Hintakilpailu kiristää työtahtia ja tuntuu työntekijän kukkarossa

Kilpailutus ja hankintojen välityksellä tehty työ johtaa Suomessa työntekijöiden työehtojen ja -olojen heikentymiseen. Näin todetaan Tampereen yliopiston kesällä julkaistun laajan Kilpailutetut palvelut ja työn laatu -tutkimushankkeen tuloksissa. Aihetta on tähän asti tutkittu vain vähän, vaikka pelkästään julkisia hankintoja tehdään jopa 50 miljardilla eurolla vuodessa. Lisäksi yksityiset yritykset tekevät hankintoja toisiltaan.

Palvelualoilla yksi säännöllisen kilpailutuksen kohteena oleva ala on siivouspalvelut. Eräs havainto tutkimushankkeessa oli, että hankintojen välityksellä tehtävässä työssä on riskinä esimerkiksi työkohteiden edellyttämän työn alimitoittaminen ja työntekijöiden kasvava työkuorma. PAM-lehdessä käsiteltiin siivousalaa vaivaavaa työajan alimitoitusta viimeksi numerossa 6/2025.

Hankkeen tutkijat törmäsivät tähän aikaisessa vaiheessa.

– Heti hankkeen alusta kävi selväksi, että kilpailutuksiin liittyvät ongelmat ovat kroonisia siivousalalla. Työvoiman käyttö ei ole kestävää ja työtä ei ole yksinkertaisesti mahdollista tehdä annetussa ajassa, apulaisprofessori Satu Pyöriä kertoo.

Hankkeen vetäjänä toimineen Pyöriän mukaan ongelmat korostuvat pääkaupunkiseudulla, jossa kilpailu siivouksessa on kovaa. Hintakilpailu näkyy palkkakehityksessä sekä työsuhteen laadussa ja altistaa työperäiselle hyväksikäytölle. Myös rehelliset yritykset joutuvat laskemaan hintojaan.

– Tutkimushaastatteluissa kävi ilmi, että siivousalalla palkkojen korottaminen on vaikeaa, koska ostopalveluiden sopimustuntihinnat ovat niin alhaiset. Tilanne johtaa työntekijän työtuntien vähentämiseen, vaikka työmäärä ei laske.

Työehtojen on oletettu olevan kunnossa

Tutkijoiden mukaan EU:n ja Suomen hankintoja ja tilaajavastuuta koskeva sääntely on ristiriidassa työntekijöiden työsuojelulainsäädännön ja työehtosääntelyn kanssa.

– Julkisella sektorilla korostetaan, että toimintaa täytyy tehostaa ja on kova talouskuri. Sitten tuppaa unohtumaan, että millä hinnalla? Aina kun ostetaan palvelutyötä, niin siellä on työvoimaa ja heidänkin pitäisi pystyä elämään, Pyöriä huomauttaa.

Eeva-Riitta Högnäs työskentelee Kuntaliitossa johtavana juristina ja on mukana valtiovarainministeriön koordinoimassa Hankinta-Suomi -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on kehittää suomalaisia hankintoja ja hankintaosaamista.

Högnäsin mukaan säästöpaineet näkyvät hankinta-asiantuntijoiden työssä, kuten monet muut vastuullisuustavoitteet työntekijöiden oikeuksien lisäksi.

– Kovakin säästötavoite saatetaan saavuttaa, kun hinnat tippuvat. Toisaalta aina pitäisi miettiä, mistä säästö tuli ja onko palvelu mahdollista toteuttaa tällä hinnalla. Mutta, jos tehtäväksi ei ole annettu miettiä sitä, niin riittääkö kapasiteetti?

Miksi tilanne on tutkijan mielestä päässyt näin huonoksi?

– On ehkä oletettu, että työehtosääntely on Suomessa riittävää, lainsäädäntö toimii ja meillä on hyvä työsuojelulainsäädäntö. Tilaajapuolella ei ole ollut laajaa ymmärrystä, miten äärimmäisen joustava työvoiman käyttö on kuitenkin mahdollista, Pyöriä pohtii. Kun oletuksena on ollut, että työntekijöiden oikeudet ovat kunnossa, on kilpailutuksissa keskitytty hintaan ja työn jäljen laatuun – ei henkilöstön työn laatuun.

Siivouspalvelut erityisen tarkastelun alla hankinnoissa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hankintajohtaja Emilia Kortelainen ei yllättynyt tutkimustuloksista. Hyvinvointialue tekee hankintoja kilpailullisilta markkinoilta yli 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Julkisen sektorin hankintoja säädellään hankintalailla.

Kortelainen kertoo, että esimerkiksi siivouspalveluiden hankinnoissa hyödynnetään hyvinvointialueen oman henkilöstön asiantuntemusta, sillä hyvinvointialue työllistää itse laitoshuoltajia.

– Kun valmistelemme hankintaa, niin meillä on aina mukana omasta palvelutuotannosta porukkaa, jotta saadaan heidän substanssiosaamisensa hyödynnettyä. He pystyvät pohtimaan minkälaista mitoitusta ja laatutasoa sitten vaaditaan, Kortelainen kertoo.

