Hyppää sisältöön
Uutiset

12.01.2023 13:52

Turvallisuusala murroksessa

Järjestyksenvalvojat ja vartijat ovat joutuneet viime viikkoina ankaran julkisen kritiikin kohteeksi. Kohun keskellä alalla työskentelevien koulutus ja osaaminen puhuttavat. Riittääkö laissa määrätty muutaman päivän koulutus vaativaan tehtävään? Onko turva-alan viranomaisvalvonta riittävää ja mikä on turva-alan yritysten vastuu työntekijöistään? Turvallisuusala on nyt suurten rakenteellisten muutosten edessä.

Järjestyksenvalvojana yli kaksikymmentä vuotta työskennellyt luottamusmies Ville Siikanen kertoo, että nykyisin ihmiset kantavat mukanaan erilaisia aseita ja niillä myös uhkaillaan.

Turvallisuusalan työntekijät joutuvat jatkuvan provosoinnin ja suunsoiton kohteiksi työssään.

”Aika rajua ja raakaa se kieli on, tappouhkauksia tulee, ärsytetään, kuvataan ja videoidaan.”

Tällainen kehitys on pääluottamusmies Toni Lindgrenin mukaan jatkunut jo pitkään. Viime päivien julkisuuden myötä tilanne on kärjistynyt. Joillakin verkon keskustelukanavilla on jopa lynkkausmielialaa.

”Tämä julkinen myllytys on aiheuttanut sen, että tilanne on räjähtänyt käsiin. Nyt tavalliset kansalaiset suhtautuvan vihamielisesti järjestyksenvalvojiin.”

Rikostutkintojen julkinen käsittely on lisännyt työntekijöiden kokemaa uhkaa jopa työajan ulkopuolella.

”Työturvallisuutta pitää miettiä niin työpaikalla kuin työmatkallakin. Jos siirtyy esimerkiksi työvaatteet päällä kotiin, niin matkalla voi saada uhkauksia”, Siikanen kertoo.

Toni Lindgren muistuttaa, että alalla työskentelee pääsääntöisesti osaavia ammattilaisia, jotka tekevät tärkeää työtä ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi.

”Kaikilla aloilla on työntekijöitä, jotka eivät työhönsä sovi. Näin on myös vartiointialalla, joten yksittäisten henkilöiden tekojen perusteella ei voi leimata kaikkia alan työntekijöitä.”

Molemmat kaipaavat alalle lisää koulutusta.

Lisää perustutkinnon tai ammattitutkinnon suorittaneita alalle

Turvallisuusala lähti kasvuun, kun järjestyksenvalvojien oikeuksia laajennettiin lainmuutoksella vuonna 2016. Poliisilta siirtyi julkisia järjestyksen valvontatehtäviä yksityisille turva-alan yrityksille. Jo tuolloin heräsi huoli järjestyksenvalvojien ammattitaidon riittävyydestä ja työturvallisuudesta.

”Poliisilla on työhön useamman vuoden koulutus, kun taas yksityisten turva-alan työntekijöiden koulutus voi olla vain viikon mittainen”, toteaa koulutuspolitiikan asiantuntija Eero Löytömäki PAMista.

Järjestyksenvalvojaksi ja väliaikaiseksi vartijaksi pääsee 40 tunnin koulutuksella. Vartijakortti vaatii 120 tuntia opiskelua.

”Lain mukaan tämä on riittävä määrä, mutta eihän se nyt tosimaailman tilanteisiin oikein riitä.”

Löytömäki painottaa, että turvallisuusalan työ edellyttää tekijöiltä vahvaa osaamista ja erityisiä työturvallisuusvaatimuksia. Tällaista osaamista ei nykyisillä koulutusvaatimuksilla voi saavuttaa.

Jatkossa mahdollisimman monelta alalla työskentelevältä pitäisi löytyä alan ammatillinen tutkinto.

”Lähtökohtana on oltava se, että jokaisella joka alalla vakituisesti työskentelee olisi suoritettuna turvallisuusalan perus- tai ammattitutkinto. Silloin puhutaan parin viikon sijaan jo 1–3 vuoden koulutuksesta.”

Turvallisuusalan perustutkinto tai ammattitutkinto takaisi paremman osaamistason ja työturvallisuus vahvistuisi.

Nopeaan tarpeeseen voisi kouluttaa rajatun määrän työntekijöitä lyhyemmällä kurssituksella.

Vuoden 2022 jäsenkyselyssä puolet vartijoista kertoi saaneensa kertaus- tai täydennyskoulutusta työajalla. Toinen puoli vastaajista ei ollut saanut koulutusta ainakaan työajalla. Lain mukaan vartijan ja järjestyksenvalvojan kortti edellyttää säännöllistä kertausta esimerkiksi ensiaputaidoista ja voimankäyttötilanteista.

