Näkymätön työ 

Noin 750 000 suomalaista pitää säännöllisesti huolta lähiomaisestaan. Punkaharjulainen Seija Kokki, 61, oli vielä viime vuonna yksi heistä. Kokin monisairas puoliso menehtyi joulukuussa. 

– Aika huonosti minulta sujui työn ja hoivan yhteensovittaminen. Olin uupunut. Ihan loppuvaiheessa yöunet jäivät 2–3 tuntiin. Olin unettomuuden ja uupumuksen vuoksi 10 päivää sairauslomallakin, Kokki kertoo. 

Puolison vakavat sairaudet huolettivat ja kuormittivat. Hoiva vei aikaa. Töissä ollessaan Kokki oli jatkuvassa hälytysvalmiudessa ja murehti, miten kotona sujuu. Puolisolla oli tajuttomuuskohtauksia, ja sairaus vaati säännöllistä seurantaa. Kokki kyyditsi puolisoaan Savonlinnaan sairaalaan kontrolleihin, laboratoriokokeisiin, päivystykseen… 

Samaan aikaan työtkin piti hoitaa. Kokki työskentelee osa-aikaisena siivoojana Suomen metsämuseo Lustossa. Lisäksi hän siivoaa ja hoitaa ruoka- ja pyykkihuoltoa Punkaharjulla Hoitokoti Finlandiassa tarvittaessa työhön kutsuttavana. 

”En kertonut töissä” 

Vaikka Kokin arki oli hankalaa, hän ei kertonut siitä esihenkilölleen museolla. 

– En halunnut, enkä oikein edes jaksanut selittää tilannettani. Ajattelin, että kertomalla mikään ei olisi muuttunut paremmaksi. Päinvastoin mietin, olisiko alettu ajatella, että en selviydy töistäni. 

Toisessa työpaikassa Kokin oli pakko paljastaa asioiden tola, kun hänen piti lähteä kesken päivän töistä kotiin. 

Hoitokodissa Kokki sai esihenkilöltään ymmärrystä, ja hoitajat ihmettelivät, miksi hän ei ollut kertonut mitään aiemmin. 

Väestöliitto on Ruuhkavuodet 2 -hankkeessaan etsinyt ratkaisuja, jotka huomioisivat työntekijöitä, jotka ovat vastuussa iäkkään läheisensä hoivasta. PAM on mukana hankkeessa, ja siinä on hyödynnetty PAMin vuosien 2024–2025 jäsenkyselyjen tuloksia. 

Jäsenkyselyiden mukaan Kokki ei ole ainoa, joka arastelee kertoa työpaikalla hoivavastuustaan. Yli 60 prosenttia hoivavastuuta kantavista vastaajista ei ollut ottanut asiaa puheeksi esihenkilönsä kanssa. 

PAMin työympäristö ja tasa-arvoasiantuntija Merja Vihersalo arvelee, että moni pelkää avoimuuden kostautuvan. Jos työsuhde on epävarma, voi pelätä, että vähät tunnit vähenevät entisestään. 

– Tällainen kertoo huonosta työkulttuurista. Yritysten johdon pitää herätä ja pohtia, miten puuttua ongelmiin. Työpaikalla pitää olla yhteisesti sovitut, ääneen lausutut ohjeet läheishoivatilanteisiin. Nyt työntekijä jää asian kanssa usein yksin, hän sanoo. 

Toisaalta Vihersalo kannustaa ottamaan hoivavastuun puheeksi esihenkilön kanssa. Epäasiallinen suhtautuminen on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö. 

Kun esihenkilö tietää asiasta, voi miettiä yhdessä joustoja työhön. Samalla kannattaa sopia siitä, ilmoitetaanko asiasta muulle työyhteisölle, kuka kertoo ja mitä. 

Joustoja työvuoroista 

Vaikka Kokki ei töissä avautunutkaan hoivavastuustaan, hän onnistui järjestelemään tarpeen mukaan joustoja työpäiviinsä. 

– Museolla saan itse päättää työvuoroistani. Voin päättää, mihin aikaan menen töihin ja milloin lähden, kunhan vain tunnit tulevat täyteen ja työt hoidetuksi. 

Lisäksi Kokki hyödynsi vuosilomiaan ja vaihtoi lomarahoja vapaiksi. 

PAMin kyselyn mukaan iäkkäistä läheisistään huolehtivat hakevat joustoja paljolti juuri työvuorojärjestelyistä ja vuosilomapäivistä. Jotkut turvautuvat palkattomiin poissaoloihin. 

Työntekijällä on oikeus olla töistä pois pakottavan perhesyyn vuoksi. Omaishoitovapaata saa enimmillään viisi päivää. Molemmat poissaolot ovat palkattomia, ellei työehtosopimuksessa ole sovittu toisin. 

Kokki ei turvautunut palkattomiin poissaoloihin. 

– Kun palkka on pieni, sitä yrittää kaikki mahdolliset tunnit tehdä. Toisaalta ajattelin, että säästelen palkattomia vapaita oikein pahojen päivien varalle. Niitä en sitten kuitenkaan ehtinyt pitää, hän sanoo. 

PAMin jäsenkyselyyn vastanneiden mukaan eniten joustoissa olisi parannettavaa työvuorojen järjestelyssä, palkattomien vapaiden pitämisessä, kesken päivän töistä lähtemisessä ja hoivavastuuseen liittyvien taukojen pitämisessä kesken työpäivän. 

Kenelle hoivavastuu kuuluu? 

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina ollut esillä ajatus hoivavastuun siirtämisestä nykyistä enemmän omaisille. 

Vihersalo ajattelee, että visio ei kuulosta hyvältä tasa-arvon näkökulmasta. Yleensä hoivavastuu näet lankeaa naisille. PAMinkin kyselyn mukaan iäkkäistä läheisistään huolehtivista valtaosa, noin 75 prosenttia, on naisia. 

Toisaalta pienipalkkaisilla ei ole varaa ostaa hoivapalveluita läheisilleen, vaan he tekevät hoivatyön itse. 

Huolenpito voi vaikuttaa tuloihin vielä pitkään. Jos palkkatulot laskevat hoivan vuoksi, eläkekertymäkin pienenee, mikä voi ajaa eläkeköyhyyteen. 

Huolenpidon sälyttäminen omaisille voi tietää myös pienempiä verotuloja yhteiskunnalle, jos sekä hoivavastuun että työn raskauttamat uupuvat ja hakeutuvat ennenaikaiselle eläkkeelle tai vaihtavat kokoaikatyön osa-aikatyöhön. 

Ongelmista huolimatta läheisen huolenpidossa on paljon hyvääkin. Moni hoivaa läheistään omasta halustaan ja kokee arvokkaaksi, että tämä saa asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Hoivatyö ei saa olla kuitenkaan omaiselle pakko. 

Seija Kokki tähdentää, että yhteiskunnan pitäisi huomioida omaisten tekemä työ. Tärkeästä työstä kuuluisi saada korvaus. 

– Itse hain omaishoidontukea, mutta en sitä koskaan saanut. 

Teksti: Anu Vallinkoski 

Kuvat: Jani Kautto