Apulaisprofessori Pyöriä toteaa, että työvoiman mitoituksen laskeminen ei ole helppoa ja käytännöt vaihtelevat suuresti. Hyvinvointialueissa hän näkee potentiaalia parempiin hankintoihin, kun suuremmat yksiköt vastaavat hankinnoista yksittäisten kuntien sijaan.

Voisiko osa ratkaisua mitoitusongelmaan olla, jos työehtosopimuksen sopijaosapuolet onnistuisivat luomaan yhteisen mallin mitoituksen laskemiselle?

– Tällainen ei tietysti pakottaisi ketään käyttämään sitä, mutta se antaisi auktoritatiivisen pohjan hankinnalle. Esimerkiksi elintarvikehankintoihin on paljon malleja ja kyllä tällaisesta varmasti olisi hyötyä, Kuntaliiton Högnäs toteaa.

Kortelaisen mukaan siivous on tunnistettu korkeamman riskin palveluksi, jossa on pelkoa harmaasta taloudesta ja työntekijöihin kohdistuvista väärinkäytöksistä. Siksi siivouspalveluiden hankinnat ovat tarkemman luupin alla.

– Meille on tärkeää, että työnantajavelvoitteet on lainmukaisesti hoidettu ja noudatetaan tessiä. Me olemme kieltäneet alihankinnan ketjuttamisen ja sopimusehdoissa on nostettu esiin, että esimerkiksi kevytyrittäjien käytöstä tulee ilmoittaa alihankkijana.

Palveluntuottajien seuranta ja valvonta on välttämätöntä

Högnäs pitää väärinkäytösten ehkäisemiseksi erityisen tärkeänä, että sopimukseen saadaan seurantamekanismeja ja niitä hyödynnetään käytännössä.

– Tämä vaatii työtä ennen hankinnan aloittamista, jotta sopimuksessa on raportointimekanismit ja oikeus tarkastaa. Tämä saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta kaikissa sopimuksissa näitä ei ole.

Mikäli seurannasta ei ole sovittu ajoissa, muuttuu se erittäin vaikeaksi myöhemmin.

Myös hankintajohtaja Kortelainen pitää valvontaa tärkeänä. Paperilla asiat voivat olla hyvin, mutta tosielämä voi olla toisenlaista.

– Pitää oikeasti jalkautua ja tehdä auditointikierroksia ja siihen on meillä erikseen varattu resursseja. Jos emme valvo sopimuksen toteutumista, niin sopimukset eivät välttämättä toteudu käytännössä.

Väärin toimineet yritykset pitäisi saada pois kilpailutuksista

Tällä hetkellä epärehellisten ja työehtoja rikkoneiden yritysten poissulku kilpailutuksista on vaikeaa. Ongelmana on etenkin vaatimus lainvoimaisesta tuomiosta, jossa voi kestää valituksineen vuosikausia.

– Olen ilman muuta sitä mieltä, että jos yrityksen taustoissa on rikoksia ilmennyt, niin tällaisia yrityksiä ei pitäisi ottaa mukaan hankintoihin, joissa käytetään julkisia varoja, Högnäs sanoo.

Myös Kortelainen kannattaa muutoksia, joilla epärehellisiä toimijoita voitaisiin sulkea pois kilpailutuksista.

– Meidän on vaikea sulkea pois tarjoajia pelkän epäillyn takia, kun pitäisi olla lainvoimainen tuomio ja tiedetään miten tuomioistuinkäsittelyt venyvät.

Suurin Kortelaisen toivoma muutos ei kuitenkaan liity sääntelyyn.

– Työsuojeluviranomaisen ja julkisen sektorin toimijoiden välistä tiedonvaihtoa voisi kehittää. Meille olisi arvokasta tietää, jos jossakin yrityksessä on huomautettavaa, niin varmasti kiinnittäisimme siihen enemmän huomiota meidän sopimuskauden aikaisessa valvonnassa. Toisaalta työsuojeluviranomainen voisi saada arvokasta tietoa myös meiltä.

Mitä käy työehdoille ja -oloille, jos ongelmia ei korjata?

Pyöriän mukaan sääntely ei ole riittävää, kun työmarkkinoilla käytetään työvoimaa kaikin mahdollisin joustavin tavoin. Mikäli ongelmiin ei puututa aktiivisesti, tulevat ne kasvamaan. Esimerkiksi ”kevytyrittäjien” käyttö tapauksissa, joissa ei ole kyse aidosta yrittäjyydestä pitäisi saada ajoissa kuriin.

– Tämä on laajempi kysymys kuin hankinnat. Saako meillä työstä suomalaisen sääntelyn puitteissa riittävän elannon, vaikka Woltin kohdalla? Vastaus on, että ei saa. Hankinnat osaltaan osallistuu työn kestämättömään halpuuttamiseen, mikä välittyy kaikkialle yhteiskuntaan, jos elämisen edellytykset heikkenevät, Pyöriä varoittaa.

Lainsäädännön lisäksi olisi tärkeää huolehtia työehtosopimusten kattavuudesta jatkossakin.

– Järjestäytymisaste on kriittinen asia, jotta työehtosopimukset säilyvät työkaluna, jolla voidaan ohjata työvoiman käyttöä ja tasata yritysten kilpailuedellytyksiä.

Teksti: Pauli Unkuri