamiset tv:stä tuttujen ihmisten kanssa. Tosin Harmaala kertoo unohtavansa kommellukset ja julkkisten sanomiset melkein saman tien. 

– Tai muistuupa mieleeni, kun Vesa-Matti Loiri oli meillä taas kerran asiakkaana. Pian hänen tulonsa jälkeen pelmahti ovesta 50 vierasta, jotka kaikki tietysti halusivat heti palvelua. Vesku huomasi tuskastumiseni ja totesi, että ”Noita kaikkia on niin vaikea niellä”. Se virkisti. 

Pois liitosta ja takaisin 

Harmaalan suhde ammattiyhdistysliikkeeseen on sekin muuttunut. 1980-luvulla hän erosi silloisesta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitosta korkeina pitämiensä jäsenmaksujen vuoksi. 

2010-luvulla mieli kuitenkin muuttui. Harmaala alkoi kaivata liiton tuomaa turvaa ja liittyi PAMiin. Sittemmin hän toimi 10 vuotta luottamusmiehenä. 

– En tykkää olla esillä ja ajattelin, että ei minusta semmoiseen hommaan ole. Muut kuitenkin pyysivät. Ja kun kaikki oli työpaikalla kunnossa, niin ajattelin, että miksi ei. 

Luottamusmiesvuosinaan Harmaala puhui nuoria kollegoita liittymään PAMiin. Liitto tuo turvaa eri tavalla kuin riippumaton työttömyyskassa. 

Loppukesästä tiedossa on vielä työkavereiden järjestämät läksiäiset, jotka nostavat jo nyt pilkkeen Harmaalan silmiin. Odotettavissa on hyvät bileet ja koskettavia puheita. 

– Me luotamme Heliin kuin vuoreen. Jos tulee tiukka paikka, niin Heliltä kysytään. On iso työ paikata se aukko, jonka Heli jättää, kokous- ja tapahtumapäällikkö Ali Younes antaa maistiaisen. 

Haastattelimme Heli Harmaalaa kesäkuussa.

Teksti: Anu Vallinkoski
Kuvat: Eeva Anundi