Hyppää sisältöön
Etusivu » Ajankohtaista » Uutishuone » Kiskonta on yhteinen ongelma
Artikkelit

11.06.2026 10:00

Kiskonta on yhteinen ongelma

PAMin palkitsema journalisti Paavo Teittinen uskoo, että työperäinen hyväksikäyttö saadaan painettua marginaaliin. Hän lisäisi maahanmuuttajien kielikoulutusta ja työsuojeluviranomaisten toimivaltuuksia.

Paavo Teittinen istuu tuolilla ja katsoo suoraan kameraan, kädet edessä yhteenpujotettuina; hänellä on vihreä kauluspaita, pyöreät silmälasit ja vaalea neutraali tausta.
Ulkomaalaisten työntekijöiden riisto on muuttanut Paavo Teittisen omia kulutustottumuksia. Pakastemarjapussin kyljestä hän tarkistaa, onko valmistaja tuttu ikävistä uutisista. Kuvaaja: Liisa Valonen

Kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen istui lounaalla ravintolassa irakilaistaustaisen tulkin kanssa Helsingin keskustassa. Tulkki oli avustanut Teittistä ja tämän kollegaa Maria Manneria maahanmuuttoa käsittelevien juttujen tekemisessä. Jutustelun lomassa tulkki kertoi olleensa tiskarina samassa ravintolassa ja tehneensä 14-tuntisia vuoroja 20 euron päiväpalkalla. Tulkin mukaan monet turvapaikanhakijat tekivät töitä samanlaisilla ehdoilla. 

Teittinen ja Manner alkoivat penkoa asiaa, ja ilmiö osoittautui todelliseksi. Teittinen oli saanut ensikosketuksen työperäiseen hyväksikäyttöön. 

Sittemmin työ aiheen parissa on jatkunut. Vuonna 2019 kuohuttaneessa artikkelissaan Teittinen paljasti nepalilaisissa ravintoloissa rehottaneen ihmiskaupparingin. Tietokirjallisuuden Finlandialla palkittu Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen -kirja nosti esiin ulkomaalaisten työntekijöiden riistoa useilla eri aloilla. 

– Vasta nepalilaisista ravintoloista kirjoittaessani ymmärsin, mitä nykypäivän orjuus on. Köyhistä oloista tulevat maksavat työpaikastaan kynnysrahaa ja velkaantuvat. Heille on valehdeltu työoloista Suomessa. He tekevät pitkiä vuoroja seitsemänä päivänä viikossa ja asuvat työnantajan majoituksessa kuin sardiinipurkissa.

Järjestelmän aukot 

Työperäisen hyväksikäytön tutkiminen ei ole helppoa. Nepalilaisten ravintoloiden oloista kertovan jutun parissa Teittinen pakersi puolen vuoden ajan. 

Haastateltavia oli vaikea löytää ja ehkä vielä vaikeampi saada puhumaan. Moni pelkäsi työnantajaansa, usein syystä. 

Teittinen on halunnut tuoda esiin paitsi ihmiskohtaloita myös järjestelmän ongelmia. 

– Ensin yllätyin hyväksikäytön laajuudesta. Ei ole kyse yksittäisistä mädistä omenoista tai tietystä toimialasta, vaan ilmiö näkyy alalta toiselle. Vielä suurempi yllätys oli se, että oikeusvaltiomme ei toimi niin kuin oletin. Kantasuomalaiset, irakilaiset siivoojat ja nepalilaiset kokit eivät ole lain edessä yhdenvertaisia. 

Työntekijöitään riistävät yritykset ovat saaneet jatkaa toimintaansa. Poliisi ei ole aina tutkinut tapauksia niin hyvin kuin pitäisi. 

Samalla Teittinen huomauttaa, että aivan parin viime vuoden aikana hyväksikäytön kitkennässä on menty parempaan suuntaan. 

Työntekijäjärjestöjen lisäksi monet työnantajajärjestöt ja päättäjät suhtautuvat ilmiöön vakavasti ja kokevat ongelman yhteiseksi. Ajavathan riistofirmat toiminnallaan rehellisiä yrityksiä ahdinkoon.

Ei ole kyse yksittäisistä mädistä omenoista tai tietystä toimialasta, vaan ilmiö näkyy alalta toiselle. Vielä suurempi yllätys oli se, että oikeusvaltiomme ei toimi niin kuin oletin.

Riistobisnes kannattamattomaksi 

Työperäistä hyväksikäyttöä tuskin koskaan saadaan riivittyä juurineen, mutta marginaaliin sen voi painaa, Teittinen uskoo. 

Keskeisenä keinona hän mainitsee työsuojeluviranomaisten toimivaltuuksien kasvattamisen. Kiinnijäämisriskiä ja sanktioita lisäämällä voisi riistosta tehdä nykyistä kannattamattomampaa. 

– Toimivaltuuksien lisääminen ei vaatisi lisää rahaa. Päinvastoin se voisi hyödyttää yhteiskuntaa perittyinä rikoshyötyinä ja verotuloina. 

PAM on esittänyt, että ilmiöön pitäisi puuttua esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnilla ja veronumeron käyttöönotolla. Kielikoulutustakin pitäisi lisätä. 

Kielikoulutuksen puolesta puhuu myös Teittinen. Nyt työluvalla Suomeen tuleva ei saa yhteiskunnalta minkäänlaista kielenopetusta. Kun kielitaitoa ei ole, hyväksikäytetyksi tulemisen riski kasvaa. Uhri ei kykene hakemaan tietoa ja apua. 

– Koulutus maksaa, mutta se on tarpeen, jos haluamme, että nämä ihmiset integroituvat yhteiskuntaamme. 

Alipalkkauksen kriminalisointiin hän suhtautuu varauksellisemmin. Ajatus on tärkeä, mutta alkaisiko poliisi tutkia vakavia ihmiskauppa- ja kiskontatapauksia vähemmän vakavana alipalkkauksena. 

– Ehkä Norjassa käytössä oleva palkkavarkaus olisi rikosnimikkeenä osuvampi. 

Nainen puhuu mikrofonilla hymyillen ja mies vastaanottaa kukkakimppua ja pientä palkintoa ilahtuneena; taustalla tapahtuman näyttö ja ikkuna – hetki tunnustusta toimittajan työlle työperäisen hyväksikäytön paljastamiseksi.
PAM palkitsi Yhdessä parempaa -palkinnolla Helsingin Sanomien toimittajan Paavo Teittisen. Teittinen on tehnyt työtä työperäisen hyväksikäytön laajuuden ja rakenteiden paljastamiseksi Suomessa. Palkinnon luovutti toiminnanjohtaja Heidi Lehikoinen.

Synkkä tuo esiin hyvän 

Teittinen on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Jo mainitun Tieto-Finlandian, tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon, PAMin Yhdessä parempaa -palkinnon… 

– Kaikista olen tosi otettu. Erityisen iloinen olen siitä, että tämä ilmiö halutaan nähdä. 

Toivoa ja iloa synkän aiheen keskellä tuo myös ihmisten hyvyys. Teittinen antaa kiitosta järjestöille, poliiseille, asianajajille, syyttäjille, virkamiehille, tutkijoille ja ammattiliitoille, jotka tekevät työtä oikeuden toteutumiseksi. 

Teksti: Anu Vallinkoski

Avainsanat:

lainsäädäntö maahanmuutto työperäinen hyväksikäyttö Yritysvastuu

Mitä pidit tästä sisällöstä?

Lue seuraavaksi

Näytä kaikki

Haku