Soveltuvuuden arviointi osaksi koulutusta

Löytömäki peräänkuuluttaa alan koulutukseen soveltuvuustestejä, joita on mahdollista järjestää esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla. Perustason ensihoitajiksi haluaville on soveltuvuusarviointi, johon voi sisältyä muun muassa psykologin haastattelu tai persoonallisuustestejä.

”Vartijat ja järjestyksenvalvojat käyttävät merkittäviä oikeuksia ja työnkuvaan kuuluu myös voimankäyttöä. Kun on kyse näin vastuullisesta työstä, on tärkeää varmistaa, että alalle hakevat ovat myös alalle sopivia.”

Parempaa viranomaisvalvontaa ja sisäistä valvontaa

Poliisilla on keskeinen rooli yksityisen turvallisuusalan valvonnassa, sillä poliisilaitokset vastaavat alueillaan turvapalvelujen yleisestä valvonnasta ja alan työntekijöiden toimiluvista. Viranomaisen toiminnassa on kuitenkin havaittu puutteita.

Sopimusasiantuntija Markku Saikkonen PAMin edunvalvontaosastolta kertoo, että esimerkiksi lupakäytännöt vaihtelevat eri poliisilaitoksilla.

”Näitä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien lupakorttien hyväksymistä ja perumista tehdään eri kriteerein eri puolilla Suomea. Esimerkiksi rattijuopumustapauksessa voi käydä niin, että toisen poliisilaitoksen alueella lupa perutaan mutta toisen ei.”

Taustalla vaikuttaa poliisin määrärahojen puute. 

Pääluottamusmies Toni Lindgrenin mukaan viranomaisvalvonnan puutteet heijastuvat myös turva-alan yritysten sisäiseen valvontaan, kun vaikkapa tieto työntekijän vartijakortin hyllyttämisestä ei kantaudu poliisilta yritykseen.

”Hyllytetty työntekijä saattaa valehdella poliisille työskentelevänsä ihan eri yrityksessä, jolloin ilmoitus hyllytyksestä menee väärään paikkaan. Se on sitten tuurista kiinni, kysyykö työnantaja sitä korttia pistotarkastuksessa.”

Perehdytys kuntoon

Kunnolliseen perehdytykseen ei kovan työvoimapulan alalla aina ole aikaa. Lindgren myöntää, että perehdytys on vaihtelevaa.

”Uudelle työntekijälle pitäisi antaa kohdekohtainen perehdytys, jossa uhat ja riskit käydään läpi. Näin ei aina tapahdu.”

Lindgren näkee, että perehdytys ja koulutus ovat pitkälti myös työturvallisuuskysymyksiä.

”Puutteellisin tiedoin lähdetään kentälle ja vastaan saattaa tulla hyvin yllättäviä ja uhkaavia tilanteita. Poliisin auktoriteetti julkisilla paikoilla on ihan eri luokkaa kuin meidän järjestyksenvalvojilla, joita haastetaan jatkuvasti.”

Raju kilpailutus vääristää alaa

Myös yksityisten turvafirmojen palvelujen ostoon liittyy ongelmia. Turvayrityksiltä palveluja ostavat firmat ja julkiset tahot vaikuttavat kilpailutusten kautta alaan.  Markku Saikkonen kääntäisi tässä kohtaa katseen palveluja ostaviin tahoihin.

”Turva-ala on äärimmäisen kilpailtu, mitä halvemmalla hinnalla turva-alan yritys pystyy palvelunsa asiakkaalle lupaamaan, sitä varmemmin se voittaa kilpailutuksen. Tässä täytyy katsoa myös palvelun ostajan suuntaan, onko menty liian pitkälle?”

Samoilla linjoilla on pääluottamusmies Toni Lindgren, joka näkee kovan hintakilpailutuksen tulokset työpaikalla.

”Halvin hinta ratkaisee julkiset kilpailutukset. Jos valitaan halvin, ei yrityksellä ole varaa panostaa esimerkiksi esimiestyöhön. Halvalla on vaikea saada hyvää.”

Lindgren arvioi, että yksityisten turvapalvelujen kysyntä on voimakkaassa kasvussa. Erilaiset tapahtumat, konsertit, kauppakeskukset ja julkiset tilat tarvitsevat järjestyksenvalvontaa, sillä poliisin resurssit eivät siihen enää riitä.

”Järjestyksenvalvojat ja vartijat tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, kun valvovat kansalaisten turvallisuutta. Meidän työntekijöille näkyvät myös ensimmäisenä ihmisten pahoinvointi ja yhteiskunnan kriisit.”

Teksti: Niina Melanen

Haku