Muokattu: 05.09.2014 - 15:10

Avainsanat: Työsuojelu

Työväkivalta

Väkivaltatilanteisiin pitää varautua


Vaikka väkivaltatilanteita on vaikea estää kokonaan voidaan niihin kuitenkin varautua niin, että niistä johtuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Väkivallan uhka on otettava huomioon jo silloin, kun työtehtäviä ja työympäristöä suunnitellaan. Koko henkilöstö on koulutettava väkivaltatilanteiden hallintaan. Turvallisuusohjeiden tulee olla yksiselitteisiä ja ymmärrettäviä. Ne pitää laatia yhteistyössä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa.

Jokaisella työntekijällä tulisi olla selvää, että oma turvallisuus on tärkeämpi kuin työnantajan omaisuuden varjelu. Ryöstäjiä ei kannata vastustaa, eikä näpistelijöitä juosta kiinni kaupan ulkopuolella. Näpistelyn torjuntaan tulee olla tarkat ohjeet, eikä kiinniottoa saa edellyttää esimerkiksi yksin työskennellessä, jos väkivallan uhka on merkittävä.

Ohjeistuksesta on huolehdittava aina, kun työpaikalla aloittaa uusi työntekijä. Tästä ei voi tehdä poikkeusta, vaikka työsuhde olisi lyhytkestoinen.

Työnantajan velvollisuus on
- järjestää työtavat ja työtilat mahdollisimman turvallisiksi
- antaa menettelytapaohjeet väkivaltatilanteen varalta
- järjestää mahdollisuus hälyttää apua (ei työntekijän oma puhelin)
- järjestää mahdollisuus jälkihoitoon
- laatia turvallisuusohjeet kaikkien saataville, mm. hätänumerot

Tessien kirjaukset väkivallan ehkäisystä
Kaupan ala

Kiinteistöpalveluala

Matkailu-, ravitsemis- ja vapaa-ajanpalveluala

Väkivaltariskin merkitystä ei saa vähätellä


Tutkimusten mukaan työntekijät pelkäävät väkivaltaa. Väkivaltaa pelkääviä työntekijöitä on paljon enemmän kuin lopulta varsinaiseen väkivaltatilanteen joutuvia. On tärkeää, että työntekijät voivat koska tahansa tuoda esille kokemuksiaan, jos työpaikalla on turvaton olo. Työntekijöiden turvallisuuden tunnetta lisää se, että työnantaja ottaa turvallisuuden hallinnan tosissaan.

Väkivallan uhan arviointi


Työnantajalla on velvollisuus arvioida työpaikan turvallisuusvaarat ja tehdä suojaus- ja korjaustoimia. Väkivallan uhan määrää on hankala mitata ja siksi se jää helposti tekemättä. Suojaustoimiten tulisi kuitenkin perustua tilannearvioon.

Kuinka väkivallan riskiä tulisi arvioida?
Työnantajalla on useita tapoja kerätä tietoa työpaikan vaaroista ja riskien suuruudesta. Tehokkaimpia välineitä on seurata läheltä piti -tilanteita. Jos läheltä piti –tilanteiden määrä kasvaa, eivät varautumiskeinot ole riittäviä, ja niitä on parannettava.

Seurannan pitää olla sopivan helppo niin, että työntekijät pystyvät kirjaamaan ylös sattuneita tilanteita ja ilmoittamaan niistä mahdollisimman helposti. Seurannan voi tehdä yksinkertaisimmillaan vaikkapa ruutuvihkoon.

Läheltä piti -tilanteiden lisäksi on hyvä seurata työpaikan lähiympäristön tapahtumia. Onko alue rauhallinen vai rauhaton ja mihin kellonaikoihin tai viikonpäivinä häiriöitä sattuu? Tietoa voi saada poliisiviranomaiseltakin, mutta myös seuraamalla paikallismedioita ja vaihtamalla kuulumisia naapuruston muiden palvelualan yrittäjien kanssa.

Väkivalta kuormittaa pelkkänä uhkanakin


Väkivallan uhkaa arvioidessa ei saa unohtaa uhan aiheuttamia henkistä kuormitusta. Jopa työpaikassa, jossa ei mitään kovin vakavaa väkivaltaista häiriötä ole sattunut, voivat muualla sattuneet tapahtumat aiheuttaa pelkoa.

Työntekijöiden hyvinvointia voi mitata esimerkiksi työterveyshuollon työolokyselyillä. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua lyhyellä aikataululla ja on tärkeää, että työntekijät tuntevat voivansa koska tahansa tuoda esille kokemuksensa.

Mitä pitäisi tehdä, jos riski todetaan vähäistä suuremmaksi?
Ei ole olemassa patenttiratkaisua, joka on sovellettavissa jokaiseen työpaikkaan. On tarkennettava tehtävät, ajankohdat ja tilanteet, joissa väkivallan uhka esiintyy ja ratkaistava työpaikkakohtaisesti, mitkä ovat tehokkaimmat keinot.

Joissakin paikoissa on tarpeen satsata paikalla olevaan vartiointiin tai vähentää tai välttää yksintyöskentelyä. Toisissa voi riittää esim. valaistuksen lisääminen, ikkunateippausten poistaminen ja menettelytapojen kertaaminen.

Kaikki tilannearviot eivät voi johtaa esimerkiksi velvoitteeseen hankkia teknistä turvalaitteistoa, mutta kaikki eivät voi myöskään päätyä sen tarpeettomuuteen. Käytettävistä torjuntakeinoista tulee sopia työpaikalla työsuojelun yhteistoimintamenettelyin. Useammin kuin kerran ryöstetyssä liikkeessä on kohtuullista odottaa jo selkeätä panosta turvallisuuden kasvattamiseen.

Yksintyöskentely


Yksintyöskentelyyn tarvitaan usein tarkennettuja ohjeita ja järjestelyjä. Erityisesti korostuu se, että avun hälyttämisen tulisi tapahtua huomaamattomasti. Yksintyöskentely ei itsessään ole vaaratekijä, mutta lisää muiden vaaratekijöiden, kuten väkivallanuhan tai tapaturmavaaran, riskiä.

Jälkihoito


Työntekijän tietoisuus väkivallan uhasta edistää palautumista ikävän tilanteen aiheuttamasta henkisestä kolhusta. Eniten haittaa kokevat ne, jotka tulevat täysin yllätetyiksi. Väkivaltatilanteessa ollut työntekijä tyypillisesti vähättelee tapahtuman itselleen aiheuttamia reaktioita. Ohjaus jälkihoitoon tulee olla riittävän jämäkkä, jotta apu ei jäisi hakematta. Välitön jälkipuinti esimerkiksi työterveyshoidossa edesauttaa tilanteesta selviytymistä ilman vakavampia jälkiseuraamuksia. Käsittelemättä jätetyt tilanteet voivat aiheuttaa pysyviä pelkotiloja, jotka haittaavat työskentelyä ja lopulta alentavat työkykyä.

Lainsäädäntöä
Lievät pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään.

Virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä saatuaan siitä ilmoituksen esimerkiksi työnantajalta. Työntekijöiden keskinäinen lievä väkivalta ei kuitenkaan ole virallisen syytteen alainen rikos. Lievää vakavammat pahoinpitelyt ovat aina virallisen syytteen alaisia rikoksia, samoin julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin, esimerkiksi poliiseihin kohdistuva väkivalta.

Aiheeseen liittyvät